– Aina on testattava, mitä on saatavilla. Teemu Hankamäen mukaan neuvottelija ei pysty koskaan tietämään etukäteen varmasti, mihin vastapuoli on valmis. Se selviää vasta neuvotteluissa.
Teemu Hankamäki
Kuvaaja
Suvi-Tuuli Kankaanpää
Kirjoittaja
Henrik Muukkonen

Työehdot joustavat pikavauhtiakin

Teemu Hankamäen joukot neuvottelivat TEKin jäsenille kymmenien miljoonien eurojen palkankorotukset. Työehtosopimusjärjestelmä auttaa myös koronakurimuksessa.

Työntekijät ja työnantajat voivat poiketa nyt työehto­sopimuksen vähimmäis­määräyksistä. Useimmissa ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksissa on selviytymis- eli kriisilauseke, jota sovelletaan, kun koronavirus uhkaa ihmishenkien lisäksi työpaikkoja.

Lausekkeen perusteella työntekijät ja työnantajat voivat poiketa työehtosopimuksen vähimmäismääräyksistä paikallisesti sopien.

Puhukaa avoimesti

TEKin neuvottelujohtaja ja Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n puheenjohtaja Teemu Hankamäki painottaa, että koronakurimuksessa onkin tärkeää keskustelu ja aito vuorovaikutus.

– Puhukaa avoimesti ja miettikää ratkaisuja, joilla työvoiman vähentämistarvetta voitaisiin hillitä, Hankamäki kehottaa.

Hankamäki muistuttaa, että mikäli irtisanomisia tulee, tekkiläiset saavat oikeudellista neuvontaa ja muita palveluja TEKistä.

– Olen myös todella tyytyväinen, että työmarkkinajärjestöt leipoivat maan hallitukselle pikavauhtia esityksen, jolla alennetaan työllistämisen kustannuksia, parannetaan työttömiksi tai lomautetuiksi joutuvien työntekijöiden sosiaaliturvaa ja lisätään työlainsäädäntöön erityisesti yt-neuvottelujen käymiseen ja lomautuksiin liittyviä joustoja.

Esityksessä painotettiin, että yritykset käyttäisivät ensisijaisesti lomautuksia ja välttäisivät irtisanomisia.

– Keskeisintä on tällä hetkellä turvata ihmisten terveys ja hyvinvointi sekä samalla huolehtia yritysten toiminnan jatkuvuudesta.

Hankamäen mukaan työehtosopimuksissa on suosituksia ja ohjeita esimerkiksi etätyöstä, joita voidaan hyvin soveltaa juuri nyt.

– Nyt jos koskaan on viimeistään aika sopia etätyön tekemisestä tehtävissä, joissa etätyötä suinkin voidaan tehdä. Onnistunut etätyöskentely edellyttää myös hyvää luottamusta, dialogia ja organisointia työnantajien ja työntekijöiden kesken.

Työtätekevien palkkapussi paisuu

Tuoreet työehtosopimukset eli uudet TESit tuovat TEKin jäsenille tällä kertaa noin 1,6 prosentin vuosittaisen palkankorotuksen. Niinpä sopimusten piirissä olevien jäsenten palkkasumma kasvaa laskennallisesti 43 miljoonaa euroa. Kun summasta vähentää jäsenmaksut 12 miljoonaa euroa, tuottoa kertyy 31 miljoonaa euroa eli reilut 750 euroa per jäsen.

– Korotus riittää säilyttämään jäsenten ostovoiman ja voi olla, että se jopa aavistuksen sitä kehittääkin.
Hankamäki on arviossaan lähes korostetun maltillinen ja kiirehtii lisäämään, että ostovoima riippuu ihmisen omasta käytöksestä eli siitä mihin rahansa panee.

Ylemmät toimihenkilöt tavoittelevat työehtosopimuksiinsa aina palkankorotuksia

Joidenkin asioiden hinta nousee enemmän kuin toisten eivätkä siihen ammattiliitot voi vaikuttaa.

