Kuvaaja
Jacki Key
Kirjoittaja
Katariina Rönnqvist

Kartonkitehtaalle Uuteen-Seelantiin

Sami Hyötysen uusi työ prosessi-insinöörinä alkoi heinäkuussa. Sitä varten oli muutettava maailman toiselle puolelle, Whakataneen.
 
Kesällä Sami ja Pirre Hyötynen pakkasivat laukkunsa ja muuttivat neljän lapsensa kanssa Uuteen-Seelantiin.
 
– Kuusi­henkisen perheen muutto ulkomaille on luonnollisesti melkoinen ruljanssi, Sami Hyötynen kertoo. 
 
Vanhemmille työ- ja lapsille opiskelijaviisumien saanti edellytti mittavia terveysselvityksiä, hakudokumenttien täyttöä ja erilaisten todistusten hankkimista.
 
– Tämä sujui konsultin avustamana lopulta varsin hyvin. Vielä jää nähtäväksi, millaista työmäärää seuraavan viisumitason saavuttaminen edellyttää, Hyötynen sanoo.
 
Muuttoprosessi kokonaisuutena ei kuitenkaan loppunut maahan saapumiseen. Harmaita hiuksia on tuottanut muun muassa omakotitalon myynti Suomessa sekä lemmikkikoiran tuontijärjestelyt uudesta kotimaasta käsin. 
 
– Yllättävän iso haaste on koiran saanti maahan, jossa on tiukka linja eläinten tuomiseen. Se on ollut monimutkainen, aikaa vievä ja kallis prosessi! Koira on kuitenkin perheenjäsen ja auttaa erityisesti lasten kotiutumista.
 
Hyötyset pääsivät tutustumaan Whakataneen ja Samin uuteen työpaikkaan Whakatane Mill Limited -kartonkitehtaaseen ennen kuin tekivät päätöksen muuttamisesta. Sami kiittelee työnantajaansa tästä mahdollisuudesta.
 
– Ilman tätä päätös koko perheen muuttamisesta olisi ollut vaikea tehdä. Työnantaja myös auttoi asumisen järjestämisessä ensimmäisiksi kuukausiksi.
 
Alun perin työkaveri vinkkasi pestistä Uudessa-Seelannissa. Tehtävä sopi Hyötyselle kuin nakutettu. Sekä Samilla että Pirrellä oli lisäksi kokemusta ulkomailla opiskelusta ja työskentelystä.
 
– Kynnys lähteä ei siten ollut mahdoton. Halusimme myös tarjota lapsille mahdollisuuden nähdä maailmaa ja hankkia kielitaitoa. 
 
Maana Uusi-Seelanti on aina kiehtonut Hyötysiä. 
 
– Ainutlaatuinen luonto, toimiva yhteiskunta ja korkea elintaso, Sami luettelee.
 

Sopivan haasteellista

Valmistuttuaan paperitekniikan diplomi-insinööriksi TKK:lta vuonna 2001 Sami Hyötynen teki 15 vuotta töitä erilaisissa paperin- ja kartonginvalmistusprosesseihin liittyvissä tehtävissä Metso Paperilla ja Valmetilla. Hänen työtehtävänsä ovat olleet monipuolisia ja käsittäneet tuotehallintaa ja -kehitystä, käyttöön­ottoja, troubleshootingia ja koulutusta. 
 
– Asiakastehtaat ja -prosessit olivat pääsääntöisesti ulkomailla, joten työ edellytti runsasta, yli sadan päivän vuosittaista matkustamista. Nykytyössäni en juurikaan matkusta, hän iloitsee.
 
Whakatanen kartonkitehtaalla Hyötysen tehtäviin kuuluu koko tuotantolinjan käsittävä troubleshooting, mikä muodostaa yli puolet työstä. Muita tehtäviä ovat erilaisten koeajojen johtaminen, uusien prosessilaitteiden käyttöönotto ja operaattoreiden kouluttaminen. Hän työskentelee paikallisella, toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella.
 
