Kuvaaja
Yle Kuvapalvelu
Kirjoittaja
Aku Karjalainen

Kun teekkarit telkkarin rakensivat

Suomen ensimmäinen tv-lähetys nähtiin 60 vuotta sitten TKK:n radiolaboratoriosta.

Keväällä 1954 professori Jouko Pohjanpalo palasi tuohtuneena Valtion Teknillisen Tutkimuslaitoksen (VTT) radiolaboratorioon. Hänen ehdotuksensa televisiokokeilujen aloittamisesta oli saanut rukkaset Yleisradion johtokunnassa.

– Yleisradio halusi keskittyä ULA-verkon rakentamiseen. Lisäksi Yleisradiolla katsottiin, että televisio olisi aivan liian kallis menestyäkseen Suomessa, muistelee laboratoriossa silloin työskennellyt emeritusprofessori Martti Tiuri.

Muualla länsimaissa televisioaikakauteen oli hypätty Suomea sukkelammin. Säännölliset tv-lähetykset alkoivat Englannissa 1946 ja Yhdysvalloissa vuotta myöhemmin. Muissa Pohjoismaissa oli jo koelähetyksiä, ja huhujen mukaan tv-lähetykset olivat alkamassa pian Tallinnassakin. 

Suomen radioinsinöörit olivat huolestuneita tilanteesta. Syksyllä 1954 Pohjanpalon ehdotuksesta Radioinsinööriseuran yhteyteen perustettiin erillinen televisiokerho, jonka tavoitteena oli rakentaa televisiolähetin ja aloittaa koelähetykset Suomessa.

Uuden kerhon puheenjohtajaksi valittiin DI Pekka Ahonen, joka oli ollut juuri Stanfordin yliopistossa opiskelemassa muun muassa televisiotekniikkaa. Tiurista tuli kerhon sihteeri.

Miljoonien arvoista tekniikkaa

Televisiokerho alkoi kovalla tohinalla valmistella laitteistoa ensimmäistä koelähetystä varten. Tietämystä laajennettiin torstaisin järjestetyillä luennoilla, ja neljä eri ryhmää pakersivat tekniikan parissa.

Innostus oli suurta. Televisiokerhon jäsenmäärä kasvoi nopeasti ja vuoden 1955 puolella jäseniä oli jo noin 90.

– Teekkareita oli kolmasosa ja he olivat aivan ratkaisevassa asemassa. Ydinporukkaan kuului noin kymmenen henkilöä, Tiuri paljastaa.

Teekkarit kehittivät televisiolähettimessä tarvittavaa tekniikkaa osana tutkintoaan. Erkki Larkan diplomityön aiheena oli kuvalähettimen suunnittelu ja rakentaminen, kun taas Juhani Hämäläinen keskittyi äänilähettimeen. Töitä painettiin ympäripyöreitä päiviä. Radiotekniikan assistenttina toiminut Tiuri vastasi töiden ohjauksesta ja riensi laboratorioon iltaisin työpäivän päätyttyä.

Televisiotekniikka oli kallista. Esimerkiksi RCA:n televisiovastaanotin maksoi 100 000 markkaa eli noin 2 600 euroa. Teollisuustelevisiokamera hintalappu oli satojatuhansia markkoja.

– Havulinna Oy arvioi, että keskitehoisen tv-lähettimen arvo oli 50 miljoonaa markkaa eli noin 1,3 miljoonaa euroa. Kehitimme siis aika arvokasta tekniikkaa, Tiuri arvioi.

DI Matti Wihurin johtama ryhmä keräsi lahjoituksia eri puolilta.

– Soitin viikoittain yrityksiin, puolustusvoimiin ja Yleisradioon. Kaikki radioalan yritykset, Posti- ja lennätinlaitos sekä VTT lahjoittivat osia. Yleisradio lahjoitti osia 20 000 markan eli reilun 500 euron edestä, Tiuri laskee.

– Teknillinen korkeakoulun sähköosaston johtaja, professori Jaarli Jauhiainen oli innostunut televisiokerhosta. Hänen ansiostaan TKK maksoi muutaman kuukauden ajan asentajan palkkaa Hämäläiselle, Tiuri lisää.

Havulinna Oy lainasi kerholle ensimmäisen tv-vastaanottimen ja teollisuuskameran. Myöhemmin niitä saatiin lisää Philipsiltä.

– Ihailimme pitkään ensimmäisiä kuvia, jotka olivat pelkkää lumisadetta, Tiuri naurahtaa.

Rautasaha käteen ja antennin kimppuun

Tv-lähettimen rakentaminen alkoi marraskuussa 1954. Moni asia oli uutta ja mittalaitteet puutteellisia, joten eteenpäin päästiin yrityksen ja erehdyksen kautta.

Esimerkiksi lähettimen toimintataajuudeksi oli valittu noin 200 MHz, joka oli käytettävissä olevien lähetinputkien toimintataajuuden yläraja. Helvar Oy:ssä rakennettiin tv-lähettimen video-osan virtalähde.

– Virtalähde ei pitänyt videovahvistimen pulssisignaalien aiheuttamasta nykivästä kuormituksesta, vaan se värähteli aluksi, Tiuri kuvailee.

