Perttu Leppänen havaitsi, että standardeissakin on ongelmia.
Perttu Leppänen
Kuvaaja
Anssi Kumpula
Kirjoittaja
Petja Partanen

Savupiippu sytyttikin paloja

Perttu Leppänen tutki 500 tulipaloa ja paljasti metallisavupiippujen todelliset turvallisuusriskit. Valmistajat älähtivät, mutta muuttivat toimintaansa.

Perttu Leppänen on nähnyt monia hiiltyneitä raunioita. Jo vuonna 2010 diplomityötä tehdessään hän vieraili monilla palopaikoilla, joissa palon alkusyyksi epäiltiin metallista savupiippua. Asiasta huolestuneet vakuutusyhtiöt pyysivät Tampereen teknillisen yliopiston palolaboratorion tutkijoita tutkimaan asiaa.

Perttu Leppänen havaitsi, että tulisijan CE-merkinnässä ilmoitetun savukaasujen lämpötilan perusteella valittu savupiippu ei välttämättä ollut paloturvallinen ratkaisu. Kun tulisijoja testattiin laboratoriossa, olivat savukaasujen korkeimmat lämpötilat 120°C – 380°C korkeampia kuin CE-merkinnässä ilmoitetut savukaasujen lämpötilat. 

– Väitöskirjan ensimmäinen tutkimuspaperi osoitti, että standardeissa oli selkeä ongelma, Leppänen kertoo. 

Metallisavupiippujen valmistajat testaavat tuotteensa standardin mukaisesti ja saavat tuotteelleen CE-merkinnän, joka kertoo tuotteen täyttävän EU:n vaatimukset. Savupiipun oikea lämpötilaluokka valitaan tulisijan CE-merkintään painetun savukaasujen keskimääräisen lämpötilan perusteella.

Kaikilla meillä on sama tavoite, tehdä tuotteista entistä turvallisempia.

Tutkijoiden ehdotus oli, että savupiippu pitäisi valita tulisijan savukaasujen maksimilämpötilan, ei keskilämpötilan perusteella. 

– Suomessa tämä onkin otettu käytännöksi. Kansalliset soveltamisstandardit sanovat, että tulisijasta pitää ilmoittaa käyttöturvallisuustestien savu­kaasun korkein lämpötila ja valita savupiippu sen perusteella.

Suomalainen rakennustapa kasvattaa riskejä

Savukaasujen luultua korkeampi lämpötila oli yksi selitys savupiipun läpiviennistä syttyneille paloille, mutta myös suomalainen rakennustapa poikkeaa muusta Euroopasta.

Tutkijat huomasivat palolaboratoriossa tehdyissä kokeissa, että täkäläiset lämmöneristepaksuudet johtavat hormien lämpötilojen merkittävään nousuun. Eristeen sisällä olevat puurakenteet ovat vaarassa syttyä.

Perttu Leppänen toivoo, että standardien tekijät lukisivat hänen väitöskirjansa.

Perttu Leppänen kaivaa esiin Suomen palontutkijoiden yhdistykselle juuri pitämänsä esityksen kuvasarjan. Kiuasta lämmitettiin laboratoriossa rajusti tuntikausia, ja tutkijat seurasivat metallisavupiipun läpivientiin kiinnitettyjen lämpötila-anturien käyriä. Kuuden tunnin kohdalla alkoi tapahtua. 

– Työkaveri kurkkasi koetilaan ja huusi että täällähän palaa, Leppänen muistelee. 

Valokuva kertovat, mitä paksun puhallusvillakerroksen ympäröimässä läpiviennissä tapahtuu. Jo neljän tunnin jälkeen savupiipun lämpötila läpiviennin kohdalla on noussut niin paljon, että puhallusvilla alkaa mustua. Kuuden tunnin kohdalla kattopaneelit ovat juuri leimahtaneet savupiipun ympäriltä liekkeihin. 

–    Tämä läpivienti oli täysin silloisten määräysten mukainen, Leppänen korostaa. 

Tutkijoiden saunatesti oli toki kaukana normaalikylpijän sietokyvyn toisella puolen, mutta se kertoo suomalaisista erityisoloista. Suomessa on paljon kiukaita, joita saatetaan lämmittää ankarasti tuntien ajan, ja kylmässä ilmastossa eristepaksuudet ovat toista luokkaa kuin eteläisemmässä Euroopassa.

Kymmenien senttien eristekerroksen sisällä savupiipun lämpötila saattoi nousta vaarallisen korkeaksi. 

Nyttemmin rakentamismääräyksiin on lisätty palolaboratorion laatimat ohjeet lämmöneristyksestä metallisavupiippujen läpivienneissä. Metallikotelointi estää lämpötilaa nousemasta vaarallisiin lukemiin.

