Aloititko sijaistekemisen, kun edessä oli haastavaan työtehtävään tarttuminen? Saatat olla prokrastinoija.
Henkilö siivoaa keittiön pöytää
Kuvaaja
Getty Images
Kirjoittaja
Matleena Kantola

Prokrastinoija haluaisi tehdä, mutta välttelee aloittamista

Prokrastinoija lykkää tehtäviin tarttumista, mutta työn pilkkominen pieniin osiin sekä sosiaalinen tuki voi auttaa.

Aloititko taas pölyjen pyyhkimisen kotitoimistolla, kun piti aloittaa raportin kirjoittaminen? Unohduitko someen, kun työlistalla oli Powerpoint-esityksen laatiminen? Jätätkö haastavien työtehtävien tekemisen viime tippaan? Saatat kärsiä prokrastinaatiosta.

Prokrastinoija haluaisi tehdä jonkin asian, muttei saa tartuttua toimeen, vaikka tiedostaa lykkäämisen pahentavan tilannetta.

– Vitkuttelija kokee huonoa omatuntoa tai stressiä siitä, ettei saa tehtyä, mitä haluaisi. Laiskaa ihmistä tekemättömyys taas ei haittaa, kertoo ilmiötä tutkinut Tapani Riekki Filosofian Akatemiasta.

On monta syytä, miksi kynnys tehtävään tarttumiseen voi olla korkea. Prokrastinoivan työntekijän projekti voi tuntua liian isolta, abstraktilta tai epämotivoivalta, jolloin hän tekee jotain muuta.

Prokrastinoija voi myös kokea, etteivät hänen taitonsa riitä. Tällöin hän ei esimerkiksi halua opetella uutta järjestelmää, koska opettelu tuntuu hankalalta eikä prokrastinoija varaa siihen aikaa. Prokrastinoiva esimies taas voi lykätä vaikeaa keskustelua alaisen kanssa.

Riekin mukaan prokrastinaatio on yleinen ilmiö erityisesti yliopistomaailmassa ja asiantuntijatehtävissä, joihin kuuluu suunnittelua ja kehittämistä. Vitkuttelu liittyy myös perfektionismiin. Ensimmäisen askeleen ottaminen voi olla vaikeaa, jos ajatus on, että kaikki pitäisi saada kerralla maaliin.

– Kysymys on oman työn ja ajan hallinnasta sekä itsesäätelyn erheestä. Tähän auttaa, kun luo rakennetta ja systemaattisuutta omaan tekemiseen, Riekki sanoo. 

Pilko työ osiin ja kysy kaverilta tukea

Riekin mukaan vitkuttelijan kannattaa pilkkoa työtehtävät mahdollisimman pieniksi. Jos on esimerkiksi jokin iso raportti työn alla, kannattaa aloittaa kirjoittamalla kolme pääkohtaa, mitä raporttiin tulisi ja pilkkoa kirjoittaminen pieniin kokonaisuuksiin.

Näin työn laatu on parempaa, kuin jos lykkäisi työn aloittamista ja tekisi kaiken päivässä.

Työskentelyn voi pilkkoa myös ajallisesti osiin. Esimerkiksi Pomodoro-metodi, eli työskentely 25 minuuttia kerrallaan ja 10 minuutin tauon pitäminen on yksi suosittu ajanhallinnan tapa. Kun tavoitteisiin pääsee, voi palkita itsensä esimerkiksi tv-sarjan jakson katsomisella.

Vitkuttelija kokee huonoa omatuntoa tai stressiä siitä, ettei saa tehtyä, mitä haluaisi. Laiskaa ihmistä tekemättömyys taas ei haittaa.
 

Lisäksi Riekki suosittelee kollegojen käyttämistä oman toiminnan ohjaamisen tukena, aivan kuten käyttäisi kaveria kuntosalille lähtemisen motivaattorina.

Tämä tarkoittaa, että prokrastinoija luo työlleen säännölliset tarkistuspisteet, jolloin kollega tai esimies tarkistaa, miten työ on edennyt ja onko vitkuttelija päässyt tavoitteisiin.

Tarkistamisen tulee kuitenkin tapahtua yhteisymmärryksessä niin, ettei toimintaa koeta kyttäämiseksi tai arvosteluksi. Tarkistuspisteiden asettaminen voi olla esimerkiksi etukäteen sovittu viidentoista minuutin videopuhelu.

– Erityisesti ohjelmistokehittäjät ovat tottuneet ketteriin projektinhallinnan rakenteisiin, joissa tavoitteisiin pääsemistä seurataan ja tuetaan yhdessä.

Prokrastinoijan kannattaa olla myötätuntoinen itseään kohtaan, ja tunnistaa, millaisissa tilanteissa vitkuttelua syntyy. Aina ei myöskään tarvitse saada paljon asioita aikaiseksi.

– Moni kokee huonoa omatuntoa, jos ei ole jatkuvasti kauhea kiire. Ajattelun harhailu on kuitenkin kytköksissä luovuuteen. Jos on koko ajan kiinni tehtävien suorittamisessa, ideoinnille ei jää sijaa, Riekki muistuttaa.