Kuvaaja
Markus Sommers
Kirjoittaja
Kirsti Levander

I love TES

TEKin ja YTN:n asiamies Björn Wiemers suhtautuu työehtosopimuksiin intohimoisesti.

Jäätelöauto?! It-ammattilainen saattoi hieraista silmiään kesäisenä tiistaina, kun Björn Wiemers kurvasi tuuttilastissa firman parkkipaikalle. YTN:n asiamies jakoi pihalla jäätelöä ja kertoili avoimen taivaan alla työsuhteiden pelisäännöistä yhdessä Insinööriliiton ja Tietoalan edustajien kanssa.

Jätskikiertue kattoi pääkaupunkiseudun, Tampereen ja Turun.

– Parhaalle keikallemme Pitäjänmäen CGI:lle tuli liki 700 kuulijaa.  

Tässä kohdassa Wiemers haluaa nostaa hattua Tietoalan puheenjohtaja Jyrki Kopperille, joka oli kiitettävästi viestittänyt jäätelön saapumisesta. Tietoala ry valvoo yhdessä YTN:n kanssa it-alalla työskentelevien etuja. 

Keikoilla paljastui pian huolestuttava asia: tekniikan asiantuntijat ja it-ammattilaiset tuntevat työsuhteeseensa liittyvät ehdot heikosti. Wiemers törmäsi myös hämmentäviin väärinkäsityksiin. Työsopimus ja työehtosopimus (TES) menevät sekaisin, lainsäädäntö ja sopimukset sotkeutuvat toisiinsa.

– Lomarahan maksaminen on määrätty laissa. Laki oikeuttaa iskän jäämään hoitamaan sairasta lasta ja saamaan näiltä päiviltä palkan. Laki määrää maksamaan palkan työajan ulkopuolella tapahtuvasta työmatkustamisesta. Ei ole. Ei oikeuta. Eikä määrää. Nämä asiat saadaan – jos saadaan – TESsien avulla, ja juuri siksi työehtosopimuksia kannattaa tehdä, Wiemers sanoo ja neuvoo jokaista tutustumaan TESsiinsä.

Työehtosopimukset eivät kiinnosta, koska niiden merkitystä ei ymmärretä.

Jos työsuhteeseen vaikuttavia lainalaisuuksia ei tunneta, niin TESsien vetovoimakin sulaa kuin jäätelö hellekelillä. 

– Ja se on ay-liikkeen omaa syytä, Wiemers täräyttää.

Ay-viestintä on epäonnistunut. Brändäys on jäänyt tekemättä, ja terminologiakin vie ajatukset 70-luvulle. Jos TES kuulostaa työpaikoilla vintagelta, luottamusmies luokitellaan troublemakeriksi ja yleissitovuus-sanakin tuntuu kryptiseltä, Wiemersin kehottaa omiaan katsomaan peiliin. 

Auttajia, ei kiusaajia

– Mitään neuvottelutavoitetta ei saavuteta, ellei takana ole kentän tuki. Esimerkiksi kikystä halutaan eroon, mutta moniko on valmis työtaisteluun, jos kikystä ei neuvotellen päästä irti, Wiemers pohtii.

– Työmarkkinatoimintaa pitää popularisoida. Me tarvitsisimme oman eskovaltaojamme, joka kirkastaisi linkkiä liittojen hoitaman edunvalvonnan ja jäsenten työelämän välillä, Wiemers ehdottaa. 

Ay-viestinnässä on kuitenkin oltava tarkkana. 

Wiemersiä nimittäin harmittaa suunnattomasti Youtube-video, jossa Tommi Korpela näyttelee liiton miestä, joka uhkailevasti esiintyen vaatii asiakkaalle lisää nakkeja sämpylän väliin. Kun mainoksessa on luvattu kaksi, niin kaksi makkaraa pitää saada. Mutta sen pitäisi riittää. Videosta syntyy Wiemersille vaikutelma, että liiton mies vaatii enemmän kuin on sovittu ja keskittyy kyykyttämään yksinyrittäjää. 

– Se antaa liittojen työstä tyystin väärän kuvan. 

Saan olla avuksi

– Parasta tässä työssä on toisten auttaminen, se, että voi tehdä jonkun toisen työpäivästä paremman. Ja sähköpostiin ajoittain kilahtavat kiitokset lämmittävät joka kerta yhtä paljon, Wiemers vakuuttaa. 

Ay-uskovainen? Ei sentään. Insinööri Wiemers kavahtaa sanaan sisältyvää ideo-
logisuutta.