– Jos joku jäsenemme ajaa vuodessa 50 000 kilometriä diesel-autollaan, juo viinaa ja tupruttaa tupakkaa, niin ostovoima ei välttämättä kohoa. Verotus pitää siitä huolen.

Kiky käväisi hermoilla

Työehtosopimukset ovat määräaikaisia ja viime aikoina ne ovat olleet kahden vuoden mittaisia. Kun sopimus päättyy, käytännössä koko sisältö on neuvoteltavissa uudelleen. Usein perusteksti säilyy pitkälti ennallaan.

Ylemmät toimihenkilöt tavoittelevat työehtosopimuksiinsa aina palkankorotuksia ja sen lisäksi tuovat neuvoteltaviksi muita sopimusmuutoksia, joita kutsutaan tekstikysymyksiksi.

Tekstikysymykset käsittelevät usein työehtoihin liittyviä yksityiskohtia, kuten sitä, miten matka-ajat korvataan, kuinka pitkältä ajalta maksetaan isyysvapaan palkkaa tai millaiset ovat luottamusmiesten oikeudet ja velvollisuudet.

Tekstikysymykset on työmarkkinaslangia ja hieman harhaanjohtava ilmaisu, koska tekstikysymykset ovat usein rahakysymyksiä.  Jos palkallista isyysvapaata pidennetään, työnantajalle tulee lisää maksettavaa.
Luottamusmiesten aseman parantaminen taas ei välttämättä lisää työnantajan menoja, mutta supistaa päätäntävaltaa.

Syksyllä alkaneella TES-kierroksella yksi asia nousi yli muiden ennen koronakriisiä. Kun työmarkkinakeskusjärjestöt neuvottelivat edellisellä työmarkkina­kierroksella keväällä 2016 kilpailukykysopimuksen, harva arvasi tai myönsi tietävänsä, minkälainen äläkkä nousee pari vuotta myöhemmin.

Työntekijäpuoli nieli tunnit mukisten.

Kilpailukykysopimus pidensi vuosittaista työaikaa 24 tunnilla siten, että tunneista ei maksettu erillistä korvausta. Ammattiliitot ja työnantajajärjestöt sovittivat nämä niin kutsutut kiky-tunnit omiin työehtosopimuksiinsa eri tavoin.

Työntekijäpuoli nieli tunnit mukisten, kunnes työnantajapuoli ilmoitti viime vuonna uuden työehtosopimuskierroksen alla, että kiky-tunnit on saavutettu etu, josta ei luovuta.

Ilmoitus sai työntekijäpuolen hermostumaan, koska sen mielestä kyseessä oli työehtosopimuksiin kirjattu työajanpidennys, joka poistui, kun työehtosopimuskausi päättyi.

Maltillinen kompromissi

Teemu Hankamäen mielestä kiky-asia on nyt loppuun käsitelty niissä työehtosopimuksissa, jotka on solmittu.

– Menettely on päättynyt. Sen sijaan on tullut työnantajaa miellyttäviä työajan järjestelyihin liittyviä laajennuksia.

Palkansaajien toiveet entistä pidemmästä isyysvapaasta kaikuivat kuin kuuroille korville.

Laajennuksiin kuuluu esimerkiksi suunnittelualalla se, että työnantaja voi määrätä 16 tuntia palkallista työajan pidennystä, jos työnantajalla on erityinen tarve. Lisäksi työajan seurantaan liittyviä tarkastelujaksoja on pidennetty työnantajan toiveiden mukaan.

Palkansaajien toiveet entistä pidemmästä isyysvapaasta ja nykyistä laajemmista matkakorvauksista kaikuivat kuin kuuroille korville.

– TES-muutokset ovat tekstikysymyksien osalta hyvin maltillisia. On realismia, että tällaisella kierroksella ei ollut edellytyksiä edetä. Juuri mikään sellainen ei edennyt, mikä olisi nostanut työnantajien kustannuksia, Hankamäki kertoo.

