Suomalaisia ja venäläisiä Nokia-insinöörejä Äänekosken tehtaalla tammikuussa 1994.
Nokia-insinöörejä
Kuvaaja
Nokian kuva-arkisto
Kirjoittaja
Sampsa Kaataja

Tuhansien insinöörien maa

Yhteiskunnan teknistyminen teki Suomesta poikkeuksellisen insinöörivoittoisen maan. Huippuvuosien jälkeen koulutusmäärät ovat tasaantuneet.

Suomessa on tällä hetkellä noin 60 000 työikäistä diplomi-insinööriä ja 115 000 insinööriä. Näiden kahden ryhmän muodostama tekniikan ammattilaisten joukko on monilta osin vastuussa yhteiskuntamme teknologisen rakenteen suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta. Samaan aikaan he ovat tiiviisti mukana uusien teknologioiden kehittämistyössä, mikä on merkittävä osatekijä Suomen taloudellisen hyvinvoinnin taustalla.

Tekniikka-Suomen ja 
insinöörikunnan nousu

Historiallisessa tarkastelussa tulee hyvin esiin, kuinka tekniikkaan koulutetun työvoiman tarve lisääntyi Suomessa voimakkaasti 1900-luvun jälkipuolella. Vastauksena jo pidempään vallinneeseen insinööripulaan insinöörien ja diplomi-insinöörien koulutusmääriä lähdettiin kasvattamaan 1960-luvulla, jolloin maassa aloitti yhdeksän uutta teknillistä opistoa. DI-koulutus alkoi Tampereella vuonna 1965 ja Lappeenrannassa 1969. Tuon jälkeen työmarkkinoille valmistuneiden tekniikan tekijöiden määrä kasvoi – muutamat poikkeuskohdat pois lukien – lähes neljä vuosikymmentä, aina 2000-luvun alkupuolelle saakka.

Insinöörien määrän kasvu oli erityisen nopeaa 1990-luvun loppupuolella, jolloin muun muassa tieto- ja viestintätekniikan alan koulutusta lisättiin voimakkaasti Nokia Oyj:n nousun mukana.

Diplomi-insinöörien kohdalla työmarkkinoille valmistuvien määrät kehittyivät tasaisemmin. Yksittäisen, vuoteen 2010 ajoittuvan valmistumispiikin taustalla oli teknillisen yliopisto-opetuksen tutkintouudistus. Se motivoi huomattavan joukon opiskelijoita valmistumaan ennen uusien tutkintovaatimusten voimaantuloa.

Kun 1960-luvun alussa teknillisistä opistoista ja Teknillisestä korkeakoulusta valmistui 600–700 opiskelijaa, niin huippuvuonna 2010 insinöörikunnan edustajia valmistui kokonaisuudessaan lähes 8 200 henkeä. Myös tekniikkaan koulutettujen henkilöiden osuuden kasvu suomalaisten keskuudessa kuvaa hyvin yhteiskunnassa tapahtunutta muutosta. Insinöörien ja diplomi-insinöörien osuuden ollessa väestöstä 1950-luvulla 0,1 prosentin tienoilla, niin vuosisadan lopulla luku oli diplomi-insinöörien osalta jo 0,9 prosenttia ja insinöörien 1,4 prosenttia.

Voiko insinöörejä olla liikaa?

Insinöörien ammattikunnan kasvu on osa yleistä teknistymiskehitystä, joka on muokannut suomalaista yhteiskuntaa 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Teollistuminen, pitkälti kaikilla elämän osa-alueilla lisääntynyt teknologiariippuvuus sekä tekniikan yhteiskunnallisen aseman korostuminen ovat kaikki keskeisiä osatekijöitä tuossa kehityskulussa. Ihmisten työ- ja arkielämä ovat tulleet vähitellen kyllästetyiksi erilaisilla koneilla, laitteilla ja vempaimilla. Samaan aikaan yhteiskunnan taloudellinen tilanne taas nojautuu yhä vahvemmin kykyyn tuottaa juuri noita tuotteita myyntiin kansainvälisille markkinoille. Tuon kaiken keskellä juuri insinöörikunta on ollut ja on avainasemassa.

