Professori Ulla Lassi sai keväällä Tapani Järvisen ympäristöteknologiarahaston palkinnon tunnustuksena toiminnasta ympäristöteknologian osaajana.
Oulun yliopiston kemian professori Ulla Lassi laboratoriossa
Kuvaaja
Teija Soini
Kirjoittaja
Anne Saarikettu

Litiumioni-akkujen ikitutkija

Kemian professori Ulla Lassi nauttii akateemisuudesta ja siitä, että työn tulokset ovat hyödynnettävissä teollisesti.

"Koulussa tykkäsin luonnontieteistä ja olin niissä hyvä. Halusin opettajaksi. Nyt saan olla tekemisissä teknologian ja opettamisen kanssa. Tunnen olevani unelma-ammatissa.

Juureni ovat Keski-Pohjanmaalla, ja miellän itseni keskipohjalaiseksi. Kokkolassa kemia on näkyvässä roolissa ja suurteollisuusalue on kansainvälisesti tunnettu.

Nuorena olin töissä alueella ja paikallisessa ympäristökeskuksessa. Väittelin vuonna 2003 ajoneuvojen pakokaasukatalysaattoreista: tutkin niiden materiaaleja ja ikääntymistä.

Väitöksen jälkeen halusin vaihtelua ja ammattikorkeakoulussa Kokkolassa aukeni kemiantekniikan yliopettajan paikka.

Kun aloitin, ajattelin sen eläkevirkana. Niin ei ollutkaan. Kokkolan yliopistokeskuksessa avautui vuonna 2006 Oulun yliopiston kemian professuuri, johon tulin valituksi.

Kiinnostukseni litiumioniakkuihin liittyy professuuriin ja Kokkolan suurteollisuuteen. Kokkolassa jalostetaan kobolttia, joka on keskeinen litiumioniakuissa käytettävä metalli.

Kobolttimateriaaleja käytetään myös katalyyteissä, joten aiempi tietotaitoni oli helposti hyödynnettävissä. Luulen, että tutkin koko työurani litiumioniakkuja: niissä on tulevaisuus. Muitakin energianvarastoinnin vaihtoehtoja tutkitaan, mutta perinteisille litiumioniakuille löytyy markkinoita vielä kauan.

Professuurissani saan olla vapaa taiteilija.

Professuurini aikana ryhmäni on toteuttanut yhteensä yli 50 kansallista tai kansainvälistä julkista tutkimushanketta. Ohjauksessani on valmistunut 16 tohtoria ja noin 50 maisteria. Itselleni on kertynyt yli sata julkaisua.

Ryhmällämme on patentteja elinkeinoelämän kanssa. Olemme ideoineet esimerkiksi kasvien sinkkimangaanipitoista hivenainelannoitetta, jota tehdään alkaliparistoista.

Nautin akateemisuudesta ja siitä, että työn tulokset ovat hyödynnettävissä teollisesti. Iloitsen, kun ryhmässämme onnistutaan. Professuurissani saan olla vapaa taiteilija, jonka ei aluksi tarvitse miettiä tutkimuksen teknis-taloudellista järkevyyttä.

Ryhmälleni luon tutkimuksen suuntaviivoja ja annan vastuuta ja vapautta: tieteellinen tutkimuksen vapaus ja luovuus tuottavat tulosta. Kun rekrytoin, asenne on tärkeää.

Kokkolan suurteollisuuden taloudellista ja henkistä tukea haluan korostaa. Varsinkin alkuaikoina minulla oli vankkumaton taustatuki, johon uskalsin luottaa. Haluaisin saada aikaan uutta teollista liiketoimintaa, joka tukisi olemassa olevaa, jotta alue vielä vahvistuisi."

Kuka? Ulla Lassi

  • Syntynyt. 1971
  • Ammatti. Soveltavan kemian ja prosessikemian professori
  • Koulutus. Tekniikan tohtori, dosentti


Miksi kiinnostuit tekniikan alasta?

Koulussa tykkäsin aina kemiasta oppiaineena ja olin siinä hyvä. Se on ollut yksi inspiraation lähde. Myös nuoruuden kotikaupunkini Kokkolan suurteollisuusalueella on ollut minuun äänetön vaikutus. Tiesin jo varhain, että alueella tehdään sinkkiä ja kobolttia.

Saavutus, josta olet ylpeä?

Olen onnistunut rakentamaan hyvän, yli 35 jäsenen tutkimusryhmän. Saamani Tapani Järvisen ympäristöteknologiarahaston palkinto oli koko hyvän tutkimusryhmämme työn tulosta.

Minkä ongelman haluat ratkaista?

Haluan olla edistämässä tutkimusryhmäni kanssa uuden liiketoiminnan syntyä, joka liittyisi globaaleihin haasteisiin, kuten puhtaan veden riittävyyteen ja energian varastointiin.

Motto?

Uutta voi oppia, kun asenne ja motivaatio ovat kohdallaan.