Kuvaaja
Polyteekkarimuseo
Kirjoittaja
Jussi Nousiainen

Teekkarihymnin jäljillä

Teekkarihymnin alkuperä on ollut legendojen ja arvuuttelun aihe vuosikymmeniä. Tommi Syrjänen ryhtyi selvittämään laulun alkuperää.

Teekkarihymniä on laulettu yli sadan vuoden ajan ja sen alku­perästä on monta varmana tietona kerrottua tarinaa. Ensimmäisen teekkarilaulukirjan aikalaiskritiikissä vuonna 1929 arveltiin ”riettaalla hengellä laadittujen laulujen herättävän inhoa ja kauhua vakavasti ajattelevissa piireissä”.

Espoolainen tekniikan tohtori Tommi ­Syrjänen päätyi laulun jäljille historiaharras­tuksensa kautta. Kauheaksi laulajaksi itseään luonnehtiva Syrjänen oli tutkinut aiemmin sota­historiaa ja pohjalaisten häjyjen lauluja.

Monta syntytarinaa

Kuplettilaulaja Affu Tannerin elämänkerran mukaan teekkarihymnin sanat syntyivät Tannerin ja muiden kuplettimestareiden ryyppäjäisissä vuonna 1912. Suosituimmat teekkarihymnin syntytarinat liittyvät kuitenkin sotaan, laulun lopun luvunlasku tuo mieleen armeijan marssimisen.

Syrjänen arvelee, että hymnin ympärille on myös tietoisesti rakennettu legendaa. Ensimmäisen ja toisen maailmasodan välissä valtaosa teekkareista kuului suojeluskuntaan ja isänmaallisuus oli kovassa kurssissa.

Vuonna 1947 fukseille kerrotun version mukaan sanat löytyivät sisällissodassa Tampereella vuonna 1918 kaatuneen teekkarin taskusta. Tarinan mukaan teekkari oli pitänyt vahtia pappilan lähellä pöllön huhuillessa ja muun joukon nukkuessa.

Toisten teekkarilegendojen mukaan laulun sepitti suomalainen yövartiosotilas Turkin sodan (1877–78) tai Krimin sodan (1853–1856) aikaan.

Syrjäsen mukaan Krimin sota oli laulun syntyajaksi liian varhainen, eikä Turkin sodan näyttämöllä Balkanilla ollut ­suomalaistyylisiä pappiloita. Laulua ei myöskään löydy sota­laulujen kokoelmista.

Sisällissota ja kuplettimestareiden ryyppäjäiset olivat laulun syntymäajaksi liian myöhään, sillä polyteekkarit esittivät laulua jo kymmenkunta vuotta aiemmin. Tästä löytyy maininta Paavo Koposen teekkarihistoriikista ja teekkareiden laskiaiskulkuetta käsittelevästä Helsingin Sanomien uutisesta vuodelta 1907.

Syrjänen löisi roponsa likoon sen puolesta, että teekkarihymni syntyi Polin valmistumisen aikoihin 1902-1904. Tämä oli juuri se aika, jolloin alkuperäinen melodia oli pienimuotoinen hitti. Melodiasta tunnetaan versio Neidon sydän, suukko, katse ja sielu, joka vuonna 1904 alkoi sanoilla: ”Voi voi kun sydän neitosen on kipiä”.

– Luvunlasku ja kahteen kertaan toistaminen kuuluivat lauluun jo tuohon aikaan. Vuosi­sadan vaihteen sanomalehdistössä käytiin vilkasta keskustelua afrikanlähetyksen tarpeellisuudesta ja siinä yhteydessä puhuttiin pimeästä sielusta. Teekkarit todennäköisesti poimivat  aikanaan tunnetun laulun ja tekivät siitä uuden version. Ensimmäisessä julkaistussa teekkarilaulukirjassa 1929 pöllö huuteli Alppilassa, vuoden 1936 painoksessa paikaksi oli vaihtunut pappila. Oli miten oli, sanoitusta on tuskin tehty selvin päin, Syrjänen virnistää.

Neekerin sielu

Sata vuotta teekkarihymnin syntymän jälkeen mustaihoinen on valittu niin YK:n pääsihteeriksi kuin Yhdysvaltain presidentiksi. Laulun alkusanat ovatkin herättäneet jonkin verran keskustelua hymnin muuttamisesta.

Syrjänen ei pidä hymnin sanojen muuttamista mahdottomana ajatuksena.

– Uskon että hymniä muutetaan ennemmin tai myöhemmin. Maahanmuuttajataustaisia teekkareita tulee jatkuvasti lisää, heille hymni voi olla teekkaritoiminnasta karkottava tekijä. Hymniä voisi muuttaa, sillä sen alkuperäinen tarkoitus ei ollut rasistinen. Sanat ovat muuttuneet ennenkin, senkin jälkeen kun laulusta tuli teekkarihymni, Syrjänen pohtii. Teknologföreningenin uusimmassa laulukirjassa teekkarihymnin neekeri on vaihdettu teekkariksi.

Teekkarihymnin alkuperä jättää edelleen varaa arvailuille. Varmaa on ainoastaan se, että sitä lauletaan vielä pitkään.

Teekkarihymni

Yö kuin sielu neekerin on pimiä,

takajoukko nukkuu vain, nukkuu vain.

Tarhapöllön ääni kimiä,

kuuluu pappilasta päin, kuuluu päin.

Ja taas, ja siis,

ja yks, kaks, kolme, neljä viis.