Taloudellisten suhdanteiden ollessa tällä hetkellä taas vuosien tauon jälkeen suotuisat, diplomi-insinöörien ja insinöörien koulutusmäärät ovat nousseet koulutuspoliittiseen keskusteluun. Onko Suomessa pulaa tekniikan osaajista ja jos on, niin miten tilanne tulisi ratkaista?

Nuo kysymykset tulivat ajankohtaisiksi jo vuosikymmeniä sitten. Kun insinöörikoulutus laajentui 1960-luvulla, keskustelussa oli, kasvatetaanko tekniikan ammattilaisten määrää holtittomasti. Vielä 1970-luvun alussa voitiin todeta, että pitkälti kaikille insinööreille löytyy töitä, kunnes paria vuotta myöhemmin kansainvälisen talouskriisin vaikutukset heikensivät myös insinöörien työllistymismahdollisuuksia.

Todellisen vedenjakajan insinöörien työttömyydessä muodosti kuitenkin 1990-luvun alun lama-aika. Tuolloin ilman työtä olleiden insinöörien määrä kasvoi kolmessa vuodessa alle tuhannesta henkilöstä yli seitsemään tuhanteen. Vastaava kehityskulku tapahtui myös diplomi-insinöörien kohdalla, ennen kuin molempien ryhmien työllisyystilanne alkoi 1994 vähitellen kohentua.

Ammattikunta muiden joukossa

Lamavuosien perintönä insinöörityöttömyydestä tuli enemmän arkipäivää perinteisesti työnsaannin osalta turvatun ammattikunnan keskuudessa.

Viimeisimmän, heinäkuulta peräisin olevan työ- ja elinkeinoministeriön tilaston mukaan työttöminä työnhakijoina on Suomessa 2 338 diplomi-insinööriä ja arkkitehtia sekä 4 939 insinööriä. Vaikka insinöörien työllisyystilanne on kahdessa kuukaudessa entisestään parantunut, niin täystyöllisyydestä lienee vielä ennenaikaista puhua.

Parhaimmillaan Suomi oli OECD-maiden kärjessä insinöörien ja arkkitehtien valmistumismäärissä.

Suomen 1900-luvun jälkipuolen työmarkkinakenttää tarkastellessa näkee, kuinka insinöörien ammattikunta nousi vahvasti esiin yhteiskunnassa. Tuolla ajanjaksolla syntyi myös usein toistettu hokema, jonka mukaan Suomi on insinöörien luvattu maa. Sanonnalle löytyy perusteita muun muassa 1990-luvun kansainvälisistä koulutustilastoista. Parhaimmillaan Suomi oli OECD-maiden kärjessä insinöörien ja arkkitehtien valmistumismäärissä. Tähän päivään tultaessa heidän osuutensa suomalaisella koulutuskentällä on noista ajoista tasaantunut. Suomi ei enää erotu kansainvälisesti poikkeuksellisen aktiivisena insinöörien kouluttajana.

Artikkelin kirjoittaja FT Sampsa Kaataja on tieteen ja teknologian historiaan erikoistunut tutkija. Tällä hetkellä hän työskentelee Insinööriliiton historian parissa.

Valmistuneet insinöörit ja diplomi-insinöörit 1950-2016

Nokian kasvu 90-luvulla loi akuutin tarpeen insinööreille ja diplomi-insinööreille. Tarvetta lähdettiin teollisuuden kovan painostuksen takia paikkaamaan muuntokoulutuksella ja kasvattamalla korkeakoulujen aloituspaikkamääriä. Tämä ennätyksellisen suuri joukko valmistui yliopistoista siinä vaiheessa, kun Nokian kasvu oli pysähtynyt, eikä kaikille uusille osaajille enää löytynytkään helposti työtä.