Kirjoittaja
Katariina Rönnqvist

Syötävän hyvää osaamista

Tekniikan alan opinnot taipuvat myös elintarvikealan töihin. Viskitislaamosta, jäätelötehtaasta, kasvihuoneesta ja hyönteiskontista löytyy insinööriosaamista.

Kun koneesta ei voi enää poistaa mitään, se on täydellinen. Konetekniikan DI Mikko Koskisen mukaan sama ajatus pätee brändiin.

– Kaikella, mitä tekee, pitää olla syy ja sen pitää istua yrityksen tarinaan, hän sanoo.

Tätä taustaa vasten on pakko kysyä mustavalkoisesta valokuvasta, jossa Koskinen juoksee neljän muun miehen kanssa alasti ruispellossa. Kimmo Syvärin otos on ensimmäinen virallinen kuva Kyrö Distilleryn perustajista. Miten se istuu pohjanmaalaisen tislaamon brändiin?

– Mielikuvaan suomalaisuudesta kuuluu alkoholi ja luonnollinen alastomuus. Kuvassa nämä yhdistyvät tyylikkäästi.

Koskisen mukaan yrityksessä tärkeintä ovat hyvät tuotteet, mutta pelkästään ne eivät riitä.

– Jos haluaa menestyä, kaikki yritystoiminnan osa-alueet on hoidettava kunnialla.

 

Tislattuja juttuja stand upin avulla

Koskinen opiskeli diplomi-insinööriksi TKK:lla. Lisäksi hän on opiskellut Taide-teollisessa korkeakoulussa, Meksikon ITESM-yliopistossa sekä Stanfordissa muun muassa teollista muotoilua ja tuotekehitystä.

Ennen kuin hän sai vastuulleen tislaamon markkinoinnin ja päätyi kehittelemään ginejä, hän työskenteli tutkijana, media-alan startup-yrittäjänä ja suunnittelu-toimistossa. Vaikka työt ovat olleet hyvin erilaisia, niitä yhdistää se, että kaikkia varten Koskinen on joutunut opettelemaan valtavan määrän uutta ja rakentamaan verkostoja. Jokaisessa työssä hän on päässyt myös luomaan uutta.

Koskinen keikkaili stand up -koomikkona melkein 10 vuotta. Enää hän ei nouse lavalle, mutta kokemuksesta on hyötyä.

– Stand up on sitä, että näkee sen mitä muutkin, mutta osaa yhdistellä asioita täysin uudella tavalla.

Stand up -esiintyjän on osattava tiivistää sanomansa. Tätä taitoa Koskinen hyödyntää nyt Kyrö Distilleryn tuotteiden -etiketeissä.

– Tislaan jutut niin, ettei turhia sanoja ole.

Koskisen uraan ovat vaikuttaneet Aalto-yliopiston professori Kalevi Ekman ja Stanfordin yliopistossa vietetty vuosi.

– Ekmanin kursseilla opin kestämään tuntematonta ja rakentamaan uutta. Stanford toimi itsetuntobuustina: ymmärsin, etten ollut kaukana maailman parhaimmaksi sanotun yliopiston opiskelijoista.

Koskinen kiittelee, että yliopistossa oppi tavan ajatella loogisesti. Osaamistaan hän on täydentänyt sivuaineilla, harrastuksilla, omatoimisesti ja työelämässä.

– Ollessani teekkari ajattelin, että ainoat ihmiset, jotka luovat arvoa, ovat -insinöörit. Nyt tiedän, että tämä on yhteispeliä.

Kyrö Distilleryn tislaamomestari Kalle Valkonen mäskäyslaitteen äärellä. Kuva: Sina Stelter

 

Saunasta maailman maineeseen

Kuten monet asiat Suomessa, myös Kyrö Distillery syntyi saunassa. Koskinen ja tislaamomestari Kalle Valkonen tunsivat toisensa entuudestaan. Muuten perustajat -olivat aluksi vain löylykavereita.

– Saunaillan päätteeksi maistelimme ruisviskiä. Totesimme, että tämä maa on vailla omaa viskiään. Viskin valmistus tosin on hidasta, kun sen kypsymistä odotetaan vähintään kolme vuotta. Sinä aikana ei voi vain pureskella kynsiään: viljat ja laitteet pitää maksaa. Siksi ryhdyimme tekemään myös giniä.

