Kuvaaja
Sami Reivinen
Kirjoittaja
Aku Karjalainen

3 tarinaa yrittäjyydestä

Yhä useampi tekniikan akateeminen työskentelee yrittäjänä.

Kolmas kerta toden sanoo

Antti Backmania ja Tommi Rintalaa voisi hyvällä syyllä kutsua Suomen parhaiten pukeutuviksi startup-yrittäjiksi. Tunnelma Tampereen työväenmuseo Werstaan Höyrykonemuseolla on kuin suoraan 1900-luvun alusta.


Vaasalaiset startup-yrittäjät höyrykoneen kimpussa – mistä oikein on kysymys?

– Steampunk-ideologia on osa yrityskuvaamme. Siinä laitteiden käytettävyys, visuaalisuus ja tekniikan ymmärrettävyys ovat pääasioita. Korostamme samoja asioita tuotekehityksessä. Teknologian tulee palvella ihmistä ja tuotteelle on oltava asiakas, Rintala tähdentää.

Sulzer-höyrykoneen kaltaiseen viimeisteltyyn jälkeen pyrkii myös parivaljakon luotsaama Delektre. Delektre rakentaa siltoja akateemisen maailman ja yrityselämän välille. Monet tutkimuslaitokset, keksijät ja tutkijat kamppailevat idean tuotteistamisen kanssa, koska eivät tunne asiakasta.

– Kärkiteknologiamme ovat tulostettava elektroniikka ja 3D-tulostaminen, jotka tarjoavat välineitä tuotekehitykseen, prototyyppien valmistamiseen, tuotetestaukseen ja dokumentaation laatimiseen. Markkinatutkimuksemme varmistaa, että tuotetta tehdään oikealle asiakkaalle, Rintala luettelee.

Kauppatieteen maisteri Rintala ja teollinen muotoilija Backman tapasivat toisensa ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten töiden ja DI-opintojen parissa Vaasan yliopistossa.

Voimansa parivaljakko yhdisti tämän vuoden alussa. Ensimmäiset kuukaudet näyttivät lupaavilta.

– Kesän alku oli kova pudotus. Kaikki ti-laukset lyötiin jäihin. Toivottavasti kova myyntityö Euroopassa tuottaa vielä tulosta, Backman miettii.

Tilanne ei ole uusi kummallekaan. Delektre on molemmille kolmas yritys, ja yrittäjyyden yllätyksellisyys on käynyt tutuksi vuosien saatossa.

Backmanin aiempaan yritykseen, Suntricaan, saatiin enkelisijoituksia, mutta yrittäjyys valtasi koko elämän. Yhtiökumppani meni VTT:lle töihin ja Backman perusti nykyisen Delektre-osakeyhtiön.

Backman kertoo, kuinka hänen kehittämänsä taskulampun myynti ja markkinointi kaatuivat siihen, että liikkeelle lähdettiin liian pienillä resursseilla. Akkujen valmistajan toimitus viivästyi merkittävästi eikä toista kompo­nenttitoimittajaa pystytty käyttämään, koska varat oli jo kiinnitetty ensimmäiseen alihankkijaan. Käteen jäi vain markkinointiin varattu Finnveran laina.

– Yksin tekeminen on kaikkein tyhmintä, mitä yrittäjä voi tehdä. Esimerkiksi terveyden pettäessä murenee helposti myös koko liike­toiminta. Turha varovaisuuskin kostautuu, Backman summaa kokemuksiaan.

Mutta miten usko riittää kaikista vastoin­käymisistä huolimatta?

– Huumorilla pääsee pitkälle, erityisesti itselle pitää osata nauraa. Vastuun kantaminen tuo vapautta, Backman miettii.

– Yrittäjänä pääsee vaikuttamaan siihen, millaisten ihmisten kanssa tekee töitä. Lisäksi voi itse päättää, mihin lähtee mukaan ja mihin ei, pitkään ohjelmistojen parissa työskennellyt Rintala jatkaa.

Kaiken perusta on kuitenkin tiimin toimiva yhteistyö.

– Tunnemme toisemme ehkä paremmin kuin omat vaimomme tuntevat meidät, kaksikko naurahtaa, mutta kiittelee vaimojensa pitkämielisyyttä, koska he kestävät miestensä kovaa työtahtia.

– Ennen yhteistyön alkua keskustelimme ja kokeilimme käytännössä, mitä tapahtuu, kun toinen menettää hermonsa ja miten siitä pääsee pois, Rintala paljastaa.

Tällä hetkellä Backman ja Rintala pyörittävät Delektreä omalla rahallaan. Heidän mielestään uudenlaisille rahoitusmalleille olisi tarvetta.

– Pankkisektorin ja Finnveran väliin pitäisi saada jokin kolmas rahoitustoimija, joka myöntää lainarahaa, Backman pohtii.

– Myös Tekesin hankehakuja pitäisi keventää, esimerkiksi dokumentaation tekemiseen voisi saada apua. Nyt se koetaan liian raskaaksi pienille yrityksille, Rintala huomauttaa.

