Lauri Jurvanen pitää tärkeänä, että tutkimukset tuovat nämä ilmiöt esiin. Monilla saattaa esimerkiksi olla käsitys, ettei syrjintää ja häirintää tapahdu heidän yhteisössään.
Lauri Jurvanen
Kuvaaja
Helena Hagberg
Kirjoittaja
Heidi Tomperi

Teekkarit selvittivät, millaista teekkarikulttuuri oikeasti on

Onko kiltatoiminta kaikille avointa? Esiintyykö siinä syrjintää tai häirintää? Entä mikä on alkoholin rooli? Teekkarit lähtivät etsimään vastauksia.

Lähes kaikilla on jonkinlainen mielikuva teekkarikulttuurista. Tupsulakit, haalarit ja wapun vietto wappulehtineen nousevat usein ensimmäisenä mieleen, kun teekkarit mainitaan. Perinteisesti miesvaltaiseksi ja alkoholipainotteiseksi mielletty kulttuuri on kohdannut viime aikoina haasteita; #metoo ja entistä raittiimmat opiskelijat herättävät ristiriitoja ja kysymyksiä, jotka koskevat opiskelijakulttuuria laajemminkin. Ensimmäisenä kaikista opiskelijaryhmistä teekkarit päättivät lähteä etsimään vastauksia näihin kysymyksiin. Pääseekö kiltatoimintaan helposti mukaan? Entä mikä on alkoholin tai syrjinnän ja häirinnän todellinen rooli?

Teekkareiden aloitteesta TEKin tutkimukseen

Tekniikan akateemiset TEK toteutti syksyllä 2018 Opiskelijatutkimuksen, jossa tutkittiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös teekkarikulttuuria. Aloite kulttuurin tutkimiseen tuli teekkareilta itseltään, kun tuotantotalouden kilta Prodeko ry Aalto-yliopistosta lähestyi TEKiä toiveenaan selvittää, miksi heidän hallituspaikoilleen hakeutuu kovin vähän naisia. Prodekon tutkimuksen jälkeen heräsi kiinnostus perehtyä aiheeseen laajemminkin, mihin TEKin yli 2 500 vastaajaa tavoittanut Opiskelijatutkimus tarjosi sopivan väylän. Tulosten avulla teekkarikulttuurin herättämien mielikuvien ja todellisuuden suhdetta päästiin tarkastelemaan oikeiden lukujen valossa. 

Opiskelijatutkimuksessa pureuduttiin muun muassa kiltatoiminnan ilmapiiriin, toimintaan mukaan pääsemiseen, alkoholin rooliin sekä syrjintään ja häirintään. Vastaajajoukossa oli kiltatoimintaan aktiivisesti ja satunnaisesti osallistuvia sekä niitä, jotka eivät olleet koskaan osallistuneet toimintaan. Vastaajista miehiä oli 72 % ja naisia 28 %. Mukana oli myös kansainvälisiä opiskelijoita.

Mukaan pääsy usein helppoa, haasteitakin on

Teekkarikulttuurin vahvuuksia ovat ehdottomasti hyvä meininki ja aktiivinen yhteisö; 70 % kertoi killassa vallitsevan hyvän ilmapiirin ja 74 %:n mielestä erilaisia tapahtumia järjestetään riittävästi. 

Kokemukset toimintaan mukaan pääsemisen helppoudesta vaihtelevat. 56 % vastaajista koki, että halukkaat pääsevät mukaan toimintaan. 61 %:n mielestä vähävaraisuus ei ole este toimintaan osallistumiselle. Suurin erimielisyys liittyy ujojen ja hiljaisten osallistumiseen; 36 %:n mielestä hekin pääsevät helposti mukaan, 31 %:n mielestä taas eivät.

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan (AYY) edunvalvonta-asiantuntija ja häirintäyhdyshenkilö Lauri Jurvanen kuvailee opiskelijoita innokkaiksi osallistujiksi ja myös tekijöiksi; erilaisiin vastuutehtäviin on usein jopa enemmän hakijoita kuin avoimia paikkoja. Kaikille pyritään kuitenkin löytämään jotain tekemistä ja Jurvanen rohkaiseekin kaikkia osallistumaan toimintaan. 

Meidän yhteisössämme monenlaisilla temperamenteilla ja persoonilla pääsee mukaan.

– Meidän yhteisössämme monenlaisilla temperamenteilla ja persoonilla pääsee mukaan. Jos hakee vaikka johonkin tehtävään, siihen liittyvät taidot ja osaaminen ovat tärkeämmässä roolissa, kuin se, oletko kaikkein sosiaalisin tyyppi, Jurvanen kertoo. 