– Päättelen vain loogisesti, että järjestäytyminen on palkansaajan kannalta rationaalista. Olen samaa mieltä kuin TEKin toiminnanjohtajan tehtävästä viime vuonna eläkkeelle jäänyt Heikki Kauppi: pääoman ja työn välinen ristiriita on edelleen olemassa. Omistajaohjauksen, kvartaaliajattelun  ja alustatalouden maailmassa se on nyt ehkä myös ajankohtaisempi asia kuin pitkään aikaan. Ja ovathan työnantajatkin järjestäytyneet.

Ammattijärjestötoiminta oli aluksi Wiemersille harrastus. Työpaikka oli teollisuudessa.Varsin pian edunvalvonnasta tuli kuitenkin kokopäivätyö. Ensin Insinööriopiskelijaliitossa, sitten Insinööriliitossa ja vuodesta 2010 TEKin palveluksessa.

– Työaikani menee pääasiassa YTN tietoalan edunvalvontaan, jossa tärkein työkalu on 60 000 työntekijää koskeva työehtosopimus. Sitä sovelletaan niin devaajiin kuin huoltotöitä tekeviin it-alan ammattilaisiinkin. Alan isoja työnantajia ovat esimerkiksi CGI, Tieto ja Fujitsu sekä pelitalot. 

Wiemers summaa toimenkuvastaan vielä 15-rivisen listan – tekemistä siis riittää. Mutta hän pitää työstään. 

Esiintymisestä koulutus- ja infotilaisuuksissa tulee hyvää palautetta. Joskus asiamiehelle on huomautettu voimasanoista, mutta minkä niille voi; kun henki on päällä, perkeleitä on vaikea välttää.

Kollegat pitävät Wiemersin tyylistä.

– Kehittelimme esimerkiksi opiskelijoille live-roolipelin yt-neuvotteluista. Osallistujilla oli hauskaa, ja samalla se tuntui olevan monelle valaiseva kokemus, TEKin viestintäjohtajana työskennellyt Jussi Nousiainen kertoo. 

Tietoalalla työskentelevien edunvalvonnasta vastaavat YTN tietoala ja Tietoala ry. Wiemers hoitaa asioita usein yhdessä Insinööriliiton asiamiehen Minna Anttosen kanssa. Anttonen on YTN tietoalan pääneuvottelija. – On ilo tehdä töitä taitavien kollegojen kanssa, Wiemers kiittelee.

Insinööriliitossa tietoalan asiantuntijana ja YTN tietoalan pääneuvottelijana toimiva Minna Anttonen on yksi Wiemersin läheisistä kollegoista. 

– Björn suhtautuu edunvalvontaan intohimoisesti ja energisoi muutkin. Hän tuntee tietoalan  ja liikkuu kentällä kuin kala vedessä, Anttonen sanoo neljän vuoden yhteistyön perusteella.    

Ketä paluu entiseen palvelee?

Wiemers ajattelee tekevänsä työtä myös työelämän tulevaisuuden eteen.

– Isänä toivon, että lapsillamme olisi vähintään samat työnteon normit kuin meillä nyt, ellei jopa paremmat. 

Työelämän pelisäännöt ovat kuitenkin herkkiä muutoksille. Lainsäädäntö ja työehtosopimukset ovat vuosikausia pääsääntöisesti parantaneet työntekijän asemaa, mutta tilanne voi yhtä hyvin myös heiketä – ja näinhän on tapahtunutkin.

– Teollistumisen alkaessa jokainen sopi työehtonsa työantajansa kanssa, mentiin villisti pärstäkertoimen mukaan. 1900-luvulle tultaessa mukana oli jo jonkinlaista sopimista, ja vuonna 1940 työnantajien STK tunnusti tammikuun kihlauksella työntekijäliitot ja SAK:n sopimuskumppaneikseen. 

Ensimmäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli tupo Liinamaa ykkönen syntyi vuonna 1968. Sen jälkeen tupot seurasivat toistaan, kunnes vuoden 2015 marraskuussa tuli uutinen: ”Työnantajakeskusjärjestö EK on muuttanut sääntöjään niin, ettei järjestö tee enää keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja huhtikuun lopun 2016 jälkeen.”

EK halusi paikallista sopimista. 

Taivaalta alkoi sataa puukkoja: kiky, lomarahaleik-
kaukset, nollasopimukset ja nollakorotukset, kilpailukieltosopimusten raju kasvu sekä työnantajamaksujen vyörytys työntekijöille. 

– Työnantaja haluaa sopimisen paikalliselle ja jopa henkilökohtaiselle tasolle, jolloin voidaan soveltaa tuttua hajoita ja hallitse -taktiikkaa. Tätä menoa olemme palaamassa alkupisteeseen. Kenen etu se on? Wiemers kysyy.

TES estää vedätyksen

Työehtosopimus on paperi, jolla voidaan asioista sopia reilusti – siis reilusti! 

