Kuvaaja
Getty Images
Kirjoittaja
Pekka Leiviskä

Virus uudistaa hankintakanavat

Koronavirus pakottaa yhtiöt miettimään hankintaketjujen riskejä aiempaa tarkemmin. Valmetille suurin häiriö tuli Intian sulkemisesta. Onneksi digitalisaatio etenee.

Intian pääministeri Narendra Modi laittoi Intian kiinni maaliskuun 24. päivä. Ainoastaan välttämättömät yritykset saivat jatkaa toimintaansa. Kovia keinoja oli nähty maailmalla jo ennen sitä, mutta Intian kuuden viikon eristystoimet vaikuttivat Valmetin toimintaan heti.

– Meidän piti alkaa ostaa kriittisiä toimituksia muualta. Kiinan tehtaat auttoivat paikkaamaan ja tarvittaessa ostimme muualta, Valmetin hankintajohtaja Jani Suomalainen kertoo kotoaan Tampereelta.

Suomalainen on monien muiden tapaan tehnyt jo pitkään töitä kotoaan etänä. Sieltä hän johtaa satojen henkilöiden hankintaorganisaatiota, jonka työntekijät ovat ympäri maailmaa.

Jos toimittajia aletaan kartoittaa siinä vaiheessa, kun saatavuus tökkii, niin se on vaikeaa.

Suomalainen kertoo, että Valmetilla on kymmeniä omia tuotantolaitoksia viidellä mantereella. Tämän lisäksi Valmet ostaa osia, raaka-aineita ja palveluita kymmeniltä tuhansilta toimittajilta.

Valmetilla on parhaillaan käynnissä voimalaitos- sekä paperi- ja sellutehdasprojekteja eri puolilla maapalloa. Näiden päälle tulevat satojen tehtaiden huollot ja käynnissäpidot.

Toistaiseksi isoilta myöhästymisiltä on vältytty maailman mullistumisesta huolimatta.

Siinä on auttanut kolme asiaa. Ensinnäkin Valmetin suurimmat tuotantolaitokset ovat Suomessa ja Ruotsissa, ja niissä tuotanto on jatkunut normaalisti.
Toiseksi, Valmetin isoimmat projektit kestävät tyypillisesti pari vuotta, joten yhtiöllä on hieman pelivaraa.

Kolmanneksi, Valmet on kehittänyt jo pitkään digitaalisia tapoja tuottaa palveluja asiakkailleen.

Koronavirus paljasti haavoittuvuuksia

Koronavirus on edennyt eri tahtiin eri maissa. Tammikuussa näytti siltä, että kannattaa välttää kaikkien alihankkijoiden kasaamista Kiinaan. Huhtikuussa taas alkoi näyttää siltä, että kaikki kannattaisi olla Kiinassa, kun Euroopassa ja Yhdysvalloissa taisteltiin viruksen kanssa.
Riskienhallinnan näkökulmasta yksi vanha ohje pätee: hajauttaminen.

– Näin voidaan hankkia toiselta alihankkijalta, jos jossain on toimitusvaikeuksia, kertoo toimitusketjujen hallintaa tutkinut professori Kari Tanskanen Aalto-yliopistosta.

Tanskanen kertoo, että toimittajia kannattaisi kartoittaa koko ajan eikä vaan muutaman vuoden välein kilpailuttaa niitä muutamia tuttuja.
– Jos toimittajia aletaan kartoittaa siinä vaiheessa, kun saatavuus tökkii, niin se on vaikeaa.

Alihankkijoita vai kumppaneita

Kari Tanskanen kertoo, että hyvistä toimittajista pitää myös huolehtia. Hän muistuttaa, että markkinoilla vallitsee aina jonkinlainen valtatasapaino. 
Välillä valtaa on enemmän tilaajalla ja välillä toimittajalla.

Esimerkiksi koronaviruskriisissä suojavälineiden valmistajille siirtyi yhtäkkiä paljon valtaa. Moni tilaaja oli valmis maksamaan huikeita summia.

Tällaisessa tilanteessa moni toimittaja halusi kuitenkin toimittaa niille, joiden kanssa asiakassuhde oli jatkunut hyvässä hengessä pitkään.