Myös sukupuoli saattaa rajoittaa osallistumismahdollisuuksia. Jurvasen mukaan aiheesta on käyty keskustelua AYY:n yhteisössä erityisesti #metoo-uutisoinnin jälkeen. 

– Meillä on muutamia järjestöjä, jotka ovat ottaneet pelkkiä miehiä jäsenikseen. Toisaalta on myös järjestöjä, jotka ovat järjestäneet tapahtumia vain naisille. Ylioppilaskunnan edustajistossa keskusteltiin viime keväänä siitä, miten nämä tilanteet nähdään. Pohdimme myös, mitä eroja vain tietylle sukupuolelle tarkoitettujen tapahtumien järjestämisessä on, ja minkälainen tarve sukupuolen mukaan rajatuille tapahtumille olisi. 

TEKin tutkimuksessa vain naisille rajatut tapahtumat koki tarpeellisiksi 11 % vastaajista, 52 %:n mielestä sellaisille ei ole tarvetta. Naisista rajattuja tapahtumia puolsi 19 %, kun taas 60 % ei pitänyt niitä tarpeellisina. Miehistä 8 % piti vain naisille rajattuja tapahtumia tarpeellisina, 49 % ei. 

AYY:lle ei ole tullut toiveita vain tietylle sukupuolelle rajattujen tapahtumien järjestämisestä. 

– Meidän tapahtumamme ovat lähtökohtaisesti avoimia kaikille. Toistaiseksi emme ole tehneet virallisia rajauksia suuntaan tai toiseen, mutta kannustamme järjestöjä siihen, että heidän toimintansa olisi avointa kaikille Aallon opiskelijoille. Tiedossa on, että osa järjestöistä on näiden keskustelujen jälkeen avannut toimintaansa myös muille sukupuolille. 

Tiedossa on, että osa järjestöistä on näiden keskustelujen jälkeen avannut toimintaansa myös muille sukupuolille.

Hieman erilaisia osallistumisen haasteita kohtaavat kansainväliset opiskelijat, joilla rajoittava tekijä on tapahtumien kieli. TEKin tutkimukseen vastanneista 27 % oli sitä mieltä, että ei-suomenkielisten on vaikea osallistua killan toimintaan. Sama ilmiö on esiintynyt myös AYY:lla.

– Vaikka Aalto-yliopistossa opetusta järjestetään myös englanniksi, vapaa-ajalla suomi on monesti ensisijainen kieli. Erityisesti isoissa porukoissa suomenkieliset alkavat helposti puhua suomea keskenään, vaikka aluksi olisikin puhuttu englantia. Jos suomen kieli ei ole hallussa, on hankalampi päästä mukaan, selventää Jurvanen. 

Alkoholin rooli mietityttää

Alkoholin asema opiskelijakulttuurissa jakaa mielipiteitä. 32 %:n mielestä alkoholi on liian keskeisessä roolissa killan kulttuurissa. Toisaalta 40 % oli tästä eri mieltä. 

Jurvanen arvelee syyksi nuorten muuttunutta juomakulttuuria. 

– Alkoholia liian keskeisenä pitävien määrä on korkea, mutta se kertoo ehkä myös siitä, kuinka nuorten ja erityisesti korkeakoulutettujen nuorten alkoholinkulutus on laskussa ja humalahakuinen juominen on vähentymässä. Osa opiskelijoista ei halua juoda lainkaan, joko vakaumuksellisista tai muista syistä. 

Myös Aalto-yliopiston tapahtumat heijastelevat tätä kehitystä. Moniin tapahtumiin voi osallistua alkoholittomasti ja siitä on tullut opiskelijoiden keskuudessa entistä hyväksyttävämpää. Alkoholiton vaihtoehto ei myöskään tarkoita enää pelkkää vesilinjaa. 

Alkoholittomia osallistujia ei laiteta erilaiseen asemaan.

– Alkoholittomia osallistujia ei laiteta erilaiseen asemaan, vaan esimerkiksi sitseillä heille on tarjolla alkoholittomia drinkkejä, jolloin voi juoda ja laulaa samalla tavalla kuin muutkin. Alkoholiton vaihtoehto ei siis välttämättä näy päällepäin. 

Vaikka alkoholia sisältäviin tapahtumiin voikin osallistua alkoholittomasti, osa toivoo myös täysin alkoholittomia tapahtumia. Näitä vaihtoehtoja on Jurvasen mukaan tarjolla luultua enemmän, koska kaikkia tapahtumia ei välttämättä mainosteta alkoholittomuudella. 

– Esimerkiksi monet liikuntatapahtumat ovat luonnostaan alkoholittomia. Jos järjestää sieniretken tai futsalvuoron, ei siinä yhteydessä erikseen mainita, että tilaisuus on alkoholiton.  