Suomessa on kaikkiaan 1,1 miljoonaa omakotitaloa ja noin 500 000 kesämökkiä. Useimmissa niistä on yksi tai useampi tulisija. Uudisrakentamisessa teräsrakenteiset savupiiput ovat vallanneet nopeasti alaa muuratuilta rakenteilta. 

Kevyt metallisavupiippu on nopea ja helppo asentaa, eikä muuraria tarvita. Haittapuolet alkoivat ilmetä uutuustuotteen yleistyttyä. Väärä asennus tai yhteensopimaton tulisija saattoi polttaa talon. 

Jos savupiipussa on värimuutoksia läpiviennin kohdalla, pitää olla huolissaan.

Palolaboratorion tutkijat ovatkin viimeisten kymmenen vuoden aikana perehtyneet metallisten savupiippujen paloturvallisuuteen kaikkiaan kolmessa eri tutkimushankkeessa. Niissä on syntynyt niin Leppäsen väitöskirja, muutoksia rakentamismääräyksiin ja ohjeita savupiippujen paloturvallisuuden parantamiseksi.

Huolestuttavin havainto Leppäsen diplomityössä oli se, että tulipaloja oli syttynyt myös uusista CE-merkityistä metallisista savupiipuista, jotka oli rakennettu määräysten ja ohjeiden mukaisesti. Palot olivat lähteneet liikkeelle piippujen läpivienneistä.

– Usein niissä oli joku asennusvirhe. Toinen huomio oli, että savukaasujen lämpötila oli läpiviennin kohdalla ollut todella korkea, Leppänen kertoo. 

Leppäsen tutkimusnälkä ei loppunut diplomityöhön. Väitöskirjan neljä tieteellistä julkaisua perkaavat perusteellisesti savupiippupalojen juurisyyt.

Erilaisia tulisijoja ja savupiippuja testattiin palolaboratoriossa. Kenttätesteissä taas kokeiltiin käytössä olevia takkoja, kamiinoita ja kiukaita.

– Oleellisinta paloturvallisuuden kannalta on tulisijan ja savupiipun yhteensopivuus, summaa Leppänen väitöstyönsä keskeisimmän havainnon. 

Eurooppalaisissa standardeissa yhä ongelmia

Miljoonan tulisijan maassa on ryhdytty kuitenkin ripeästi toimiin paloturvallisuuden parantamiseksi. 2010-luvulla rakentamismääräyksiä on uudistettu, 
ja savupiippujen valmistajat sekä maahantuojat ovat parantaneet asennusohjeita.

– Uusissa rakennuksissa nämä parantavat turvallisuutta.

Kun Leppänen ja hänen tutkijakollegansa toivat havaintonsa ensi kertaa julkisuuteen vuonna 2010, olivat savupiippujen valmistajat ja maahantuojat takajaloillaan. 

– Meille tuli aika tiukkaa kritiikkiä, ja tutkimusmenetelmät joutuivat tarkkaan syyniin.

Nyt välit ovat kunnossa. Savupiippu- ja tulisijavalmistajat ovat olleet mukana yliopiston tutkimushankkeissa, ja toimittaneet tuotteitaan tutkijoiden testattaviksi.

– Kaikilla meillä on sama tavoite, tehdä tuotteista entistä turvallisempia.

Savupiippupalot eivät ole pelkästään suomalainen ongelma. Euroopan nuohoojayhdistyksen tilaisuudessa Leppänen kuuli, että metallisavupiiput ovat huolenaiheena myös muualla. Myös eurooppalaisissa standardeissa olisi Leppäsen mukaan parantamisen varaa. Väitöskirjassa on useita parannusehdotuksia metalli-
savupiippujen EN 1859 -testausstandardiin. Näin testit vastaisivat paremmin savupiippujen todellista asennustapaa. 

Älä lyö pesää täyteen

Leppäsen toive on, että hänen väitöskirjansa päätyisi standardien tekijöiden luettavaksi. Rakennusten suunnittelijoita taas auttavat väitöstyön pohjalta syntyneet rakentamismääräyskokoelman käytännön ohjeet metallisavupiippujen läpivienneistä.

Entä miten tavallinen kadunmies voi ehkäistä hormeista lähteneitä paloja?

Leppänen suosittelee tutkimaan savupiipun läpivientiä ullakon puolelta. Savupiipun lähellä ei saa olla mitään palavaa.

– Jos savupiipussa on värimuutoksia läpiviennin kohdalla, pitää olla huolissaan.

Perttu Leppäsen väitöskirja paljasti senkin, että palamattomaksi luokiteltu kivivillakin palaa kytien, jos lämpötila savupiipun läpiviennissä nousee vaarallisen korkeaksi.

