Kuvaaja
Lehtikuva
Kirjoittaja
Jussi Nousiainen

Kun politiikka saapui Otaniemeen

1960- ja 1970-lukujen vaihteen poliittinen kuohunta saavutti myös puoluepolitiikkaa vieroksuneet teekkarit.

Siihen aikaan ylioppilaskunta-aktiivien piti tunnustaa väriä poliittisesti. Parannettiin maailmaa, silloin oli normaalia tehdä julkilausumia maailmanpoliittisista asioista. En tosin tiedä, minkä verran eri diktaattorit järkyttyivät saadessaan TKY:n julkilausuman, Jorma Eloranta naurahtaa.

Vuorineuvos ja yritysjohtaja Eloranta aloitti opinnot Teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1969, kuten myös Nokian toimitusjohtajaksi noussut Jorma Ollila. Ollila valittiin keskustan listoilta TKY:n edustajistoon samana syksynä. Eloranta valittiin SDP:n listoilta edustajistoon 1971 ja TKY:n pääsihteeriksi 21-vuotiaana vuonna 1972.

– Politisoituminen ei käynnistynyt Otaniemessä yhtä nopeasti kuin esimerkiksi Helsingin yliopistossa ja se loppui aikaisemmin. Ilmiö oli kansainvälinen, taustalla olivat Pariisin mellakat. Elettiin kylmän sodan aikaa ja Kekkosen valtakautta, Eloranta kertoo.

Suurten ikäluokkien 1960-luvun opiskelijaliike huipentui Pariisin opiskelijamellakoihin vuonna 1968. Pariisin keväästä tuli esikuva muiden maiden opiskelijaliikehdinnälle, joka tavoitti lopulta Suomenkin. Opiskelijat vaativat muutoksia yliopistojen hallintoon, opetuksen uudistamista ja parannuksia sosiaaliseen asemaansa. 

TKY otti 70-luvun alussa kantaa muun muassa Portugalin kolonialismiin, Etelä-Afrikan rotuerottelupolitiikkaan, Vietnamin sotaan ja EEC-vapaakauppasopimukseen. Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL puolestaan valitti, että Teknillisen korkeakoulun ydinreaktoria olisi käytetty sotilaallisiin tutkimuksiin.

 

Suuri joukkokokous Dipolissa vuonna 1969. Kokouksessa puitiin yliopistojen hallinnonuudistusta. TKY otti kokouksessa tavoitteekseen yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden, eli ns. mies ja ääni -periaatteen korkeakoulun hallinnossa.

Poliitiikka ja teekkariperinteet törmäyskurssilla

– Iso porukka, valtaosa teekkareista ei ollut minkään puolueen politiikassa mukana. Politisoituminen koski eniten ylioppilaskuntaa ja sen aktiiveja. Ajan henki näkyi kampuksella jonkin verran, vuonna 1970 teekkarit osallistuivat luentolakkoon ja banderolleja näkyi kampuksella. Arkkitehtikilta oli killoista politisoitunein. Tuotantotaloutta opiskelevien Prodekossa, johon kuuluin, ei luottamustehtäviä koskaan jaettu puoluepoliittisin perustein, Eloranta sanoo.

Arkkitehtiopiskelijat protestoivat opettajia ja ammattiliitto SAFAa vastaan valtaamalla arkkitehtiosaston. Osaston ulkoseinälle ripustettiin banderolli, joka julisti: ”Rakennamme vasta kapitalismin raunioille!” 

Vihreiden kansanedustaja Satu Hassi valittiin TKY:n edustajistoon 1973 Sosialistisen opiskelijaliitto SOL:n riveistä.

– Ylioppilaskunta lopetti frakkijuhlien järjestämisen 1960-luvun lopulla. Frakki–iltapuku-juhlia pidettiin täysin takapajuisina, eikä tullut mieleenkään, että ne saattaisivat vielä palata. Äpyä kuitenkin julkaistiin ja killat toimivat entiseen malliin. Vanhojen teekkariperinteiden vaalijat inhosivat opiskelijapoliitikkoja, mutta inho taisi olla molemminpuolista.