– Otaniemessä on paljon sellaista toimintaa, mihin voi lähteä mukaan, jos ei halua ollenkaan juoda alkoholia, Jurvanen kertoo.

Syrjintää ja häirintää esiintyy vähän, mutta naisilla enemmän

Syrjintää esiintyy teekkarikulttuurissa vähän; 5 % vastaajista kertoi kokeneensa syrjintää. Miehistä näin vastasi 4 %, naisista 10 %. Työelämään verrattuna luvut ovat alhaisia; vastaavat luvut TEKin tasa-arvotutkimuksen (2018) mukaan kertovat miehistä 11 %:n ja naisista 29 %:n kokeneen syrjintää. 

Useimmin mainittu syrjinnän syy oli elämänkatsomus tai vakaumus, kuten alkoholittomuus tai uskonnollinen vakaumus. Sukupuolen perusteella syrjintää oli kokenut miehistä 0,5 %, naisista 5,5 %. 

AYY on tehnyt vastaavaa tutkimusta Aalto-yliopiston opiskelijoista vuonna 2016. AYY:n Yhdenvertaisuuskyselyyn vastasi tuolloin noin 600 opiskelijaa. Myös niissä vastauksissa naiset olivat kokeneet enemmän epäasiallista kohtelua kuin miehet. 
 
– Suora syrjintä, loukkaava käytös tai törkeä kielenkäyttö ovat kokemukseni mukaan hyvin harvinaisia. Tyypillisemmin syrjintä on välillistä, esimerkiksi suomenkielisissä tapahtumissa kieli rajaa monet kansainväliset opiskelijat ulkopuolelle. Jotkut alkoholittomat henkilöt taas ovat kokeneet, että eivät ole tervetulleita tapahtumiin, jos eivät juo, Jurvanen selventää. 

– Syrjinnästä ilmoitetaan meille vähemmän, koska se ei varsinaisesti kuulu häirintäyhdyshenkilön työnkuvaan. Ihmiset eivät ehkä tule ajatelleeksi, että meiltä saisi tähänkin apua. 

– Aivan murto-osa häirintää kokeneista on yhteydessä häirintäyhdyshenkilöön, Lauri Jurvanen toteaa AYY:n tilanteesta.

Seksuaalista häirintää kertoi kokeneensa 2 % vastaajista. Miehistä häirintää oli kokenut 0,6 % ja naisista 5 %. Häirintäyhdyshenkilönä toimiva Jurvanen vahvistaa, että myös heille tulleiden yhteydenottojen perusteella naiset kokevat enemmän ei-toivottua puhetta tai koskettelua. Alkoholi on usein osallisena näissä tilanteissa. 

– Monesti asiattomasti käyttäytynyt henkilö on ollut kovassa humalassa. Erityisesti naiset kokevat paljon ei-toivottuja lähentely-yrityksiä niin, että lähentelevä mies on humalassa. Meillä ei kuitenkaan ole tiedossa, miten paljon tällaista tapahtuu kiltatoiminnassa verrattuna esimerkiksi muihin tapahtumiin tai baareihin. 

– Kun muutamia tapauksia on ratkottu myöhemmin, asiattomasti käyttäytynyt henkilö ei välttämättä kiistä käytöstään, vaan kertoo olleensa niin humalassa, ettei muista toiminnastaan mitään. Tällaisissa tilanteissa olisi hyvä tarkastella omaa alkoholinkäyttöään, varsinkin, jos aiheuttaa vahinkoa muille.  

Järjestöjen käytäntönä on poistaa asiattomasti käyttäytynyt henkilö tapahtumasta. Uhkana on myös porttikielto tapahtumiin jatkossa. Tämän toivotaan olevan tarpeeksi suuri sanktio siistimään käytöstä. Jotkin järjestöt ovat myös kirjoittaneet omia käytösohjeitaan esimerkiksi huoneen tauluun kiltahuoneelle, jolloin kaikille on selvää, minkälaista käytöstä killan jäseniltä odotetaan. 

TEKin tutkimuksessa syrjintää tai häirintää kokeneista 18 % kertoi, että asiaan on puututtu, kun taas 9 % vastasi, ettei asiaan ole puututtu. 9 % vastaajista ei vienyt asiaa eteenpäin. 

– Aivan murto-osa häirintää kokeneista on yhteydessä häirintäyhdyshenkilöön, Jurvanen toteaa AYY:n tilanteesta. Hän korostaa, että häirintäyhdyshenkilöihin voi olla yhteydessä täysin anonyymisti niin omaan kuin esimerkiksi kaverinkin tilanteeseen liittyen. 

– Opiskelijatoiminnassa niin sanottuna etuna on se, että osapuolet yleensä tuntevat tai ainakin tietävät toisensa, jolloin tilanteita on mahdollista selvittää myös jälkikäteen. 