Savupiipun ulkokuoren lämpötilaa voi myös kokeilla varovasti. Jos se polttaa, huoleen voi olla aihetta. Yläpohjan eristekerroksessa lämpötila on todennäköisesti paljon korkeampi. 

Leppänen muistuttaa, että paloturvallisuuteen vaikuttaa huomattavasti myös tulisijan käyttö. Ensimmäinen neuvo on lukea tarkkaan tulisijan käyttöohjeet. 

– Noudata ohjeiden puumääriä. Monesti pesä lyödään aivan täyteen, mutta palaminen ei tällöin ole optimaalista ja päästöt kasvavat. Savukaasun lämpötila kyllä nousee, mutta sauna ei lämpene sen nopeammin.

Väitöskirjan kenttätesteissä paljastui myös se, että metallisavupiippujen veto saattoi ylittää huomattavasti standardikokeiden oletukset. Jos kiuas palaa kyljet punaisena hehkuen, vaikka tuhkaluukku on täysin kiinni, nousee tulipalon riski savupiipun läpiviennissä.

Palokatko panee stopin tulipalolle

Erityisalojen tekninen osaaminen on Suomessa kovasti keskittynyttä, havaitsi Jyväskylässä asuva Perttu Leppänen väitöstyön jälkeistä työpaikkaa etsiessään.

– Paloturvallisuus- ja paloteknillinen suunnittelu kiinnostivat, mutta lähes kaikki alan yritykset ovat pääkaupunkiseudulla.
Firepro Palokatkot Oy:llä oli toimisto myös Jyväskylässä, ja Leppänen onkin ollut jo reilun vuoden yrityksen palkkalistoilla palokatkoja suunnittelemassa. 

Moni Leppäsen suunnittelukohteista sijaitsee pääkaupunkiseudulla. Helsinki-Vantaan lentoaseman laajennuksen palokatkot alkavat olla suunnittelun puolesta valmiit. 
– Nyt minulla on työn alla Espoon Blominmäen uusi jätevedenpuhdistamo.

Palokatkot estävät tulipalon leviämistä rakennuksen osasta toiseen. Jokainen vesiputken, ilmanvaihtokanavan tai johtojen läpivienti, joka johtaa rakennuksen palo-osastosta toiseen, on alan ammattilaisen suunnittelema. 

– Käytämme tiettyjä testattuja ratkaisuja aina kun mahdollista. Jos poiketaan standardiratkaisusta, pitää olla hyvät perusteet sille, miksi se täyttää vaaditun paloluokkavaatimuksen, Leppänen kertoo. 

Palokatkosuunnittelu on ehkä näkymättömin osa rakennuksen suunnittelua. Toive on, ettei suunnitelmaa tarvitsisi koskaan testata tositoimissa, tulen ollessa irti.

Hyvällä ja huonolla suunnitelmalla on kuitenkin eroa jo ennen tulipalotilannettakin. Rakennushankkeissa joka euro lasketaan tarkkaan, ja palokatkojen asentajat arvostavat suunnitteluratkaisuja, joissa ei tuhraannu työaikaa.

– Meillä on asennus samassa talossa, joten saan nopeasti palautetta siitä, miten ratkaisut työmaalla toimivat.

Perttu Leppäsen tie tohtoriksi

1982 Perttu Leppänen syntyy Kivijärvellä
2002 Ylioppilaaksi Ylöjärven lukiosta.
2003 Tampereen teknilliseen yliopistoon opiskelemaan rakennustekniikkaa. 
2007 Kesätöihin rakennustekniikan laitokselle, syksyllä osa-aikaisiin tutkimushommiin. 
2009 Vakuutusyhtiöt kiinnostuvat metallisavupiippujen myötä yleistyneistä tulipaloista, Tampereen palolaboratorio käynnistää tutkimuksen metallihormien turvallisuudesta. 
2010 Leppäsen diplomityö käy läpi kaikkiaan 500 metallisavupiippujen vuosina 2004–2009 aiheuttamaa tulipaloa, Leppänen valmistuu diplomi-insinööriksi ja jatkaa tutkijana palolaboratoriossa.
2012 Perttu Leppänen saa kaksivuotisen rahoituksen jatko-opinnoille, väitöskirjan teko alkuun. 
2018 Töihin Firepro Palokatkot Oy:n suunnittelijaksi.
2019 Väitöstyö Fire Safety of Metal Chimneys in Residential Homes in Finland” hyväksytään Tampereen yliopiston rakennetun ympäristön tiedekunnassa. 

Mitä haluaisit saada aikaan tekniikan tohtorina? 
Minua kiinnostaa paloturvallisuuden edistäminen.
Suosikkileikkikalu?
Kamera. "Tänä syksynä aloin kuvata lintuja."
Lempiharrastus?
Retkeily.