Vastoinkäymisistä huolimatta Rintalan ja Backmanin itsevarmuus ei ole horjunut. Yrityksen tavoitteet ovat kirkastuneet kevään aikana, ja parhaillaan joukkoon etsitään kolmatta kumppania, koska kahden ihmisen tiimi on vielä liian pieni.

– Verkostot ovat yritystoiminnassa kaikkein tärkeimpiä. Olemme hyödyntäneet uramme aikana syntyneitä kontakteja ja rakentaneet uusia suhteita hyvinkin erilaisiin toimijoihin, Backman kertoo.

Muuta elämää ei kuitenkaan uhrata yrityksen vuoksi.

– Edellisessä yrityksessä toimiessa huomasin, että kaikki harrastukset jäivät vähitellen pois ja tein vain töitä. Elämässä pitää olla työlle myös vastapainoa, Rintala korostaa.

Mauri Konnun lämmönsiirtimiä valmistava Vahterus panostaa tuotekehitykseen. Vuosittaisesta liikevaihdosta 5–8 prosenttia menee kokonaisinvestointeihin. Kuva: Mari Lehto

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suuryrityksen raunioilta kasvuyrittäjäksi

Viimeaikaiset irtisanomisuutiset ovat tuoneet yrittäjä Mauri Konnun mieleen ­muistot 20 vuoden takaa. Rauma-Repolan telakka­teollisuus sukelsi 1980-luvun lopulla, ja Uudenkaupungin telakalla laitettiin lappu luukulle. Kontu jäi työttömäksi.

– Oli kova paikka, kun jäi työttömäksi. Perhe oli juuri perustettu ja talo ostettu.

Nyt vanhan meijerin pihalla Uuden­kaupungin Kalannissa astelee tyytyväinen yrittäjä. Vanha nuorisoseurantalo toimii toimisto- ja neuvottelutilana ja vieressä kohoaa uusi tuotantohalli.

Levylämmönsiirtimiä valmistavasta Vahteruksesta on kasvanut reilussa 20 vuodessa yli 200 henkilöä työllistävä perheyritys ja tuotantotiloja on toista hehtaaria.

Mutta menestyvälläkään yrittäjällä ei ole varaa henkseleiden paukutteluun.

– Olemme kasvaneet hyvin tasaisesti. Kun nollasta lähtee, alkuprosentit ovat isompia. Luottamus pitää voittaa joka päivä, Kontu miettii vaatimattomaan tyyliinsä.

Kontu perusti kolmen hengen yrityksen omaan kotikyläänsä Kalannin Vahterukseen vuonna 1990. Hän oli työskennellyt lämmönsiirtimien parissa koko työuransa ajan, ja oma yritys oli itänyt mielessä jo pari vuotta.

Alkutaival ei ollut helppo. Aluksi Vahterus suuntasi kaukolämpömarkkinoille, mutta tuote jäi kovassa kilpailussa muiden jalkoihin. Kaiken lisäksi tehtaana toiminut navettarakennus paloi ensimmäisen laajennuksen yhteydessä, eikä epäonnistuneiden tuotteiden takaisin­vedoiltakaan vältytty.

– Kyllä kaikki yrittäjyyteen kuuluvat virheet on tehty. On tärkeää, että vaimo on ollut mukana. Minä olen keksijä ja hän vastaa taloudesta. Ilman vahvaa tukea ei oltaisi tässä, Kontu korostaa.

Pikku hiljaa onnistumisiakin alkoi tulla. Ensimmäiset kaupat syntyivät Rauma-Repolan aikaisten asiakkaiden kanssa, ja lisää rohkaisevia viestejä sateli ulkomailta. Vahteruksen kehittämä hitsattu levylämmönsiirrin ja sen mahdollisuudet kiinnostivat ulkomailla.

– Laukku kädessä kiersimme messuja ulkomailla. Saimme heti myyntisopimuksia Saksaan ja Sveitsiin.

– Lisäksi löysimme sattuman kautta asiakkaiden avulla höyryn eri sovellukset ja luonnolliset kylmäaineet, ammoniakin ja hiili­dioksidin, joissa on nyt kova buumi, Kontu kertoo.

Tällä hetkellä tuotteita viedään yli 50 maahan, ja liikevaihdosta 97 prosenttia tulee viennistä. Vahteruksen valmistamia lämmönsiirtimiä käytetään öljy- ja kaasuteollisuudessa, voimalaitoksissa, kemianteollisuudessa sekä kylmätekniikassa. Vahteruksella on viisi ulkomaalaista tytäryhtiötä.

Kontu laskee, että valtion eri tuet ovat osaltaan sysänneet Vahterusta tukevalle kasvu-uralle. Se on saanut Tekesiltä, ELY-keskukselta ja Finprolta tukea muun muassa kansainvälistymiseen.

Äkillisen rakennemuutoksen alueeksi nimetyssä Uudessakaupungissa investointituet ovat olleet tavallista suurempia.

TE-toimiston tarjoama rekrytointikoulutus on puolestaan auttanut uuden henkilöstön kouluttamisessa.