Turha lakko joulukuussa?

Tuoreet työehtosopimukset noudattelevat Suomessa yleiseksi muodostunutta linjaa. Linja muodostui yleiseksi, kun työnantajat ilmoittivat, että yli 3,3 prosentin palkankorotusten ei päästä. Ensimmäisenä tämän sopimuksen tekivät työnantajia edustava Teknologiateollisuus ja sen työntekijäpuolen vastapari Teollisuusliitto.

Työnantajat perustelivat tiiviinä rintamana, että heillä on varaa maksaa korkeintaan vain sen verran kuin mihin vientiä harjoittavat yritykset pystyvät. Valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala vahvisti kesken neuvotteluiden tammikuun puolivälissä Kauppalehden haastattelussa, että ”koska Teollisuusliitto on edustava päänavaaja Teknologiateollisuuden kanssa, sieltä tulee meille vanhan käytännön mukaisesti niin sanottu yleinen linja, jota sovittelussa puolustetaan”.

Näin on sitten pääpiirteittäin käynytkin. YTN:läiset saivat aikaan sittemmin sopimuksia, joiden mukaan palkkoja korotetaan sopimuskaudella yhteensä 3,3 prosenttia.

Jälkikäteen katsottuna näyttää siltä, että YTN:n teknologiateollisuuden sekä suunnittelu- ja konsulttialan toimihenkilöt lakkoilivat viime joulukuussa turhaan kolme päivää.

Palkka-asiat junnasivat.

Teemu Hankamäki ei niele väitettä, että hyvä lakko meni hukkaan ja ylempien toimihenkilöiden olisi kannattanut mieluummin kaivaa popcornit esiin ja katsella sivusta, kun muut tekevät likaiset työt.

– Kun päätökset työtaistelutoimista tehtiin marraskuun loppupuolella, oletusarvo oli, että juna lähtee liikkeelle ja päänavaus saataisiin aikaan ennen kuin ilmoitettu lakko laukeaisi. Se, että lakko laukesi, kertoo ainakin siitä, että toisen osapuolen kulloistakin liikkumavaraa on aina vaikea ennustaa.

Neuvottelut etenivät Hankamäen mukaan hyvin tekstikysymysten osalta, mutta palkka-asiat junnasivat.

– Kannattaa muistaa, että Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton tammikuun alkupäivinä saavutettua päänavausta ei todennäköisesti olisi syntynyt ilman, että kaikki henkilöstöryhmät olivat jo olleet lakossa yhdessä. Työnantajapuoli todennäköisesti luki tilannetta niin, että lisääkin olisi voinut olla luvassa ja oli hyvä hetki lyödä kättä päälle.

Hankamäki uskoo, että sopimussuma alkoi purkautua myös ylemmillä toimihenkilöillä, koska työnantajapuoli tiesi, että valmiutta työtaisteluihin löytyy.

Maailman kalleinta työtä

Suuri osa nyt neuvotelluista työehtosopimuksista päättyy ensi vuoden loppupuolella. Teemu Hankamäen mukaan tämänkertaisesta kierroksesta ei jäänyt hampaankoloon yhtään mitään ja hammasvälitkin taisivat puhdistua siinä sivussa.

– Pitkästä ja hankalasta neuvotteluprosessista huolimatta kävi sillä tavalla hyvin, että osapuolten välinen luottamus on jopa kasvanut. Ainakin YTN:llä on hyvät lähtökohdat puolentoista vuoden kuluttua jatkaa työnantajaliittojen kanssa siitä, mihin jäätiin.

Kilpailkaamme siis mieluummin Sveitsin kuin Romanian kanssa.

Hankamäen mielestä työnantajaa ei kannata ajaa mahdottoman eteen eli vaatia väkisin suuria palkan­korotuksia, vaikka voisi.