Tilaajan kannattaa miettiä, ovatko toimittajat alihankkijoita, joiden kanssa kiristetään hammasta lähinnä hinnasta vai ovatko ne kumppaneita, joiden menestys auttaa molempia yhtiöitä kasvamaan.

Kartoitus on Valmetilla jatkuvaa

Valmetin Jani Suomalainen kertoo, että yhtiön kantava ajatus hankintariskien hallinnassa on, että aina pitää olla vaihtokelpoisia toimittajia.

– Jos jollakin toimittajalla on ongelmia, pitää olla muita varalla. Eihän sitä tiedä, milloin tulee missäkin päin maailmaa ongelmia.

Suomalainen kertoo, että yhtiössä myös etsitään jatkuvasti uusia toimittajia.
Kaikkien osien osalta ei voida luottaa siihen, että toimittajia olisi satoja mahdollisia.

– Meilläkin on toimittajia, jotka ovat monopoliasemassa, mutta niitä on hyvin vähän. Näiden kriittisten toimittajien kanssa on kymmenien vuosien ajan jatkunut hyvin saumaton yhteistyö.

Avain yhteistyöhön on Suomalaisen mukaan hyvä kommunikaatio ja vuorovaikutus. Tärkeää on myös tehdä toimittajien kanssa yhdessä kehitystyötä.

– Tyypillisesti vanhojen toimittajien kanssa kehitetään tapoja sujuvoittaa ja säästää ja uusilta haetaan kokonaan uusia ajatuksia. Kokonaan uusia ideoita ja innovaatioita löytyy toki vanhoiltakin toimittajilta.

Suomalainen kertoo, että yhtiössä mietitään jokaisen projektin kohdalla, mitä kannattaa tuottaa itse ja mitä ostaa toimittajilta. Näissä päätöksissä pohditaan toimitusvarmuutta, riskienhallintaa ja kustannuksia.

Lähtökohtana Valmetilla on, että hankitaan luotettavilta kilpailukykyisiltä toimittajilta. Siksi laatua ja läpimenoaikoja seurataan jatkuvasti.

Rahtikuljetukset luovat haastetta

Suomalainen kertoo, että koronavirus on aiheuttanut suuria ongelmia logistiikkaan, kun kuljetuskapasiteettia ei olekaan ollut entiseen tapaan saatavilla.

– Konttilogistiikka meni jo siinä vaiheessa vinksalleen, kun korona iski Kiinaan. Kontteja alkoi kerääntyä vääriin paikkoihin ja toisaalla niitä ei ollut. Siitä ei selvitty vielä täysin huhtikuussakaan.

Kaiken tuotannon tuominen kotimaahan taas ei ole monessakaan mielessä järkevää.

Valmet käyttää myös lentorahtia kiireellisten varaosien lähettämiseen. Lentoliikenteen raju supistuminen vähensi kapasiteettia, kun matkustajakoneiden ruumatiloja ei ollut käytössä.

– Joillakin lentoreiteillä rahdin kustannukset ovat moninkertaistuneet. Olemme tässä joutuneet jumppaamaan enemmän kuin normaalisti.

Tuotantoa ei tuoda kotimaihin

Koronaviruksen kaikkia vaikutuksia ei vielä tiedetä. Aalto-yliopiston Kari Tanskanen ei kuitenkaan usko laajoihin muutoksiin, kuten tuotannon tuomiseen lähemmäksi kokoonpanoa.

Tanskanen muistuttaa, että koronaviruksen kaltaiseen uhkaan ei voi kokonaan varautua. Kaiken tuotannon tuominen kotimaahan taas ei ole monessakaan mielessä järkevää. Se nostaisi kustannuksia sekä voisi laskea laatua ja heikentää toimitusvarmuutta, kun uusia tehtaita pitäisi perustaa pikavauhtia.

Tanskanen sen sijaan uskoo, että hajauttaminen ja varasuunnitelmien tekeminen yrityksissä yleistyy. Vähintäänkin yritysten pitäisi nyt miettiä, missä niiden liiketoiminnan kannalta on suurimmat riskit ja laatia varasuunnitelmat.