Kartonkitehtaalla työskentelee noin 250 henkilöä. Hyötynen kertoo, että paikallisten lisäksi väkeä on myös muualta, erityisesti Isosta-Britanniasta ja Etelä-Afrikasta. Hyötysen lisäksi työvoimaan kuuluu kaksi muutakin suomalaista diplomi-insinööriä.
 
– Luonnollisesti työkielenä on englanti, mutta kiusaamme välillä kollegojamme suomenkielisillä juttutuokioilla.
 
Edellisissä työtehtävissään Hyötysen erikoistumisalue oli verrattain kapea. Uudessa työssään hän halusikin laaja-alaisia haasteita ja mahdollisuuden oppia uutta.
 
– Työ on vastannut hyvin odotuksiani ja ollut sopivan haasteellista. Osasin odottaa hyvää työilmapiiriä, mutta todellisuus on ollut jopa parempi kuin odotin. Yhteen hiileen puhaltaminen on saanut täällä uuden merkityksen.
 
Neljän kuukauden perusteella kokemus Uudesta-Seelannista on ollut positiivinen. Hyötysen mukaan on antoisaa työskennellä uudessa työympäristössä ja kansainvälisessä tiimissä. Uuteen työyhteisöön ja maahan on ollut suhteellisen helppo kotiutua. 
 
– Oman tehtäväkentän laajeneminen vaatii toki mukavuusalueelta poistumista ja uuden opettelua, mutta sitä osasin odottaakin.
 
 
Insinööriosaamista ympäri maailmaa. Kuvassa vasemmalta Peter McLaverty (Etelä-Afrikka), Kai Ilmonen, Johanna Rosqvist ja Sami Hyötynen (Suomi), Thomas John (Malesia) sekä David Hickson ja Nicola Dooley (Iso-Britannia).
 

Rentoja kiwejä

Hyötyset asuivat aluksi Samin työnantajan järjestämässä asunnossa uudehkon kerrostalon ylimmässä kerroksessa.
 
– Rantamaisemat olivat huikeat. Asunto oli kuitenkin hieman liian pieni perheellemme. Halusimme myös lähemmäs maankamaraa sen jälkeen, kun koimme 7.1 magnitudin maanjäristyksen, Sami Hyötynen kertoo.
 
Tällä hetkellä perhe asuu Whakatanessa vuokralla omakotitalossa Tyynenmeren rannalla.
 
– Asettautumista on helpottanut valtavasti vaimoni kotonaolo ensimmäisten kuukausien aikana. Lapset on otettu hyvin vastaan kouluissaan, mikä on iso helpotus meille vanhemmille.
 
Autojen ja paikallisten ajokorttien hankkiminen sujui Hyötysen mukaan mutkattomasti. Ajamiseen ”väärällä puolella” tottui myös yllättävän nopeasti. Toimivat viestintäyhteydet auttavat pitämään yhteyttä Suomessa oleviin ystäviin ja sukulaisiin, mikä on tärkeää puolin ja toisin.
 
Uusiseelantilaiset eli kiwit ovat Hyötysen kokemuksen mukaan ystävällistä ja rentoa porukkaa. Koko perheen kielitaito on kehittynyt, mutta varsinkin 6–13-vuotiaiden lasten osalta vauhti on ollut isän mukaan huimaa.
 
Hyötynen kertoo, että palkkataso nykyisessä tehtävässä on suunnilleen Suomea vastaavalla tasolla, mutta Uuden-Seelannin verotusjärjestelmä on selvästi Suomea kevyempi: Hyötysellä veroprosentti laski melkein kymmenen prosenttiyksikköä.
 
– Itse muuttaminen on kallista. Jos työnantajani ei olisi osallistunut kustannuksiin, ei tänne saakka muuttaminen olisi ollut perheellemme realistista.
 
Hyötynen käy säännöllisesti pelaamassa tennistä työkavereidensa kanssa, mutta muuten vapaa-aika kuluu perheen kanssa.
 
– Ulkoilusta ja liikunnasta kiinnostuneelle Uusi-Seelanti tarjoaa paljon. Surffaus, kalastus ja metsästys ovat nyt ”to do”-listallani. 
 
