Punaisena lankana Mari Lymysalon uralla ovat olleet kansainvälisyys, uuden liiketoiminnan kehittäminen sekä yritysjärjestelyt. Systemaattisen urasuunnittelun sijaan hän tekee ennemmin itseään kiinnostavia asioita ja katsoo, mitä niistä seuraa.
Mari Lymysalo Grazissa
Kuvaaja
Raphael Nast ja Getty Images
Kirjoittaja
Asta Sjöblom

Tasapainossa vuorilla ja laaksoissa

Teekkari­äidistä sukeutui kansainvälinen yritys­johtaja. Itävallassa DI Mari Lymysalon urakehitys vaihtoi isommalle vaihteelle.

Mari Lymysalo oli ehtinyt jo paljon, kun silloisen suomalaisen puolison työkomennus tarjosi mahdollisuuden muuttaa Itävallan Graziin vuonna 2007.

Lymysalo oli valmistunut diplomi-insinööriksi Teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden linjalta, työskennellyt tutkijana, ohjelmistoyrityksen liiketoiminnan kehittäjänä ja pääomasijoitusyhtiön sijoitusjohtajana sekä saanut kaksi lasta ja perustanut oman konsulttiyhtiön.

Yli 330 000 asukkaan Graz on Itävallan toiseksi suurin kaupunki.

– Jo muutamassa viikossa Graz alkoi tuntua tosi kivalta paikalta innokkaalle laskettelijalle ja pyöräilijälle.

Lapsille löytyi englantilais-saksalainen koulu, ja Suomessa käyty englanninkielinen päiväkoti helpotti heidän integroitumistaan.

– Koulukaverien vanhemmista löysin englantia osaavia kontakteja ja heistä tuli myös hyviä ystäviä

Lymysalo huolehti ensin perheen arjesta kotona, ja alkoi etsiä palkkatyötä. Hän tähtäsi kansainvälisiin tehtäviin, joita Grazissa ei monta ollut. Kansainvälisten yritysten pääkonttorit sijaitsevat maan pääkaupungissa Wienissä. 

Alussa oli melkoisia haasteita, kun en tuntenut ketään paikallisia. Itävallassa suhteet ovat vielä tärkeämpiä kuin Suomessa. Jos vain lähetät avoimia hakemuksia, on todella vaikea saada yhteyttä oikeisiin ihmisiin. Henkilöstöosasto toimii portinvartijana.

Itävallassa suuri osa korkeakoulutetuistakin naisista on kotona lasten kanssa tai puolipäivätöissä.

– Naiset saavat tavallisesti assistentin töitä. Ajat toki muuttuvat ja nykyään on sentään muutamia tuotepäälliköitä.

Mari Lymysalo urheilee monipuolisesti ja käy viikonloppuisin vuorilla pyöräilemässä ja laskettelemassa. – Grazin lähellä on paljon paritonnisia vuoria. Meillä on porukka, jonka kanssa katsotaan illalla, missä päin on uutta lunta.

Palkoista ei juuri puhuta

– Laissa on kyllä säädetty, että julkaistuissa työpaikkailmoituksissa pitää lukea tehtävän vähimmäispalkka. Se kerrotaan usein niin alakanttiin, ettei vaativampiin tehtäviin kukaan sillä lähtisi. Työkokemuksella saa neuvotteluvaraa. Tohtorintutkintoa arvostetaan, ja siitä ropisee heti palkanlisää.

Työnhaun rinnalla Lymysalo laati paikallisille yrityksille strategioita konsulttina, ja opetti ammattikorkeakoulussa liiketoiminnan suunnittelua.

Moottorikehityksen markkinajohtaja AVL oli yksi harvoista kansainvälisistä yrityksistä, joiden pääkonttori on Grazissa. Lymysalo oli lähettänyt sinne useita avoimia hakemuksia. 

– Kerran tapasin Itävalta–Suomi-yhdistyksen presidentin jossain tilaisuudessa ja mainitsin, että olin hakenut AVL:ään. Hän kyseli asiasta edelleen ja sitä kautta hakemukseni luettiin, lähetettiin HR:stä eteenpäin, ja pääsin haastatteluun.

Lymysalo nimitettiin AVL:n globaalin liiketoiminnan kehitysjohtajaksi.

Hän viihtyi yhtiössä kuusi vuotta, mutta kun matkan varrella löytynyt itävaltalainen puoliso siirtyi kilpailevan yrityksen johtoon, Lymysalokin katsoi korrektiksi nostaa kytkintä.

Itävallassa suhteet ovat vielä tärkeämpiä kuin Suomessa.

Kansainvälistä ranskalaisella korostuksella

AVL:n jälkeen Lymysalo haki Altranille, joka on maailman johtava tekniikan alan ja tuotekehityksen konsultti­yhtiö.

Yli 30 maassa toimiva 50 000 työntekijän konserni oli starttaamassa World Class Center -konseptia, johon hänen kokemuksensa uuden liiketoiminnan käynnistämisestä, rahoituksesta ja yrityskaupoista sopi.