– Myös yhteistyö etenkin tekniikan alan yliopistojen kanssa on ollut tiivistä. Olemme tehneet muun muassa tutkimusyhteistyötä ja meille tehdään paljon lopputöitä.

Konnun mielestä on surullista, että kasvavat yritykset vähenevät maakunnissa. Samaan aikaan Tekes, ELY-keskus ja Finpro keskittävät toimintansa suuriin kaupunkeihin.

– Kaikki tahto imetään maakunnista pois. En usko keskittämiseen yhtään.

Vahteruksen juuret ovat kuitenkin tukevasti Kalannissa. Parhaillaan on käynnissä 20 työntekijän rekrytointi.

– On tärkeää, että työporukka tulee tästä ympäriltä. Asiakkaiden jälkeen ehkä tärkein menestystekijä on Vahteruksen oma innostunut porukka, joka on yhteisellä tahdolla ja luovuudella tehnyt kasvun mahdolliseksi vuosien saatossa, Kontu kiittelee.

Saila Sepon mielestä sivutoimiyrittäjällä pitäisi olla paremmat mahdollisuudet yrityksen kasvattamiseen. Kuva: Helena Hagberg

 

Sivutoimiyrittäjä saa tehdä vähän eri tavalla

Ohjelmapäällikkö Saila Sepon henki­reikä löytyy Arabianrannan työhuoneesta.

Huone onkin kuin portti toiseen maailmaan. Ikkunasta avautuu näkymä puistoon, seinillä roikkuu runsaasti värikkäitä kaulakoruja, pienet kirjavat Sisu-ukot seisovat kirjapinojen välissä ja seinät täyttyvät tauluista.

Seppo työskentelee päivät Suomen Akatemiassa ohjelmapäällikkönä, mutta vapaa-aika kuluu Greenbutton-yrityksen parissa.

– Ajattelin, että en ikinä tarvitse tätä isompaa työhuonetta, mutta nyt se alkaa olla liian täynnä. Olen huomannut, että minulla on taipumus kasvattaa kaikkea. ­Kemirallakin tutkimus­ryhmäni kasvoi nopeasti viidestä 30:een, Seppo naurahtaa.

Ja juuri Kemiralla virisi Sepon ­kiinnostus yrittäjyyteen. Kemira kustansi hänet sisäisen yrittäjyyden kurssille, ja Seppo kehitti uutta ainetta sisäisenä yrittäjänä.

– Kun UV-TITANista tuli menestystuote ja huomasin, kuinka arvokasta tämä on, aloin pohtia omaa yritystä.

Greenbutton sai alkunsa vuonna 2008. Aluksi Seppo mietti ympäristökemian aluetta, sitten opetustuotteiden vientiä Brasiliaan, mutta nyt hän ahertaa mikroselluloosan parissa.

– Pyysin mielenkiinnosta Aalto-yliopistosta näytteitä nanoselluloosasta, ja tein joitakin kokeita sillä ja muilla materiaaleilla. Tulossa on patentti kosmetiikkateollisuuteen. Hakemus on vielä käsittelyssä, tekniikan lisensiaatti ja filosofian tohtori Seppo kertoo.

– Lisäksi minulla on kaksi PCT-patentti­hakemusta liittyen mikroselluloosan muokkaamiseen, värjäämiseen ja kovuuteen.

Seppo on jatkanut kokeitaan, ja huomannut, että mikroselluloosa taipuu moneen. Korut ja Sisu-ukot ovat jo myynnissä, mutta suurempiakin mahdollisuuksia olisi.

– Aineella voisi päällystää esimerkiksi seiniä, ja tässä olen testannut säänkestävyyttä ja lämmöneristyskykyä, Seppo esittelee hyllyrivejä.

– Voi olla, että monet tutkimuslaboratoriot pyörivät samojen kysymysten ympärillä. Kun olen kehittänyt omat keksintöni kotona, se voi olla jotain aivan erilaista.

Sepon luomisvoima  ei ole rajoittanut vain mikroselluloosaan. Pöydällä on muun muassa pino Sepon kirjoittamia Aspergerin oireyhtymää käsitteleviä kirjoja.

– Olen huomannut, että kaikki maailman isot yritykset tekevät asioita samalla lailla. Ajattelin, että ei tarvitse toimia siinäkään samalla tavalla kuin muut.

Sepon mukaan päivätyö ja sivutoiminen yrittäjyys täydentävät toisiaan. Esimerkiksi yrityksen kautta hän saa kutsuja tilaisuuksiin, jotka liittyvät suoraan myös päivätyöhön.

– Kyllä tässä menee aika lailla kaikki vapaa-aika. Esimerkiksi kesällä heräsin kuudelta ja tein muutaman tunnin töitä ennen kuin menin Akatemialle.

Seppo olisi myös kiinnostunut laajentamaan toimintaansa, mutta sivutoimisella yrittäjällä ei ole mahdollisuutta saada tuettuja lainoja tai muuta tukea. Yritystä onkin vedetty eteenpäin pankkilainan turvin.

– Sivutoimisena yrittäjänä voi kuitenkin turvallisesti katsoa, mitä yrittäjyys on.