Kyrö Distillery on toiminut vuodesta 2014. Enää viiden perustajan ei tarvitse aprikoida, meneekö gini Suomessa kaupaksi. Myynti on ylittänyt jo perustajien arviot.

Kiinnostusta on myös ulkomailla. Kansain-välinen Wine and Spirit (IWSC) -kilpailun tuomaristo valitsi vuosi sitten Kyrön Napue-ginin maailman parhaaksi gin tonic -giniksi.

Menestys pohjaa Koskisen mukaan perustajien paloon viedä yritystä määrätietoisesti eteenpäin. Tuotteet tehdään rehellisesti hifistellen ja hyvistä raaka-aineista.

– Alkoholilla on valta erottaa ja yhdistää ihmisiä. Koetamme edistää jälkimmäistä: alkoholia tulisi nauttia kohtuudella, maun ja seuran vuoksi.

 

Pullotettuja yrttejä ja muistoja

Napue-ginissä on katajanmarjojen ja ruismaltaan lisäksi käytetty 16 erilaista yrttiä. Resepti syntyi kokeilemalla.

– Aluksi tutustuimme netti-foorumeilla harrastajien giniresepteihin. Niistä saimme tuntumaa eri ainesosien suhteista. Sitten listasimme hyviä ginejä ja yrttejä, joita niissä on käytetty.

Koskinen ja Valkonen ihastuivat erityisesti mesiangervoon, joka on myös Pohjanmaan maakuntakukka.

– Mesiangervosta tuli mieleen lapsuuteni kesäpaikka, isovanhempien mökki Kuopion lähellä. Karpalot valitsimme, koska mummo teki niistä aina -jälkiruokia. Tyrni on puolestaan hyvin pohjalainen maku.

Napue-gini tuli myyntiin Isokyrössä käydyn Napuen taistelun 300-vuotis juhlavuonna. Ensi vuonna valmistuu tislaamon ensimmäinen ruisviski.

 

Mikko Koskinen

markkinointi, ginit
Kyrö Distillery
(Kuva: 
Kimmo Syväri)

 

 

 

 

 

DI-osaamista jäätelötehtaassa

Heikki Huotari tapasi hiljattain vanhoja opiskelukavereitaan, jotka totesivat, että hän on ajautunut kaikkein kauimmaksi omasta alastaan. Konetekniikkaa ja tuotantotaloutta opiskellut diplomi-insinööri on neljättä vuotta jäätelötehtailija.

– Työhöni liittyy paljon kemiaa ja fysiikkaa. Jäätelöiden tuotekehityksessä tulee ymmärtää eri raaka-aineiden ja valmistustapojen vaikutukset sulamispisteisiin ja viskositeetteihin, ja valmistuksessa tarvitaan taas paljon konetekniikan ja termodynamiikan ymmärrystä. Opinnoista on ollut paljon hyötyä kaiken tämän ymmärtämisessä, 3 Kaverin Jäätelön toimitusjohtaja sanoo.

Huotari huolehtii jäätelöiden tuotekehityksestä ja on mukana tuotannossa ja testauksessa. Hänen työhönsä kuuluu myös paljon perustekniikkaa, koneita ja niiden sielunelämää.

– Yhtä jäätelölaatua testataan parikymmentä kertaa. Esimerkiksi lakritsi ja sen määrä vaikuttavat oleellisesti jäätelön koostumukseen ja sulamiseen.

3 Kaverin Jäätelön ovat perustaneet Huotari, Ilkka Wikholm ja Sauli Saarnisto. Myynnistä vastaava Saarnisto kehittelee kotonaan ensimmäiset versiot uusista jäätelömauista.

– Hän on yrityksen propellihattu. Kun -toteamme, että jossain maussa on ainesta tuotantoon, palikka siirtyy minulle, Huotari
kertoo.

Vaikka 3 Kaverin Jäätelö on Suomen kolmanneksi suurin jäätelötehdas, se on silti melko pieni. Yrityksessä on 10 työntekijää ja sen liikevaihto on 2 miljoonaa euroa. 

Pienestä koosta on Huotarin mukaan hyötyä. Esimerkiksi kun jäätelötehtaassa valmistetaan Pauligin kanssa yhteistyössä kehitettyä kahvijäätelöä, yhden työntekijän tehtävä on keittää kahvia.

