Kuvaaja
Helena Hagberg, Juho Salmi
Kirjoittaja
Juho Salmi

Teekkarilakki Suomessa ja Ruotsissa

Tupsullinen teekkarilakki on tärkeä teekkarikulttuurin symboli niin suomalaisessa kuin ruotsalaisessa yliopistomaailmassa.
Teekkari eli polyteekkari. Ruotsiksi teknolog, suomenruotsiksi myös polytekare. Teekkareita – sellaisina kuin me heidät tunnemme – löydät ainoastaan Suomesta ja Ruotsista, sillä ainoastaan Suomen ja Ruotsin tekniikan ylioppilaat ovat keksineet brändätä itsensä teekkari-nimityksellä sekä tupsullisella teekkarilakilla. 
 

Teekkarilakki 1800-luvulta nykypäivään 

Teekkari-termien alkuperää ei tunneta tarkasti, mutta ilmeisesti niitä käytettiin jo 1800-luvun puolivälissä Göteborgissa Chalmerska Slöjde Skolanissa (nyk. Chalmers tekniska högskola), Tukholmassa Teknologiska Institutetissa (nyk. KTH) sekä Helsingin Teknillisessä reaalikoulussa (nyk. Aalto-yliopisto). 
 
Polyteknillisen koulun (nyk. Aalto-yliopisto) opiskelijat ottivat käyttöön ensimmäiset tupsulliset teekkarilakit ilmeisesti 1870-luvun alussa. Tätä ennen oli käytössä jos jonkinlaisia teekkarilakkeja. Nykymuotoinen Aalto-yliopiston teekkarilakki otettiin käyttöön vuonna 1893. Vanhimman nykyään käytössä olevan teekkarilakin otti käyttöönsä Chalmers elevkår vuonna 1878. Chalmersin ensimmäisiä tupsuttomia lakkeja käytettiin ilmeisesti jo vuonna 1869.
 
On ilmeistä, että teekkarit ottivat vaikutteita lakkeihinsa toisiltaan, mutta myös pohjoismaisista ylioppilaslakeista: Chalmersin teekkarilakin lakkiosa on kokardia myöten lähes suora kopio Ruotsin ylioppilaslakista ja Aallon teekkarilakki on sekin Ruotsin ja Suomen ylioppilaslakkien tapaan valkosamettinen ja mustalierinen. Tupsun tarkkaa historiaa ei tunneta, mutta todennäköisesti tupsu on ottanut vaikutteita eniten Norjan ylioppilaslakin tupsusta. 
 
Myöhemmin uusia teknillisiä korkeakouluja perustettaessa teekkarikulttuuri ja -lakki levisivät niihin niin Suomessa kuin Ruotsissa  ja levisipä tehnoloog-termi Viroonkin. Kuhunkin yliopistoon muodostui omanlaisensa teekkarikulttuuri ja -lakki, mutta teekkareita ollaan oltu yhtä kaikki. Siinä missä kaikki suomalaiset teekkarilakit ovat valkosamettisia sekä mustalierisiä ja -tupsuisia, niin ruotsalaisia teekkarilakkeja on monenvärisiä. Tähän saattoi vaikuttaa se, että Suomessa teekkarilakki mallisuojattiin nykyisenlaiseksi jo 1920-luvulla. Tähän puolestaan saattoi vaikuttaa se, että muillekin aloille alettiin hankkia monen kirjavia tupsulakkeja, eikä niiden haluttu muistuttavan teekkarilakkia. 
 
Pitkälti toista sataa vuotta alkuteekkareiden jälkeen suoritin itse keväällä vaihto-opintoja Ruotsin teekkariuden kehdossa, Chalmersin teknillisessä korkeakoulussa. Sieltä löytyi hyvin erilainen teekkarilakkikulttuuri kuin Suomesta.
 
Ensinnäkin, Chalmersissa on käytössä myös talvilakki. Valkosamettista kesälakkia käytetään 30.4. klo 12 – 30.8. klo 12. Muulloin käytetään muuten lähes identtistä, mutta mustasamettista talvilakkia. Toiseksi, miehet eivät saa pitää lakkia sisällä päässään, vaan tyypillisesti roikottavat sitä sisällä kaulassaan lakki vasemmalla ja tupsu niskan yli oikealla. Edellisistä poikkeuksena, että juhlapuvun kanssa käytetään aina kesälakkia, ja silloin saavat myös miehet pitää lakkia sisällä. 
 
 
Olen nyt kolmen teekkarilakin omistaja: Chalmersin talvi- ja kesälakki sekä Aallon teekkarilakki. Chalmers-tupsuja tarvitsen vain kaksi, koska Chalmers-lakin tupsu vaihdetaan kesä- ja talvilakin välillä. 
 