– Olin aloittanut juuri opinnot Otaniemessä, kun nuoriso- ja opiskelijajärjestöillä oli solidaarisuuskeräys lastensairaalan perustamiseksi Vietnamiin. Ajattelin, että minun on kannettava korteni kekoon, vaikka en vielä tuntenutkaan ketään, Hassi kertoo. 

– Menin polvet tutisten sähkötekniikan luennolle ennen proffan saapumista kaikkien eteen selittämään, että kerätään rahaa: Vietnamissa jenkit pommittavat patoja ja pellot tulvivat. Melkein jokainen laittoi keräyslippaaseen jonkin roposen. Reilun tunnin kuluttua vein rahat postikonttoriin ja kuitin ylioppilaskunnan hämmästyneelle kv-sihteerille, Hassi muistelee.

Hassin mukaan 70-luvun alun poliittisesti aktiivisesta teekkariporukasta tuli monia eri alojen professoreja ja merkittäviä vaikuttajia liike-elämään ja politiikkaan.

Hassi on tehnyt pitkän uran politiikassa, mutta Eloranta sai opiskelijatoiminta-aikanaan rokotuksen puoluepoliittista osallistumista vastaan. Hassi, Eloranta ja Ollila kaikki mainitsevat ylioppilaskunta-ajoista olleen hyötyä työurallaan. 

– Hyvä johtaja saa asioita tapahtumaan ja ylioppilaskunnassa oppii junailemaan asioita. Ylioppilaskuntataustalla ei pelkää herroja, heihin tottuu nuoresta iästä lähtien. Tekniikan puolen vuorineuvoskaartista moni on ollut ylioppilaskunnassa, Eloranta sanoo.

Ollila kirjoittaa muistelmissaan, että poliittisen pelin ymmärtämisestä oli valtavasti hyötyä: ”Jos on johtanut opiskelijajärjestöä Suomessa 1970-luvulla, ymmärtää varmasti mitä ovat politiikka, neuvottelut, retoriikka, lehmänkaupat ja opportunismi.” 

Kuva TKK:n valtauksesta 15.4.1969.

 

Opiskelijaradikalismin vuodet

Toukokuu 1968: Pariisin opiskelijamellakat.

Marraskuu 1968: Vanhan ylioppilastalon valtaus. Myös Otaniemen teekkareita pyydettiin mukaan, mutta edes vasemmistolaisimmat teekkarit eivät vaivautuneet paikalle.

Helmikuu 1969: TKY ottaa tavoitteekseen yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden korkeakoulun hallinnossa.

Huhtikuu 1969: TKK:n valtaus.

Kevät 1969: Arkkitehtiopiskelijat valtaavat TKK:n arkkitehtiosaston. Kesken vallankumouskokouksen paikalle saapui joku vanhempi herra protestoimaan. Tätä kehotettiin poistumaan, kunnes selvisi että herra oli rehtori Verkkola.

Syksy 1969: TKY:n vaaleissa hallitus ja edustajisto politisoituvat.

Helmikuu 1970: Luentolakko TKK:lla. Opiskelijat vastustivat professorivaltaa ja tavoittelivat oikeutta osallistua päätöksentekoon yliopiston eri hallintoelimissä.

1970: Porvarillinen liittouma TKY:n johdossa.

1971: Keskustaryhmien ja vasemmiston yhteinen hallitus TKY:n johtoon.

1974: Porvarillinen liittouma palaa valtaan TKY:ssä.

1987: Ensimmäiset opiskelijaedustajat valitaan TKK:n hallitukseen.

 

Lähteet: 

  • Hanski, Jari: Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta 125 vuotta
  • Nykänen Panu: Otaniemen yhdyskunta, Teknillinen korkeakoulu 1942-2008
  • Ollila Jorma / Saukkomaa Harri: Mahdoton menestys
  • Waltari, Pyry: Arkkitehtikillan lyhyt historia
  • Aalto-yliopiston arkisto
  • Jorma Elorannan ja Satu Hassin haastattelut
  • Kiitos Polyteekkarimuseon Tiina Metsolle asiantuntijakommenteista