– Ei ole mitään järkeä tavoitella sopimusta, joka on kustannustasoltaan sopimaton.

Mikä on oikea taso?

– En tiedä. Mutta on varmasti toimialoja, joilla 3,3 prosentin ylittävä taso olisi ollut mahdollinen. Koronakriisi on toki kyseenalaistanut sittemmin tämän ajattelun.

Hankamäen mielestä työnantajien pitäisi keskittyä Suomessa työn halventamisen sijaan siihen, että täällä tehtävä työ olisi maailman kalleinta.

– Kannattaisi keskittyä teettämään ja kehittämään sellaista työtä, josta maksetaan maailman kalleinta palkkaa, koska sellaisen työn tekeminen on mahdollisimman tuottavaa työtä. Kilpailkaamme siis mieluummin Sveitsin kuin Romanian kanssa.

Artikkeli on julkaistu TEK-lehdessä 17.4.2020. Lehden painoon mennessä osa työehtosopimus­neuvotteluista oli vielä kesken.

Epävarmuus pakottaa rajoille

Voisi kuvitella, että Suomen kokoisessa maassa kaikki osapuolet tuntevat toisensa kaikin puolin niin hyvin, että neuvottelijat pystyisivät hoitamaan neuvottelut aina ajoissa ennen sopimuskauden päättymistä ja ilman valtakunnansovittelijaa.

Teemu Hankamäen mielestä suurin este nopeaan ja helppoon ratkaisuun on neuvottelun perusluonne eli se, että koskaan ei voi olla aivan varma, mitä on saavutettavissa, jos neuvottelua ei tiukasti käydä loppuun saakka.

Oppikirjojen mukaiset neuvottelutaktiikatkaan eivät päde

– Molemmille neuvotteluosapuolille on jäätävä kuva, että tämän enempää ei tällä kertaa ollut saatavissa ja sovittavissa. Ulkopuolisista voi joskus näyttää siltä, että enemmän olisi voitu saada helpostikin, mutta niin se ei ole. Harvoin neuvotteluista tai etenkään valtakunnansovittelijan toimistolta tulee ulos voittajia. Yleensä kyseessä on kompromissi, johon kumpikin osapuoli on hieman pettynyt. Joustoa on vaadittu puolin ja toisin.

Hankamäki muistuttaa, että TES-neuvotteluissa on lisäksi omat erityispiirteensä verrattuna tavallisiin kaupallisiin neuvotteluihin.

– Kauppaneuvotteluissa voi esimerkiksi neuvotella jonkun toisen kanssa, jos asia ei etene. TES-neuvotteluissa on aina sama kumppani ja usein molemmat kuitenkin haluavat sopimuksen. Kyse on ehdoista, ei siis siitä, syntyykö sopimusta lainkaan.

Eikä tässä vielä kaikki.

– Oman mausteensa tekemiseen tuo myös se, että neuvottelijat tavallisesti tuntevat toisensa pitkältä ajalta, ja siten kaikki oppikirjojen mukaiset neuvottelutaktiikatkaan eivät päde.

Lasse Laatunen: Ensi kerrallakin vaikeaa, jos mikään ei muutu

Työnantajajärjestö EK:n eläkkeelle jääneen työmarkkinajohtajan Lasse Laatusen mielestä nyt vireillä olevan kaltaisessa työmarkkinaneuvottelukierroksessa ei ole mitään järkeä.

– Työmarkkinajärjestöjen valta on suurimmillaan silloin, kun ne pystyvät yhteistyöhön ja sopimaan tärkeistä asioista, Laatunen muistutti Teollisuuden palkansaajien TP:n tilaisuudessa, jossa julkistettiin helmikuun lopussa hänen Työmarkkinaneuvottelut 2019–2020 -katsauksensa.

Viime kädessä veronmaksajat maksavat.