Fuksit ja nollat

 
Kuitenkin merkittävin ero Suomen ja Ruotsin teekkarikulttuurien välillä juontaa juurensa suomalaisten osakuntien Virosta ja Saksasta saamiin vaikutteisiin. Ruotsista poiketen Suomeen nimittäin rantautui saksalaisperäinen fuksikasvatus. Fuksikasvatuksen tarkoituksena on tutustuttaa fuksi ylioppilasyhteisöönsä. Aloittaessaan opinnot fuksi ei ole vielä yhteisön täysivaltainen jäsen, vaan hänen tulee fuksikasvatuksen aikana osoittaa olevansa kelvollinen yhteisön jäseneksi. 
 
Aallossa – ja pienin eroavuuksin muuallakin Suomessa – lukuvuoden aikana fuksi kasvaa osaksi teekkariyhteisöä tapahtuma-, talkoo-, laulu- ja kulttuuripisteitä suorittaen. Tätä tukemassa on mittava fuksikasvatusorganisaatio. Keväällä koittaa wappu ikimuistoisine rituaaleineen ja varhain vappuaaton aamuna wapun riennoista uuvuksissa oleville fukseille jaetaan lakit ja teekkarin arvonimet. Lopulta puolilta öin pääsevät tuoreet teekkarit panemaan ansaitsemansa teekkarilakin ensimmäistä kertaa päähänsä wappubileissä muun teekkariyhteisön kanssa. Tämä jos jokin on omiaan luomaan vahvaa tunnesidettä sekä teekkariuteen että teekkarilakkiin. 
 
Ruotsissa puolestaan, tai ainakin Chalmersissa, ei tunneta termiä “fuksi”, vaan ensimmäisen kuukauden ajan opintonsa aloittaneita kutsutaan “nolliksi” ja heille on järjestetty kaikenlaista tervetulo-ohjelmaa. Tämän jälkeen heistä tulee yhteisön täysivaltaisia jäseniä. Lakkia ei siis tarvitse ansaita, vaan sen voi ostaa ylioppilaskunnan kirjakaupasta. Vappuaattona järjestetään puoliltapäivin seremonia, jossa vaihdetaan talvilakki kesälakkiin. Mutta mitäpä sillä lakilla tekee, kun illan valborg-bileet järjestetään kuitenkin sisätiloissa, eikä siellä voi lakkia käyttää. Ei kenties ihme, että suurelle osalle Chalmersin teekkareista teekkarilakki vaikuttaisi olevan vähän vieras asia, eikä sellaista lopulta kovin moni omista. Samanlaista on ilmeisesti ilmassa muuallakin Ruotsissa, sillä joistakin Ruotsin teknillisistä korkeakouluista teekkarilakki on kuollut kokonaan pois. 
 

Elinvoimaa teekkarilakille

Teekkarilakki on teekkariuden merkittävin symboli. Vaikka symbolit eivät ole itsetarkoituksellisia, on siitä huolimatta ollut surullista nähdä Ruotsin teekkarilakkien alennustila. Vaikka ruotsalaiset teekkarilakit eivät olekaan niin elinvoimaisia kuin suomalaiset, löytyy Ruotsista paljon erinomaista teekkarikulttuuria, josta suomalaisten kannattaisi hakea vaikutteita. Se on kuitenkin käsin kosketeltavissa, miten hankalilla säännöillä voi viedä edellytykset hyvältä kulttuurilta ja millainen voimavara fuksikasvatus on suomalaiselle teekkarikulttuurille
 
Tätä vasten voisimmekin miettiä omaa teekkarilakkikulttuuriamme, sillä sen olisi tarpeen kehittyä pysyäkseen elinvoimaisena. Onnistuuko fuksikasvatus tehtävässään, esim. DI-vaiheessa aloittavien osalta? Onko teekkarilakeillemme sääntöjä ja käytäntöjä, jotka eivät lisää lakin arvokkuutta, vaan hankaluudellaan vieraannuttavat teekkareita lakistaan? Vai ovatko sääntömme turhan löyhiä? Onko tilanteita, joihin kaivattaisiin enemmän tupsulakeilla höystettyä teekkarihegemoniaa, mutta vain oululaisilla (kaikkea pilatessaan) on lakit mukanaan? 
 
Milloin sinulla oli teekkarilakki viimeksi päässäsi? 
 
Kirjoittaja on pitkän linjan teekkarivaikuttaja Aalto-yliopistosta, jutun taustaselvityksistä kiitos Polyteekkarimuseon Tiina Metsolle.