Kuvaaja
Esa Tuominen

Suomipoika valitsi Pietarin

Suomalaisia toimintatapoja pitää muokata Venäjälle sopiviksi. Vastavalmistuneella kehitysinsinöörillä ei käy itänaapurissa aika pitkäksi.

Kun Olli Tång, 25,  viime keväänä valmistui diplomi-insinööriksi, oli hänellä jatkosuunta valmiiksi katsottuna. Kesätyöt ja vaihto-opiskelu Pietarissa olivat tehneet tehtävänsä: tuore DI halusi Venäjälle ja nimenomaan Pietariin töihin.

Jo opiskeluaikana hän oli aloittanut venäjänkielen opinnot Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Vaikka kavereista moni ihmettelikin miehen valitsemaa ilmansuuntaa, ei Tångin tarvinnut miettiä pitkään kun Pietarin SRV:ltä järjestyi työpaikka.

- Tämä on aivan erilainen toimintaympäristö kuin Suomi. Mutta sellaisena haasteellinen ja mielenkiintoinen.

- Asiat ovat täällä koko ajan liikkeessä. Ei pääse pitkästymään, nuori kehitysinsinööri sanoo.

Toimintajärjestelmä-ilosanomaa venäläisille

Olli Tångin työmaana on moderni, tyylikäs konttori hiukan Pietarin ydinkeskustan ulkopuolella. Metrolla ja kävellen matka töihin taittuu vajaassa tunnissa - se ei Pietarin mittakaavassa ole kovinkaan paljon.

Kehitysinsinöörin tehtävänä on kehittää SRV:n toimintajärjestelmää Venäjälle sopivaksi.

- Kuulostaa lauseena yksinkertaiselta, mutta ei se sitä ole…

SRV on laatinut pitkän kehittelytyön tuloksena Suomessa toimintajärjestelmän, joka vastaa Suomen oloja. Ainoa ongelma on siinä, että Venäjällä eletään toisenlaisessa työ- ja toimintaympäristössä kuin Suomessa. Toimintajärjestelmää ei voi mekaanisesti viedä itärajan yli sellaisenaan.

- Lainsäädäntö on erilaista, kulttuuri on erilainen, toimintatavat ovat erilaiset.  Pitää soveltaa toimintajärjestelmä Venäjälle sopivaksi ja vastata sen käyttöönotosta, Tång kuvailee tehtäväänsä idässä.

Toimintajärjestelmä sisältää monenlaisia asioita alkaen erilaisista työsuunnitelmista sekä proseduureista ja päätyen yksittäisten työkohteiden tsekkauslistoihin.

- Rakentaminen itsessään on tietenkin samanlaista rajan molemmin puolin. Mutta toimintatapojen hiominen Venäjälle sopiviksi teettää yllättävän paljon töitä. Suomessa synnytetyn ja täkäläisiin oloihin muokatun järjestelmän käyttöönotto kysyy todellisia muutosjohtamisen taitoja.

- Erityisesti pitää osata perustella täkäläiselle henkilöstölle, miksi asiat tehdään suomalaisessa rakennusyhtiössä toisin kuin mihin Venäjällä on vuosikymmenten saatossa totuttu.

- Toisaalta toisinaan joutuu myös perustelemaan itselleen, miksi täällä toimitaan toisin kuin Suomessa. Tavoitteena on, että koko tiimin osaaminen saadaan käyttöön mahdollisimman laajasti.

Suomalaista järjestelmää ei ajeta sokeasti

Venäjällä Suomessa kehitettyjen järjestelmien käyttöönotto ei ole aivan yksinkertaista. Itänaapurissamme on totuttu esimerkiksi autoritääriseen johtamiskulttuuriin. Suomessa koetellun ja hyväksi havaitun demokraattisen ja osallistuvan johtamiskulttuurin istuttaminen Venäjälle ei suju käden käänteessä.

- Yritämme yhtiössä rakentaa demokraattista ilmapiiriä ja korostaa oma-aloitteisuutta ja jopa kriittisyyttä. Venäjällä taas on totuttu siihen, että pomo sanoo, mitä tehdään ja pulinat pois.  Edes hyödyllistä ja rakentavaa kritiikkiä ei Venäjällä oikein uskalleta esittää.

- Autoritäärisen johtamistavan arvostus täytyy ottaa huomioon. Niinpä yritämme yhdistää vahvaan johtamiseen myös kannustusta oma-aloitteisuuteen.