Myös antennin rakentaminen aiheutti päänvaivaa. Tekniikan lisensiaatti Pentti Mattilan suunnittelema antenni perustui RCA:n neljäsosataajuudella toimivaan malliin. Mattila ymmärsi, että säteilijöitä piti lyhentää, sillä taajuus oli paljon suurempi kuin mihin antenni oli suunniteltu.

– Rautasahalla lyhensimme antennia. Lopulta näytti, että mitään ei meinaa jäädä jäljelle. Se oli aivan liian paksu. Emme hoksanneet, että sitä olisi pitänyt myös ohentaa, Tiuri sanoo.

Sopimattomia lauluja ruudussa

Ensimmäisen kerran lähetin antenneineen kytkettiin toimintaan 20. huhtikuuta 1955. Koelähetys näkyi ainakin Westendissä ja Munkkivuoressa.

– Ääni ei vielä kuulunut, mutta siitä huolimatta joku murisi, että kaikki teekkarikuoron esittämät laulut eivät olleet sopivia televisioon. Sanat oli luettu huulilta, Tiuri naurahtaa.

Ensimmäinen julkinen televisiolähetys päätettiin järjestää toukokuussa. Tv-studio sisustettiin TKK:n radiolaboratorioon, ja ohjelman ohjaajaksi värvättiin Lasse Pöysti.

Tekniikkaa säädettiin vielä ohjelman harjoitusten aikana. Ensimmäinen julkinen tv-lähetys alkoi 24. toukokuuta kello 16.30. Eri puolille kaupunkia oli sijoitettu 15 vastaanotinta.

– Joissakin suunnissa antennin kenttä oli heikko. Kääntelimme sitä niin kauan, että kaikkiin lehdistölle ja kutsuvieraille hankittuihin televisioihin saatiin edes jonkinlainen kuva, Tiuri paljastaa.

Ohjelman aloitti Polyteknikkojen kuoro ja avaussanat lausui Bernard Wuolle. Ohjelmassa oli myös lyhytelokuva televisiokerhon toiminnasta, nukketeatteri, Kipparikvartetin laulua ja englantilainen hypnotisoija Mr. Watson

Lehdistössä tapaus otettiin innostuneesti vastaan, mutta Yleisradion johdossa oltiin edelleen happamia.

Televisioaikakausi luotiin TKK:lla

Menestyksen jälkeen koelähetykset jatkuivat ja tekniikkaa kehitettiin eteenpäin. Säännölliset tv-lähetykset aloitettiin syksyllä 1956, kun Tekniikan edistämissäätiö (TES) sai toimiluvan tv-lähetyksiä varten. Seuraavana vuonna kanava otti nimekseen TES-TV:n, jonka suojissa televisiolähetykset alkoivat myös Turussa ja Tampereella.

Mainosrahoitteinen kanava muuttui myöhemmin Tesvisioksi. Yleisradio aloitti säännölliset tv-lähetykset 1958.

Suurin osa Tesvision ja Yleisradion tekniikan osaajista oli hankkinut kannuksensa televisiokerhossa ja TKK:lla.

– Televisiokerholla on ollut tärkeä osuus suomalaisen radio- ja tietoliikenneosaamisen kehittymisessä. Moni teekkari sai koulutusta aikaisempaa vaativammasta tekniikasta. Ilman televisiokerhoa tv:n tulo olisi viivästynyt vielä viisi vuotta, Tiuri arvioi.

Myös teollinen televisiovalmistus teki tuloaan Suomeen. Muun muassa Asa Radio Oy ja Salora tarvitsivat riveihinsä televisiotekniikan pioneereja.

Kirjoituksessa on käytetty lähteenä Martti Tiurin haastattelua sekä teoksia: Jari Hanski: Polin suojiin me saavumme taas (1997); Vilho Lukkarinen: Kun televisio Suomeen tuli (1988) ja Pentti Pesari: Näköradiosta digitelevisioon (2000).
 

Television tulo Suomeen

1950

  • Televisiolaitteita esitellään ensimmäistä kertaa Stockmannin tavaratalossa. Ohjelma jaettiin kaapeleita pitkin näyteikkunoihin sijoitettuihin tv-vastaanottimiin.

1954

  • Televisiokerho perustetaan 24.9.

1955

  • Ensimmäinen koelähetys 20.4.
  • Suomen ensimmäinen julkinen tv-lähetys Vanhalta Polilta 24.5.

1956

  • Radioinsinööriseura perustaa TES-TV-yhtiön, jota Tekniikan Edistämissäätiö TES tukee.
  • Yhtiö saa rahoituksensa mainonnasta, sillä on oma toimilupa ja se toimii pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella.

1957

  • Oy Mainos-TV-Reklam Ab perustetaan.

1958

  • Yleisradio aloittaa säännölliset tv-lähetykset.

1959

  • TES-TV:n Turun alaosaston tv-lähetykset loppuvat.

1961

  • Tampereen toiminta yhtiöitetään ja se saa nimen Tamvisio.

1964

  • Yleisradio ostaa Tesvision ja Tamvision.




Suomen ensimmäinen tv-lähetys esitettiin 24.5.1955. Tv-studio oli rakennettu TKK:n radiolaboratorioon Albertinkadulle. Lähetyksen ohjasi ja juonsi Lasse Pöysti (2. oik.).
 

Artikkeliin korjattu 25.5.2015 paikka, jossa ensimmäisen tv-lähetys kuvattiin.