– Iso tehdas tarvitsisi samaan sata kahvinkeittäjää. Ne käyttävätkin aidon kahvin sijaan esanssia ja kahvitiivistettä.

 

Makuasioita

Huotari, Wikholm ja Saarnisto ovat työskennelleet yhdessä ennenkin. Yhteistyö sujui niin hyvin, että neljä vuotta sitten he päättivät perustaa yrityksen.

Kukaan heistä ei tiennyt, miten jäätelöä pitäisi tehdä. He kävivät Italiassa viikon intensiivikurssin ja oppivat perusteet. Palattuaan he vuokrasivat Kontulasta tilat tehtaalleen ja puolen vuoden kuluttua kaupoissa oli heidän ensimmäinen jäätelönsä.

Huotari kertoo yllättyneensä, miten paljon yritys saa asiakkailta palautetta ja kannustusta.

– Eniten mielipiteitä jakaa lakritsi-jäätelömme. Osa tykkää todella paljon ja osa ei ollenkaan. Se on hyvä, sillä makujen pitää jakaa mielipiteitä. Emme halua olla keskinkertaisia.

3 Kaverin Jäätelön perustivat Sauli Saarnisto, Heikki Huotari ja Ilkka Wikholm. Kuva: 3 Kaverin Jäätelö

 

Sirittävää proteiinia

Kotisirkoista tehty proteiinijauhe sopii vaikka pullataikinan pohjaksi. Hyvien ravinto-arvojensa ansiosta jauhe on myös askel nälänhädän ja ilmastonmuutoksen taltuttamiseksi sekä avaruusmatkailun edistämiseksi. Tätä mieltä ovat ainakin EntoCuben nuoret yrittäjät.

– Proteiini on kallista. Sen kysyntä kasvaa, mutta maapallo ei enää kauaa kestä liha-tuotannon lisäämistä. Sirkkojen kasvatus on ekologista verrattuna lihatuotantoon, Otto Palonen, yksi EntoCuben perustajista, sanoo. 

Hän lyö tiskiin numeroita. Kiloon nautaa tarvitaan vähintään 1 500 litraa vettä, kun sirkkakiloon sitä kuluu vain litra. Myös rehua kuluu nautakiloon moninkertaisesti enemmän.

– Lisäksi sirkat kasvavat syömäikäisiksi jo noin kuudessa viikossa.

Isojen haasteiden taklaaminen oli syy, miksi myös Kalle Niemi lähti yritykseen mukaan pari kuukautta sitten.

– Tiede ja teknologia ovat asioita, joihin kannattaa laittaa paukkuja. Niillä voidaan ratkaista monia ongelmia, hän sanoo.

EntoCuben päätuote ei ole syötävät sirkat vaan kontteihin rakennetut, automatisoidut hyönteiskasvatuslaitokset. Idea on, että kontteja on helppo kuljettaa ja rakentaa missä vain.

Konsepti toimisi myös avaruudessa. Palosen mukaan hyönteiset olisi helppo ottaa mukaan miehitetylle Mars-matkalle, koska ne vievät vähän tilaa ja pysyvät pitkään hengissä.

 

Opinnot hyötykäyttöön

Suurin osa EntoCuben työntekijöistä on nykyisiä tai entisiä Aalto-yliopiston opiskelijoita. Kyseessä ei ole opiskeluprojekti, mutta opinnoista on ollut hyötyä.

Niemi on opiskellut mekatroniikkaa eli mekaniikan ja sähkötekniikan sekä automaation ja tietotekniikan yhdistämistä. EntoCubessa työ on hyvin lähellä sitä, mitä hän on opiskellut.

– Tulin mukaan, kun yrityksessä haluttiin vähentää käsin tehtävää työtä, automatisoida ja tehdä toiminnasta skaalattavaa, hän kertoo.

Niemi kehittää järjestelmiä muun muassa sirkkojen ruokinnan, keräämisen ja kontin puhtaanapidon automatisointiin.

Palonen on opiskellut kieli- ja tietoliikenneteknologiaa.

– Opinnot ovat aika kaukana tästä työstä, mutta ne ovat valmentaneet tiedon hakemiseen ja itsenäiseen ajatteluun. Ylioppilaskuntatoiminnasta opin ryhmätyötaitoja, hän sanoo.

