Polin kemistit 67: Tupsulakit toimeliaina – fukseista vaikuttajiksi -kirja on esitelty lyhyesti myös uusimmassa TEK 5 -lehdessä.
Polin kemistit 67
Kuvaaja
Katariina Rönnqvist
Kirjoittaja
Jari Jokinen

Yhteisöllisyyden voimannäyte

Polin Kemistit 67 eli vuonna 1967 Teknillisen korkeakoulun kemian osastolla opintonsa aloittanut vuosikurssi julkaisi kirjan, joka juhlistaa viisikymmenvuotista ystävyyttä ja Suomen sataa vuotta.

Polin kemistit 67: Tupsulakit toimeliaina – fukseista vaikuttajiksi -kirja on monipuolinen ja eheä katsaus kemiantekniikan opiskeluun ja opiskelijaelämään 60–70-luvun vaihteessa sekä kemianteollisuuden alan kasvuun ja kansainvälistymiseen 60-luvun loppupuolelta lähtien. Teoksessa on myös mielenkiintoisia henkilökohtaisia kehitystarinoita ja muistoja vuosien varrelta. 

Kurssi oli viimeinen neljäviikkoisen karsintakurssiseulan läpäissyt vuosiluokka. Opintojen alkuun sisältyi matematiikan ja fysiikan lisäksi myös ohjelmointia. Suhde professoreihin oli läheinen. Kirjassa on mainiota ajankuvia professoreista ja heidän oppilaistaan. 

”Laboratoriossa jollakin oli yleensä mukana matkaradio, josta kuulimme viihdyttävää musiikkia ja tietysti myös uutisia meiltä ja muualta. Ikäviäkin tapahtui: Pariisissa oli valtavat opiskelijamellakat ja Amerikassa kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King murhattiin.” 
Pirkka Karaila: Ensimmäinen opiskeluvuotemme TKK:ssa

Kemiantekniikka poikkeaa tekniikan aloilla edukseen naisopiskelijoiden suurella osuudella. Naisten osuus kurssin opiskelijoista oli peräti neljännes. Tällä hetkellä kaikista tekniikan yliopisto-opiskelijoista noin neljännes on naisia mutta kemiantekniikassa naisia on jopa nelisenkymmentä prosenttia.

Kemiantekniikka poikkeaa tekniikan aloilla edukseen naisopiskelijoiden suurella osuudella.

Tänä syksynä perusteellisen remontin jälkeen avattu Dipoli saa kirjassa myös roolin. Dipoli eli kulta-aikaansa Ke 67 -kurssin opiskellessa ja uusi, toisenlainen Dipolin kulta-aika on nyt taas alkamassa. 

”Meidän aikamme Otaniemessä osui Dipolin kulta-aikaan ylioppilastalona… Dipolin kaunein huone talon suunnitelleiden arkkitehtien Reima ja Raili Pietilän mukaan oli toisen kerroksen takkahuone, joka oli annettu teekkarityttöjen käyttöön… Ehdottoman kiellettyä oli päästää ketään miespuolista tähän huoneeseen.” 
Ella Kiesi ja Marjatta Kivimäki-Majanen: Tyttöteekkari oli harvinaisuus vielä 60-luvun lopulla

Kirjassa on vahvasti läsnä Suomen teollistuminen ja teollisuuden kansainvälistyminen. TKK:n, sen professoreiden ja sieltä valmistuneiden yhteys teollisuuteen ja sen kehittymiseen käy ilmeiseksi. 

”[Professori] Harva piti meille lyhyen onnittelupuheen ja lausui lopuksi: ’Toivotan teille kaikille onnea ja menestystä nyt työelämään siirtyessänne ja toivon, että saatte työskennellä normaali-ilmakehän paineessa, huoneen lämpötilassa ja neutraaleilla aineilla’. Ensimmäinen työpaikkani oli Pekema Oy:n korkeapainepolyeteenilaitos, jossa eteenikaasu puristettiin 1500–2000 barin paineeseen ja reaktio tapahtui 250–290 celciusasteen lämpötilassa. Siis mikään Harvan toivotuksista ei toteutunut.”
Jukka Viinanen: Professorimuistoja

Vuosikurssin 63 henkilöstä noin 70 prosenttia onkin työskennellyt teollisuudessa, 40 prosenttia ammatillisen, tieteellisen ja teknisen palvelun aloilla ja 17 prosenttia koulutuksen sekä 11 prosenttia julkisen hallinnon toimialoilla. Kokemusten kirjo on laaja. Kirjassa on kerrottu useiden yritysten, kuten Nesteen, Metsä Botnian, Borealiksen, Uponorin ja vaikkapa Kemiran kasvu- ja kansainvälistymistarinoita mutta myös kertomuksia huonommista lopuista. 

”Kemianteollisuus oli kemistikurssimme aloittaessa volyymiltään pienehkö toimiala… Ala kasvoi kuitenkin ripeästi. 1960-luvulla yllettiin peräti 14 prosentin vuotuiseen lisäykseen.” 
Aimo Kastinen: Kemianteollisuuden koko kuva

”Suomalaisen insinöörityöpalkinnon saajat vuonna 2003. Palkinto saatiin aiheesta ’Iso-oktaanin tuotantoprosessin kehitystyö’. Mukana Ke 67 -kurssilta Juhani Aittamaa ja Outi Krause.”

Kurssin yhteisöllisyys käy kirjaa lukiessa ilmeiseksi. Kirjan liitteenä on lista kurssitapaamisista, joita on peräti 29. Siis keskimäärin yksi tapaaminen reilun puolentoista vuoden välein. Tämä kurssi on oivaltanut, että yhteisöllisyys ei synny itsestään vaan se tehdään.

Tämä kurssi on oivaltanut, että yhteisöllisyys ei synny itsestään vaan se tehdään. 

”Oman vuosikurssimme verkosto on kestänyt pian 50 vuotta… Mikään ei kuitenkaan synny eikä säily itsestään. On jaksettava pitää muihin edes löyhästi yhteyttä… Työtä on helpottanut, kun on tuttuja, joihin voi ottaa yhteyttä vaikkapa kysyäkseen omaan työhön liittyvää asiaa.” 
Riitta Viinanen: Hiilivetyjen lumoissa

Kirjaa jaettiin tänä syksynä Aalto-yliopiston kemiantekniikan fukseille. Viesti yhteisöllisyydestä ja sen voimasta välittyy varmasti myös näille tuoreille opiskelijoille, joista moni on työelämässä vielä neljänkymmenen vuoden päästä, kun Suomi juhlii 140-vuotista itsenäisyyttään.

  • Kirja ei ole myynnissä eikä julkisesti verkossa. Ne, jotka haluavat tutustua kirjaan tarkemmin, voivat lainata sitä Aalto-yliopiston kirjastosta (Harald Herlin -oppimiskeskus, Otaniementie 9, Espoo) tai tiedustella digitaalista näköispainosta (pdf-formaatti, 292 sivua, noin 15 Mt) omaan yksityiseen käyttöönsä seuraavilta julkaisutoimikunnan jäseniltä:
    • Riitta Viinanen, sähköposti: r.viinanen(at)gmail.com
    • Ella Kiesi, sähköposti: ella.kiesi(at)elisanet.fi
  • Artikkelin kirjoittaja toimii TEKissä osaaminen ja tutkimus -yksikön johtajana.