Kuvassa Laitinen tutkii 1800-luvulta peräisin olevaa teosta XRF-menetelmän avulla.
Recenart
Tutkimuksissa on pystytty visualisoinnilla tuomaan esille esimerkiksi hävinneitä signeerauksia, joiden ansiosta taulun arvo on moninkertaistunut, kun sen aitous on pystytty vahvistamaan.
Recenart 2
Kuvaaja
Mikko Laitinen ja Laura Aineslahti
Kirjoittaja
Tiina Huokuna

Fyysikko tutkii taideteoksen näkymättömiä kerroksia

Jyväskylän yliopistosta lähtenyt Recenart paljastaa taideväärennökset. Markkinat ovat mielenkiintoiset.

Recenart-yritys on vasta alkuvaiheessa, mutta maailmalla on suuret markkinat.

– Pelkästään huutokaupoissa ja gallerioissa taide vaihtaa omistajaa vuosittain 60 miljardilla eurolla. Sen päälle tulee vielä esimerkiksi yksityiset kaupat, sanoo Recenartissa hyperspektrikuvantamiseen perehtynyt fyysikko Mikko Laitinen.

Laitisella on ollut mahdollisuus syventyä taideteosten hyperspektrikuvantamiseen suomalaisrahastojen PoDoCo -poolin kautta. Recenart sai alkunsa Jyväskylän yliopiston seinien sisällä vuonna 2013 taidehistorioitsija Tiina Koivulahden aloitteesta ja kasvoi vuonna 2016 itsenäiseksi yritykseksi Tekesin TUTLI-rahoituksen avulla. Laitinen sai PoDoCo-apurahan Recenart-yritykseen vuodeksi 2017. Parhaillaan PoDoCo-apurahalla Recenartissa työskentelee myös fysiikasta väitellyt Janne Laulainen.

Nyt Laitinen jakaa työpäivänsä niin, että neljäsosa kuluu Recenartissa ja loppuaika Jyväskylän yliopiston kiihdytinlaboratoriossa. 

Recenatin idea on loppujen lopuksi varsin yksinkertainen. Esimerkiksi hyperspektrikameralla voidaan nähdä taideteoksen eri-ikäiset kerrokset ja pigmentit voidaan määrittää vaikkapa röntgen-spektrin avulla. 

Kuvista saadaan selville, onko tehty uusi signeeraus vanhan päälle tai millainen toinen teos näkyvän pinnan alla piilee. Vastaavasti röntgenillä mitatuista alkuainejakaumasta nähdään onko pigmentti peräisin 1600-luvulta vai 1930-luvulta, mikä tuli esille Serlachiuksen taidemuseon vanhassa hankinnassa. 

Kaikkea väärennetään

Taideteosten väärentämisessä vain mielikuvitus on rajana. Signeerauksen lisäksi voidaan esimerkiksi koko taideteos väärentää, kuten kävi lempääläläisen hitsaajan tapauksessa. Hän väärensi merkittävimpiä kotimaisia ja ulkomaisia taiteilijoita, kuten Helene Schjerfbeckin töitä 20 vuotta ennen kuin keskusrikospoliisi kiinnostui taiderikollisuudesta. Vuosikymmenten aikana mukana oli merkittäviä taidetoimijoita, joten kiinnijääminen sekoitti alan kuvioita.

– Juuri tässä on Recenartin markkinat, riskien hallinta ja luottamuksen palauttaminen, Laitinen määrittelee. 

– Taidemaailma on vanhoillinen ja sääntelemätön. Aikaisemmin koko kenttä on ollut konossöörien silmämääräisen asiantuntemuksen varassa. Siksi uuden toimijan tulo markkinoille on otettu ristiriitaisesti vastaan. Tieteeseen perustuvia taiteen autentikoinnin menetelmiä on monia, Recenart pyrkiikin olemaan taiteen autentikoinnin supermarket, eikä vain yhden menetelmän tuote. 

Kameran katse teokseen

Recenart 3
Taideteoksen tai muiden dokumenttien hyperspektrikuvantaminen voi tuoda esille teoksen historialliset kerrokset, joita silmä ei muuten havaitse.

Recenartilla on käytössä hyperspektrikameratekniikkaa, jonka avulla esimerkiksi teoksissa käytettyjä pigmenttejä voidaan tunnistaa, mutta eritoten näillä menetelmillä tutkitaan asioita, joita silmä ei normaalisti näe. 

Eri menetelmillä taulujen ikä voidaan myös ajoittaa tarkasti. Tällä on merkitystä teoksen syntyajankohdan määrittelyssä. Esimerkiksi lyijynvalkoinen voidaan tarvittaessa jäljittää nykyisen Itävallan tai Espanjan alueilla toimiviin lyijykaivoksiin satojenkin vuosien päähän.

– Pigmentin alkuperä pitää sopia iältään aikakauteen ja oletettuun taiteilijaan. Näin selviää moni väärennös. 

Hyperspektrikuvantamisella sinänsä on monenlaisia käyttökohteita. Se on käytössä esimerkiksi satelliiteissa ja lentokoneissa, kun tutkitaan viljellyn maaperän tarpeita, pitääkö esimerkiksi lannoitusta tai kastelua lisätä. 

Taidehistoriaan liittyvällä hyperspektrikuvantamisella kameraa skannataan siivuittain taideteoksen edessä ja siivut yhdistetään jälkikäteen. Koska jokaiseen datapisteeseen, pikseliin tallentuu kokonainen spektri, voidaan dataa prosessoida jälkikäteen lähes rajatta. Tällöin tauluista voidaan kaivaa erilaisia kerroksia, materiaaleja tai pois pyyhittyjä signeerauksia esiin.

Taideteosta voidaan tutkia hyperspektrikuvantamisen lisäksi taidehistorian perinteisin keinoin, eli esimerkiksi ovatko siveltimenvedot tyypillisiä tälle taiteilijalle. Mielenkiintoa ja taideteoksen arvoa lisää kulkeutumishistorian eli provenienssin tuntemus, taideteoksen vaiheet ja omistaja- ja sijoitustiedot.