Tångin mielestä demokraattisen johtamiskulttuurin istuttaminen on onnistunut rajan takana yllättävänkin hyvin, ainakin SRV:n organisaatiossa. Venäläiset työntekijät ovat oppineet, että ongelman ratkaisu on sittenkin tärkeämpää kuin siihen syyllisten löytäminen. Ja että jos havaitsee firman toimintatavassa jonkun kipupisteen, ei siitä tarvitse vaieta.

SRV on pitänyt operatiivisen johtonsa Pietarissa suomalaisissa käsissä, mutta yrityksen keskijohtoa miehitetään yhä enemmän venäläisillä osaajilla. Erityisesti venäläisten päälliköiden nuorempi polvi on kiinnostunut oppimaan uutta toimintakulttuuria.

- Nuoret eivät ajattele, että kun aina on näin tehty, niin näin kuuluukin tehdä.  Päinvastoin, he ovat kiinnostuneita parantamaan toimintatapoja.  Eikä heille tunnu olevan ongelma se, että toimintajärjestelmä tuodaan Suomesta, ei heidän kansallinen ylpeydentuntonsa siitä tunnu kärsivän.

SRV keskittyy kauppakeskuksiin

SRV on Pietarissa ja Moskovassa paneutunut pääasiassa kauppakeskusten rakentamiseen ja jättänyt asuntotuotannon suosiolla muille. Viipuriin yhtiö halusi rakentaa kokonaisen asuntoalueen Papulanniemeen, mutta lama tuli väliin muutama vuosi sitten.

Pietarissa SRV:n kohde, valtavankokoinen Pearl Plaza -ostoskeskus on hiljattain valmistunut ja nyt on menossa sen toisen vaiheen suunnittelu. Äskettäin ovat käynnistyneet Okhta Mall -kauppakeskuksen rakennustyöt.

- Aina sanotaan, että Venäjällä on hirveä byrokratia ja asiat etenevät hitaasti. Ja niinhän se usein onkin.

- Mutta kohtuuden nimissä on todettava, että Okhta Mallin rakennuslupa irtosi vain puolitoista kuukautta sen jälkeen kun investointipäätös oli tehty.

Venäjällä on yleisenä tapana, että viranomaiskäsittelyä ”vauhditetaan” isommalla tai pienemmällä lahjuksella.

- SRV on suomalainen pörssiyhtiö ja meiltä sellainen vaihtoehto on pois suljettu, Tång sanoo kategorisesti.

Suomesta tuttu ilmiö, valitusruljanssi, ja sen aiheuttama projektien pitkittyminen loistaa Venäjällä poissaolollaan. Viranomaisten toiminta on muuttunut Tångin mielestä ennustettavammaksi: kun raskas dokumentaatio on kunnossa, eivät viranomaiset yleensä pane kapuloita projektin rattaisiin.

Venäjää päähän urakalla

Venäjällä pitää osata venäjää. Tämän aapistotuuden Olli Tång on oivaltanut jo ajat sitten. Niinpä hän pänttää kieltä hartiavoimin: työnantajan järjestämällä kielikurssilla kaksi kertaa viikossa ja kerran viikossa oman, itse maksamansa yksityisopettajan avulla.

–Ja kun täällä kaiken aikaa on kielikylvyssä, niin johan on ihme, ellei kieli uppoa päähän, nuori mies naurahtaa. SRV:n Pietarin toimiston käytävillä kaikuu sulassa sovussa niin suomea, englantia ja venäjää.

Tång sanoo viihtyneensä Pietarissa oikein hyvin. Useamman kerran viikossa hän käy kuntosalilla ja sosiaalista elämää pidetään yllä kaverien kanssa. Kotimaahan taas on helppo pitää yhteyttä sosiaalisen median avulla.

Tång on vuokrannut itselleen kolmen huoneen ja keittiön asunnon Pietarin ydinkeskustasta, Bolshaja Konjushennaja- eli Suurelta Tallikadulta. Historian ironiaa on, että kyseinen katu tunnettiin jo keisarinvallan aikana Pietarin monituhatpäisen suomalaisyhteisön suosikkikatuna. Sen varrella sijaitsee nykyäänkin Suomi-talo, johon on sijoittunut mm. Suomen kulttuuri-insitutti, suomalainen koulu ja joukko suomalaisia firmoja.

–Ei ole koti-ikävä päässyt yllättämään. Tässä kaupungissa on niin paljon nähtävää ja tekemistä, että kotiinpaluu ei ole yksinkertaisesti noussut vielä mieleen