Toimitusvarmuus aiempaa tärkeämpää

Suomalainen arvioi, että koronakriisin myötä toimitusvarmuuden merkitys entisestään korostuu. Valmetissa tämä tarkoittaa sitä, että toimittajia on jatkossa entistä enemmän eri puolilta maailmaa ja toisaalta lähellä Valmetin asiakkaita.

Suomalainen kertoo, että toimittajia tarvitaan lisää myös siksi, että Valmet on kasvuyritys. Suomalainen uskoo, että näin on koronan jälkeenkin.

Valmet toimittaa esimerkiksi biovoimalaitoksia, joilla voidaan korvata hiilivoimaloita. Myös digitaalinen palveluliiketoiminta on ottanut koronan aikana harppauksen, kun monia huoltotoimia on pystytty tekemään etäyhteyden avulla.

Kasvun mahdollistaa myös se, että Valmet toimii toimialoilla, jossa koronan vaikutukset saattavat jäädä monia muita aloja vähäisimmiksi.

– Meidän asiakkaamme tekevät esimerkiksi sähköä, lämpöä, pakkauskartonkia ja WC-paperia. Niiden tuotanto on todettu kaikissa maissa kriittisiksi liiketoiminnoiksi, joiden toiminnan on jatkuttava myös kriisitilanteissa. ×

"Globalisaatio ottaa takapakkia"

Kun koronakriisi oli syvimmillään, maailma kääntyi sisäänpäin. Rajoja laitettiin kiinni ja jotkut maat alkoivat rajoittaa ruuan vientiä. Nyt mietitään, onko tämä asenne pysyvää.

– Yrityshistorian tutkijalle tulee jännästi mieleen ajat, kun Suomi oli juuri itsenäistynyt. Silloin oli hirveän paljon keskustelua siitä, että pitää pyrkiä omavaraisuuteen ja pitää tärkeät tuotannonalat Suomessa ja kotimaisessa omistuksessa, yrityshistorian professori Niklas Jensen-­Eriksen Helsingin yliopistosta kertoo.

Kuva: Ari Aalto

Tavaroiden, ihmisten ja pääomien kansainvälinen keskinäisriippuvuus eli globalisaatio ei ole edennyt maailmassa tasaisesti. Jensen-Eriksen kertoo, että 1870-luvulta 1900-luvun alkupuolelle maailma eli "hämmentävän dynaamista aikaa".

Elinkeinovapaus salli Suomessakin ulkomaisten yrittäjien omistuksen. Tämän takia Suomeen tuli esimerkiksi norjalaisia sahayrittäjiä.

Maailmansodat ja niihin johtaneet tapahtumat käänsivät suunnan. Valtiot alkoivat rajoittaa ulkomaisia omistuksia ja suojella kotimaista tuotantoa.

1980-luvulta lähtien talouksia on jälleen vapautettu. Ideana on ollut, että kussakin valtiossa kannattaa keskittyä omiin vahvuuksiin.
Nyt on huomattu, että tässäkin on riskinsä.

– Opimme luottamaan, että asioita saa ostettua ulkomailta, kunhan vain on rahaa. Yhtäkkiä suojavälineitä ei saanutkaan noin vaan.

Jensen-Eriksenin mielestä on selvää, että yritykset joutuvat miettimään onko järkeä rakentaa tuotantoketjuja niin pitkiksi ja vaikeiksi kuin ennen kriisiä. Myös valtioissa saatetaan pohtia, että pitääkö jotain tuotteita valmistaa kotimaassa.

– Globalisaatio ottaa varmasti jonkin verran takapakkia.

Jensen-Eriksen perustelee tätä myös kehityksellä ennen koronaa. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump aloitti kauppasodan Kiinan kanssa, Iso-Britannia erosi Euroopan unionista ja populistinen nationalismi on ollut nousussa eri puolilla maailmaa.

Toisaalta keskinäisriippuvuus on jo niin syvää, että äkillisiä ja syvällisiä muutoksia tuskin nähdään. Sen estää jo sekin, että virus pitää saada kukistettua kaikkialla maailmassa, jotta maailma voi toipua entiselleen. EU:ssakin päästiin ensimmäisen kansallisen suojeluvaiheen jälkeen keskustelemaan yhteisestä koronakriisirahoituksesta huomattavasti sopuisammin.