Wiemers sanoo, ettei  YTN tavoittele sopimuksilla kuuta taivaalta. TESseillä tehdään työstä inhimillistä ja niillä tavoitellaan pitkäjänteistä ja luottamukseen perustuvaa sopimuskulttuuria, ei pikavoittoja. 

– Kummankin osapuolen pitäisi tuntea saavansa sopimuksessa jotain. Minusta hyvä sopimus ei ole sama kuin kompromissi, joka vituttaa kaikkia tasaisesti. 

Hän muistuttaa, että ylempien toimihenkilöiden TESsit ovat ohuita ja joustavia, mutta turvaavat silti työntekijää työnantajan mahdolliselta mielivallalta. 

– Kun asiat sovitaan riittävän korkealla tasolla edustuksellisesti, työnantajan mahdollisuus vedättämiseen vähenee. On myös muistettava, ettei yksittäisellä työntekijällä juuri koskaan ole yksin sellaista asemaa, että hän pärjäisi neuvotteluissa työnantajalle. Juuri siinä on liiton ja luottamusmiehen tehtävä: tasata tätä tiedollista gäppiä, Wiemers sanoo.

Sitä paitsi TES helpottaa työnantajankin työtä. Ei tarvitse joka asiasta sopia jokaisen kanssa erikseen. Ja kun sovituista asioista pidetään kiinni, kaikki menee varsin mukavasti kaikkien kannalta. Yhteiskuntakin hyötyy, sillä sopiminen pitää yllä vakautta. 

– Suomen työlainsäädäntö on melko väljää, meillä ei esimerkiksi ole juurikaan teollisuusalakohtaista lainsäädäntöä. Lainsäätäjäkin on siis katsonut, että asiat hoituvat ketterämmin TESsien avulla. 

YTN ja JUKO neuvottelevat

TESsien sisällön neuvottelevat liitot tai niitä edustavat neuvottelujärjestöt. Tekkiläisiin sovelletaan yksityisellä sektorilla yleensä YTN:n solmimia sopimuksia ja julkisella sektorilla JUKOn sopimuksia. YTN ja JUKO ovat siis tekkiläistenkin työrukkasia. 

YTN tavoittelee pitkäjänteistä sopimuskulttuuria, ei pikavoittoja.

Työehtosopimus on yleissitova, kun se on valtakunnallinen ja sen solmineessa työnantajaliitossa ovat jäseninä yritykset, joissa työskentelee vähintään puolet alan henkilöstöstä. Yleissitovuus tarkoittaa, että sitä on noudatettava koko toimialalla. Siksi toimialan sisällä työpaikkaa vaihtavan ei tarvitse miettiä työehtojaan; sama sopimus, samat ehdot. Näin yleissitovuus estää myös yritysten välisen epäterveen kilpailun, johon työnantajat työsuhteen ehtoja polkemalla saattaisivat pyrkiä.

– Eikä yleissitovuus ole mikään suomalainen kummajainen. Työehtosopimukset ovat yleissitovia Suomen lisäksi ainakin Alankomaissa, Belgiassa, Espanjassa, Luxemburgissa ja Ranskassa. Myös Italian ja Itävallan järjestelmät johtavat käytännössä yleissitovuuteen, Wiemers lisää. 

Iso kiitos luottamusmiehille

Wiemers pitää työpaikoilla tapahtuvaa yhteistoimintaa välttämättömänä. Yhteistoiminnassa – ja huom! laki yhteistoiminnasta ei siis ole vain irtisanomisia varten – avainasemassa ovat luottamusmiehet, jotka tapaavat säännöllisesti työnantajan edustajien kanssa ja pitävät näin dialogia yllä. 

– Luotto ei todellakaan ole troublemaker, vaan nimenomaan problemsolver ja developer. Ilman luottamusmiesten apua oma työni olisi mahdotonta. He ovat liiton linkki työpaikoille.  Kiitos heille hienosta työstä, Wiemers sanoo.

Luottamusmies on työpaikkansa problemsolver ja developer.

Hän kehottaa myös kaikkia työpaikkansa kehittämisestä kiinnostuneita hakeutumaan luottamusmiehiksi. Luotot ovat avainasemassa erityisesti nyt, kun työnantajat haluavat lisää paikallista sopimista. 

Mutta eihän mitään TESsejä ja luottamusmiehiä tarvita, jos työnantaja maksaa hövelisti ja on muutenkin mukava? 

– Väärin! 

Kohta parikymmentä vuotta työsuhteen ehtojen parissa on tehnyt Wiemersistä inhorealistin.  Totta kai on loistavia työnantajia. Mutta on niitä muitakin, ikävä kyllä. 