Katsauksen alaotsikko on Suomen mallin sekä neuvottelu- ja sovittelujärjestelmän tulevaisuus. Laatusen mukaan tulevaisuus näyttää tällä hetkellä melko kelvottomalta. Ongelmana on, että työnantajat ja työntekijät eivät neuvottele keskenään erimielisyyksistään keskusjärjestötasolla vaan neuvottelut käydään liittotasolla. Tämä johtuu Laatusen mukaan lähinnä siitä, että työnantajia edustava keskusjärjestö EK on vetäytynyt neuvotteluvastuusta.

– En ymmärrä, miksi työnantaja on vetäytynyt kuoreensa ja käyttää vain Twitteriä.

Laatusen mukaan neuvottelu- ja sovittelujärjestelmän voi nähdä vallankäyttö- ja vallanjakoprosessina, mutta niin ei kannattaisi tehdä. Valtaa pitäisi käyttää jossain muualla.

– Itse näen järjestelmän eri intressien yhteensovittelujärjestelmänä.

Laatunen haluaisikin, että keskusjärjestöt pystyisivät sopimaan liittojen neuvotteluja hiertävistä yhden asian ongelmista kuten kikystä keskitetysti. Kahden vuoden päästä on yhtä vaikeaa, jos mikään ei muutu. Laatusen mukaan epäluottamuksen ja nokittelun tilalle on rakennettava luottamus.

– Keskusjärjestöt voisivat neuvotella pois tällaiset alakohtaisia neuvotteluja uhkaavat häiriöt liittoneuvottelujen tieltä siten, että keskeiset liitot ne hyväksyisivät. Ei tällaista kukaan liittojen ulkopuolella pysty tekemään, Laatunen kertoi julkistustilaisuudessa TEK-lehdelle.

Laatusen mielestä liitot voisivat myös neuvotella jo sopimuskaudella. Nykyisenkaltaisista nihkeistä neuvotteluista kärsii lopulta koko Suomi.

– Sopimusvapaus on osapuolilla, mutta neuvottelujärjestelmä on koko yhteiskunnan asia. Viime kädessä veronmaksajat maksavat, sikäli kun huonot neuvottelut aiheuttavat kansan­taloudelle ongelmia.

YTN ja JUKO ovat tekkiläisten työrukkaset

Teemu Hankamäki on Tekniikan akateemiset TEKin neuvottelu­johtaja ja lisäksi Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n 
puheenjohtaja. YTN on Akavaan kuuluvien ammatti­liittojen neuvottelujärjestö.

– Jos ammatti­kunnan järjestäytymisaste tippuu liikaa, ammatti­järjestö ei ole enää edustuksellinen ja työnantajalla herää kysymys, miksi sen kanssa pitää neuvotella. Siksi on tärkeää järjestäytyä, Teemu Hankamäki muistuttaa.

YTN solmii työnantajaliittojen kanssa muun muassa yksityisellä puolella työskentelevien tekkiläisten työehtosopimukset. YTN edustaa kaikkiaan 170 000:ta korkeakoulutettua työntekijää ja esimiestä. 

Liittojen yhteistyö on tässä voimaa.

Julkisella puolella työskenteleviä tekkiläisiä edustaa Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO, jonka puheenjohtaja on Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen
JUKOn neuvottelemien sopimusten piirissä on 200 000 korkeakoulutettua työntekijää ja esimiestä, jotka työskentelevät esimerkiksi kunnissa, valtiolla, kirkossa ja yli­opistoissa.

Miksi TEK ei neuvottele yksin, Teemu Hankamäki?

– YTN pystyy neuvottelemaan leveämmillä hartioilla kuin TEK. Sopimukset myös solmitaan toimiala- tai yrityskohtaisesti kaikille asiantuntijoille ja esimiehille kerralla. Siinä ei olisi järkeä, että TEK yrittäisi tehdä sopimuksia omille jäsenilleen, Insinööriliitto insinööreille ja Ekonomit ekonomeille. Liittojen yhteistyö on tässä voimaa.