  •   Lisää Hyötysten elämästä Uudessa-Seelannissa voi lukea perheen blogista: minnetuuletvie.blogspot.co.nz
  •   Oletko harkinnut lähteväsi töihin ulkomaille? Tutustu GoinGlobaliin, joka on apuväline kansainväliseen työnhakuun! TEK tarjoaa jäsenilleen pääsyn palveluun verkkosivuillaan: www.tek.fi/goinglobal
 
 

Suomalaiskolmikko Whakatanessa

Sami Hyötynen ei ole Whakatane Millin ainoa suomalainen diplomi-insinööri. Maailman toiselle laidalle ovat päätyneet myös Johanna Rosqvist ja Kai Ilmonen.
 
Kemian diplomi-insinööri Rosqvist on työskennellyt kartonkitehtaalla nyt kahdeksan kuukautta prosessi-insinöörinä. Hänen tehtävänsä liittyvät tuotannon ongelmien ratkomiseen sekä erilaisiin tuotannon tehostus- ja parantamisprojekteihin.
 
Paperitekniikan diplomi-insinööri, KTM Ilmonen on toiminut tehtaassa Area managerina vajaat kaksi vuotta. Hänen vastuullensa kuuluvat muun muassa PM3-kartonkikoneen työturvallisuus ja sen kehittäminen, kustannus­tehokkuuden optimointi sekä tuotannon ja käytettävyyden maksimointi.
 
Molemmat työskentelevät toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella, eikä kummankaan suunnitelmissa ole paluu Suomeen. Miten he ovat alun perin päätyneet Uuteen-Seelantiin?
Rosqvist oli Uudessa-Seelannissa lukiovaihdossa vuonna 2001. Siitä jäi kaipuu palata takaisin. Valmistuttuaan TKK:lta vuonna 2010 hän teki erilaisia pätkätöitä parin vuoden ajan Suomessa.
 
– Kun pysyvämpää työpaikkaa ei löytynyt, päätin pakata matkalaukkuni ja muuttaa maailman toiselle puolelle kokeilemaan onneani.
 
Ilmonen on ollut aina kiinnostunut tekemään töitä ulkomailla, eikä tilaisuuden tultua epäröinyt tarttua siihen.
 
– Erilaiset työympäristöt ja -kulttuurit sekä elämänkokemukset eri puolilta maailmaa ovat olleet palkitsevia urakehitykseni kannalta, hän sanoo.
 
Jos Uusi-Seelanti kiinnostaa, Ilmonen kannustaa olemaan aktiivinen ja etsimään mahdollisuuksia opiskella tai työskennellä siellä jo opiskeluaikana.
 
– Se mahdollistaa hyvien kontaktien synnyn ja siten paremmat lähtökohdat Uuden-Seelannin työelämään myöhemmin.
 
Rosqvistin mukaan työnhaku Uudessa-Seelannissa sujuu pääosin kuin Suomessa, mutta paikallinen CV on erinäköinen.
 
– On hyvä myös muistaa, että terminologia on täällä hieman erilainen. Nimikettä ”engineer” käytetään hyvin löyhästi työpaikka­hakemuksissa. Niissä on kuitenkin yleensä mainittu, minkä tason insinööriä ollaan etsimässä, joten kannattaa tutustua NZQA:n tasojärjestelmään.
 
Miltä Rosqvistista ja Ilmosesta on tuntunut se, että työkavereina on myös suomalaisia?
 
– Samankaltainen tausta tuo turvallisuuden tunnetta, joka auttaa sopeutumaan uuteen ympäristöön. Välillä on myös mukava jutella suomeksi, Rosqvist sanoo.
 
– Eihän se mikään elämän edellytys ole, että ympärillä on muita suomalaisia. Olen tavannut hienoja ihmisiä kaikkialla, missä olen työskennellyt – kansalaisuudesta riippumatta. Mutta kieltämättä on mukava päästä pohtimaan asioita välillä suomalaisesta näkö­kulmasta, Ilmonen pohtii.
 
Kai Ilmonen, Sami Hyötynen ja Johanna Rosqvist työskentelevät Whakatane Mill -kartonkitehtaassa.