– Esimerkiksi halutuimpia koodareita hellitään nyt kaikenlaisilla herkuilla, koska heistä on pulaa. Kun tekijöistä on ylitarjontaa, kiva yleensä vähenee. Se, mikä työnantajan yksipuolisesti laatimassa toimisäännössä luvataan, voidaan ottaa myös pois, Wiemers muistuttaa.

Työehtosopimuksessa sovitusta on sen sijaan pidettävä kiinni, lisäksi se takaa tasavertaisuuden. 

– Siksi myös työehtosopimukseen kirjattu yleiskorotus on mielestäni paikallisesti jaettavia palkankorotuksia reilumpi. Se lisää kaikkien ostovoimaa pärstäkertoimesta riippumatta. Paikallisiin eriin naama voi vaikuttaa, lisäksi niillä on taipumus syödä meriittikorotuksia.

Saavutettuja etuja ei ole

Toisin kuin väitetään, TESsit voivat myös mahdollistaa varsin laajan paikallisen sopimisen. Paikallisesti sovitaan usein esimerkiksi vapaa-ajalla tapahtuvan työmatkustamisen korvaamisesta, liukuvasta työajasta sekä erilaisista varallaolo- ja päivystysmalleista. 

Yksi ehto paikallisen sopimisen pitää kuitenkin täyttää: sen on oltava aitoa sopimista, ei työnantajan sanelua. 

TESsit eivät ole kiveen hakattuja. Ne ovat voimassa vain määräajan. 

– Ei ole mitään saavutettuja etuja. Kun sopimus päättyy – useimmat työehtosopimukset tehdään vuodeksi tai kahdeksi – niin pöytä on pyyhitty. Lomarahasta ei ehkä enää sovitakaan, matkustusajasta aiemmin maksettu korvaus loppuu. Kyllä, TESseihin voidaan tehdä huononnuksia!

Wiemersin mielestä tämä on unohdettu. Hän vertaa työntekoa varten luotuja rakenteita yhteiskunnan infraan. Sähkö tulee seinästä ja vesi hanasta. Niistä ei tarvitse arjessa huolta kantaa – kunnes..., kunnes jokin menee vikaan. 

– Tosiasia on, että sopimukset pitää tehdä uudelleen kerta toisensa jälkeen. 

Ja h-hetki on juuri nyt. Neuvottelukierros on käynnissä.

The Financial Timesin (18.9.) mukaan US Business Roundtable -järjestö hylkäsi periaatelinjauksensa siitä, että yritykset ovat olemassa ensisijaisesti palvellakseen osakkeenomistajien etua. Uuden linjauksen mukaan yritysten pitää toimia myös asiakkaiden, työntekijöiden ja yhteisön edun puolesta. – Näin olisi syytä ajatella Suomessakin. Ilmiöt tulevat meille yleensä jälkijunassa, mutta nyt soisin työnantajapuolen kiirehtivän, 
Wiemers sanoo.

Ostovoimaa lisää, kiky-tunnit pois

YTN tavoittelee neuvottelukierroksella ostovoimaa kehittävää palkkaratkaisua.

– Yleiskorotusluonteinen prosentuaalinen ratkaisu sopii YTN:lle, neuvottelujärjestön puheenjohtaja Teemu Hankamäki sanoo. 

– Palkankorotuksille on jo korkea aika, sillä keskeisissä kilpailijamaissamme on viime vuosina maksettu korkeampia korotuksia kuin Suomessa. Asiantuntijatyö onkin meillä varsin edullista kansainvälisesti vertailtuna.

Painetta palkankorotuksiin aiheuttaa myös verotuksen kiristyminen.

– Kiky-sopimuksen mukaisesti työeläkemaksusta (TyEl) 0,4 prosenttiyksikköä siirtyy ensi vuonna työnantajilta palkansaajien maksettavaksi. Tämän on syytä näkyä palkankorotuksissa, Hankamäki sanoo.

Eroon kikystä

YTN:n tavoitteisiin kuuluu myös kikyyn sisällytetyn työajanpidennyksen poistaminen.

– Asiantuntijatehtävissä vaatimus ilmaisesta 24 tunnin työpanoksesta ei ole alun alkaenkaan ollut mitenkään perusteltavissa, sillä monet venyttävät jatkuvasti työpäiväänsä saamatta siitä mitään korvauksia. 

Neuvotteluissa sovitaan myös työhyvinvointiin liittyvistä asioista.

Hankamäen mukaan neuvotteluihin otetaan mukaan myös matka-aikoihin ja niiden korvaamiseen liittyvät kysymykset sekä työhyvinvointiin liittyvät asiat.

– Lisäksi on pidettävä huolta siitä, että luottamusmiesten toimintaedellytykset pysyvät kunnossa. Tämä on perusteltu edellytys paikallisen sopimisen kehittämiselle.