– Tärkeintä on, että molemmat osapuolet pääsevät kertomaan omasta kokemuksestaan. Tapahtumien kulkua harvoin kiistetään, mutta niitä voidaan tulkita eri tavoilla. Tavoitteena on saada yhteinen kuva tapahtuneesta ja tunnistaa, miten toinen osapuoli on kokenut tilanteen. Selvittelyn jälkeen voidaan jäädä erimielisiksi, mutta ainakin ymmärretään myös toisen kantaa. 

Tärkeintä tuoda ilmiöt näkyville

Teekkariuden ydintä on yhdessä tekeminen ja yhteenkuuluvuus, mikä nousi vahvasti esiin myös TEKin tutkimuksessa. Vaikka syrjinnän ja häirinnän luvut ovat alhaisia, se ei tarkoita, etteikö tilannetta voisi parantaa niidenkin osalta. Myös alkoholin rooli antaa mietittävää. 

Jurvanen ei ole tutkimuksen luvuista huolissaan. Hän korostaa tällaisten tutkimusten suurimpana hyötynä sitä, että ne tuovat ilmiöt näkyville ja nostavat ne keskusteluun. Esimerkiksi syrjinnästä ja häirinnästä puhutaan paljon, mutta monilla saattaa silti olla se käsitys, etteivät ne kosketa heidän yhteisöjään. 

– Tämänkin tutkimuksen mukaan 90 % ei ollut kokenut eikä havainnut häirintää kiltatoiminnassa. Iso osa voi siis ajatella, että koska he eivät ole koskaan havainneet tällaista, heidän yhteisössään ei tarvita toimia häirinnän tai syrjinnän ehkäisemiseksi. Datan avulla voidaan tuoda ilmi, että nämä ovat ihan oikeita ilmiöitä ja voidaan lähteä miettimään, miten tähän pitäisi puuttua. 

Usein ajatellaan, että syrjinnässä ja häirinnässä tekijä on joku muu, ulkopuolinen "huono ihminen". 

– Usein ajatellaan, että syrjinnässä ja häirinnässä tekijä on joku muu, ulkopuolinen ”huono ihminen”. Nämä tutkimukset osoittavat, että tällaista tapahtuu myös meillä ja sitä tekevät tavalliset kanssaopiskelijat, jotka käyttäytyvät joissakin tilanteissa huonosti. 

Ihmisten välisiä konflikteja tulee olemaan aina. Jurvasen mielestä positiivista onkin, että niihin osataan puuttua ja tilanteet saadaan ratkaistua. Nykyään ihmiset uskaltavat myös avata suunsa herkemmin. 

Ihmiset eivät enää ajattele, että ollakseni yliopistossa ja osallistuakseni toimntaan minun pitää sietää tiettyjä asioita.

– Minulle tulee sellaisiakin yhteydenottoja, että ”olen uusi opiskelija, onko tämä asia ok?”. Se on positiivinen merkki siitä, että ihmiset uskaltavat ja ajattelevat. Ajatukset siitä, mikä on hyväksyttävää ja mitä minun pitää hyväksyä, että voin olla osa tätä yhteisöä, ovat muuttuneet. Ihmiset eivät enää ajattele, että ollakseni yliopistossa ja osallistuakseni toimintaan minun pitää sietää tiettyjä asioita. Se on hyvä taito oppia, Jurvanen kannustaa. 

TEK mukana muutoksessa

TEK heittää pallon teekkareille, mutta on tukena ja apuna muutoksessa. Marraskuussa tehty 100 000 euron lahjoitus teekkarikulttuurille tähtää juuri tästä tutkimuksesta esiinnousseiden kehitysideoiden toteuttamiseen. AYY:lla onkin jo mietitty keinoja opiskelijoiden osallistamiseen ja heidän mielipiteensä kuulemiseen lahjoituksen käyttökohteiden pohdinnassa.

TEKin opiskelijatoiminnan asiantuntija Matti Vähä-Heikkilä on apuna varmistamassa, että lahjoituksesta saadaan kaikki mahdollinen irti. 

– Tavoitteena on, että opiskelijakulttuuri olisi entistä parempaa ja yhteisöllisempää, ja että kaikki kokisivat sen kutsuvana. Tämän tutkimuksen pohjalta annan myös käytännön tukea alueille sen suhteen, että opiskelijoiden yhteisöllisyys ja kulttuuri olisi sallivampaa ja suvaitsevampaa. 

– Olemme TEKissä ylpeitä teekkareiden halusta kehittää omaa kulttuuriaan; tästä saavat muut ottaa mallia, Vähä-Heikkilä hehkuttaa.