Lymysalo palkattiin Altranin operatiiviseksi johtajaksi, jolla on tulosvastuu eri maissa sijaitsevien WCC-keskusten toiminnan kehittämisestä, tehokkuudesta ja kasvusta. Keskusten toimitusjohtajat raportoivat Lymysalolle. Muita lähimpiä kollegoja ovat teknologia­johtaja sekä koko yrityksen toimiva johto.

Koti pysyi Grazissa, josta Lymysalo käy pääkont­torilla Pariisissa ja työmatkoilla ympäri maailman. Korona siirsi kaikki etätöihin.

– Ennen koronaa kävin Pariisissa pari kertaa kuussa muutaman päivän reissulla, ja viikoittain, jos oli isoja yritysostokuvioita. Pääkonttorilla on hyvä olla läsnä, voi koputella oville ja saada tietoa, jota muuten ei saisi.


Ylin johto koostuu lähinnä ranskalaisista.

– Organisaatiomme on ranskalainen, mutta epämuodollisempi kuin monessa muussa firmassa. Muilla on usein tiukka hierarkia: saadakseen informaatiota joltain, joka on samalla tai ylemmällä tasolla kuin pomosi, mutta eri linjalla, pitää pyytää omaa pomoa kysymään häneltä.
 
Työkielenä on englanti, mutta ranskan taidosta on hyötyä. Ranskalaiset viestivät toisilleen ranskaksi ja sähköposteja välitetään eteenpäin.  
– Naisia alalla yleensäkin on vähemmän, mutta teemme kovasti töitä muutoksen eteen.

Lisää muutoksia on luvassa vuodenvaihteessa, kun Altran sulautuu sen ostaneeseen Capgeminiin. Silloin yhteenlaskettu henkilöstömäärä on 270 000.

Tohtorin­tutkintoa arvostetaan, ja siitä ropisee heti palkan­lisää.

Jaksaa, jaksaa!

Grazissa Mari Lymysalo on viihtynyt nyt 14 vuotta, ja asunut aiemmin myös Yhdysvalloissa, Venäjällä, Kiinassa ja Ruotsissa.

– Voin nauttia elämästä missä vaan, paikka ei ole tärkein asia. Riippuu ihan siitä, millaisia ihmisiä on ympärillä ja mitä tekee.

Esikoisensa hän sai ennen valmistumistaan.

– Se oli harkittu askel. Tasapaino elämässä säilyy helpommin, kun on monia asioita. Vain työhön keskittymällä olisin saattanut löytää itseni kansainvälisestä investointipankista paahtamassa ympärivuorokautista päivää.

– Olen oppinut arvostamaan yöunta – ettei koeta nukkua vaan minimiä, selvitä ja saada kaikki mahtumaan päivään. Säännöllisillä elämäntavoilla suorituskyky on parempi.

Voimia ja henkistä kanttia tarvitaan myös työn ulkopuolella, kun elämä joskus koettelee.

Grazissa Lymysalo tapasi itävaltalaisen miehensä. Hän kuoli auto-onnettomuudessa puoli vuotta sen jälkeen, kun Lymysalo oli aloittanut Altranilla.

– Firmassa oltiin todella ymmärtäväisiä, minulle annettiin aikaa. Palasin töihin nopeasti, sillä en halunnut olla kotona yksin – parempi saada muutakin ajattelemista. Minulta kysyttiin, mitä haluaisin tehdä, ja sain keskittyä tehtäviin, joita pystyin siinä tilanteessa tekemään. Ei heitetty heti syvään päätyyn.

Vuosilomaa hän saa viisi viikkoa, ja käy kotimaassa 2–5 kertaa vuodessa.

– Lasten kanssa olen käynyt usean päivän vaelluksilla Itävallan ja Italian Alpeilla. Melontareissuilla Suomessa olemme nukkuneet riippumatoissa kansallispuistoissa.
 
Nykyään Lymysalon lapsetkin opiskelevat diplomi-­insinööreiksi: tytär Aalto-­yliopistossa, poika Grazin teknillisessä yliopistossa. 

 

Harkitsetko ulkomaille töihin lähtöä?

TEKin jäsenillä on käytössään monipuolisia työkaluja ulkomaan työnhakuun.

  • GoinGlobal-palvelusta löydät muun muassa maakohtaisia vinkkejä ympäri maailman ja yli 16 miljoonaa työ- ja harjoittelupaikkaa. Tietoa on sekä opiskelijoille että jo pitkään työelämässä olleille.
  • Mielitkö maailmalle? -verkko-opas antaa vinkkejä siihen, mistä löydät parhaiten tietoa niin ulkomailla työskentelyyn kuin työnhakuun liittyen. Oppaasta on hyötyä myös ulkomaille lähetetyille työntekijöille.
  • Tutustu palveluihin TEKin sivuilla