Palonen osallistuu tuotekehitykseen, hyönteisten hoitamiseen, myyntiin ja sijoittajien etsimiseen, mutta on viime aikoina keskittynyt eniten tuotantopuoleen.

 

Herkkusirkkoja

EntoCube sai vauhtia Startup Saunan kiihdyttämöohjelmasta keväällä 2015. Tavoitteena on kasvattaa toimintaa, mutta lainsäädäntö laittaa kapuloita rattaisiin. EU:n alueella hyönteisiä ei saa myydä ihmisravinnoksi.

Odotettavissa on muutos ja mahdollisesti jo vuonna 2018 hyönteisten myynti vapautetaan. Silloin konttien kysyntä kasvaisi.

Palonen ja Niemi myöntävät, että monien mielestä hyönteisten syönti on epäilyttävää. Viime vuosina hyönteisiä on kuitenkin alettu jo maistella gourmet-ruokana viinin ja oluen kera.

– Aikanaan katkarapuja, hummereita ja sushia pidettiin iljettävänä ruokana, mutta maailma muuttuu, Palonen sanoo.

Kalle Niemi ja Otto Palonen esittelevät EntoCuben ensimmäistä konttia, joka on myyty Porvooseen. Yrityksen oma kontti sijaitsee Otaniemessä ja kolmas kontti on jo rakenteilla. Kuva: Markus Sommers

 

Silmuyrittäjä

Samuli Laurikainen tiesi aina, että hänestä tulee yrittäjä. Hän etsi kuusi vuotta sopivaa yritysideaa tai yritystä, jonka voisi ostaa. Sitten tärppäsi.

– Olin ronkeli. Lopulta keksin idean, jonka sain toimimaan excelissä: näin, että tässä on kaupallista potentiaalia, Snafu Oy:n toimitusjohtaja kertoo. 

Yrittäjyys on ollut hänestä hienoa.

– Saan vaikuttaa kaikkeen ja jos asiat menevät pieleen, syyllinen löytyy peilistä. En tosin arvannut, miten kokonaisvaltaista tämä on. Kolmen vuoden aikana minulla on ollut viisi vapaata sunnuntaita.

Laurikaisen palkkalistalla on kuusi työntekijää, mutta hänen vastuullaan on edelleen paljon. Hän kehittää konseptia, myy, markkinoi – ja toimii luomuviljelijänä.

Yritys kasvattaa ja myy silmusalaatteja. Kasvihuone sijaitsee Vantaan Vaaralassa, josta saadaan satoa lähes 100 kertaa vuodessa. Kasvihuone on teollisuustilasta rakennettu puhdastila. Ylipaineistetussa tilassa ilma kulkee HEPA-suodattimen läpi, jotta mikrobakteerit eivät pääse käsiksi -silmuihin. 

Tällä hetkellä kasvihuoneessa kasvaa puna-apilaa, sinimailasta, retiisiä, parsakaalia, hernettä ja linssejä. Lähitulevaisuudessa siellä nähdään myös robottityöntekijä.

Kasvisten kulutus on lisääntynyt Suomessa ja kuluttajat ovat löytäneet myös Laurikaisen silmusalaatit. Yrityksen isoimmat asiakkaat ovat S- ja K-ryhmän kaupat.

– Äiti puhui pitkään, että minun pitäisi etsiä oikeita töitä, joilla elättäisin perheeni. Nyt hän on jo rauhoittunut.

 

Yhdistelmä opeista

Laurikainen opiskeli Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa konetekniikkaa ja luki harrastusmielessä hankintojen johtamista. Etsiessään sopivaa omaa yritystä hän työskenteli muun muassa Cargotecilla ja Fastemsilla.

Laurikainen arvioi, että neljäsosa hänen osaamisestaan on kotoisin yliopistosta ja saman verran palkkatöistä. Lisäksi hän oppi paljon ollessaan mukana kilta- ja kerhotoiminnassa.

– Myös parisuhteet ovat olleet tärkeitä, ne ovat hioneet särmiäni. 

Samuli Laurikaisen tarkoitus on brändätä idut uudelleen. – Tavoitteena on, että ihmiset syövät parempaa ruokaa sekä ravintoarvojen että maun kannalta. En halua tuotteelleni tykkääjiä vaan rakastajia, hän sanoo. Kuva: Snafu Oy

 

Asiasana