Tulostettava versio

Tekniikka ja etiikka -kirja on ”kovaa kamaa”, mutta sitä saavat lukea jopa fuksit, kunhan eivät anna sinisten ajatusten sotkea leipäpuuhun kiipeämistä eli kovaa ammattitaitoa.

— Pitkään valmisteltu perusteoksemme Tekniikka ja etiikka näki päivänvalon helmikuun lopussa 2009.

Kirjoittaja TM, FM Topi Heikkerö lähti jo loppukesällä 2008 tutorintoimeen Santa Fen kaupunkiin New Mexicoon, mutta teos jäi Suomeen nostamaan ammattikuntaamme uudelle vastuullisemmalle toimintatasolle.

Vuosikymmenien taustatyö

”TEK on vuosikymmenien ajan edistänyt tekniikan etiikan ja insinöörien ammattietiikan tuntemusta Suomessa”, kertoo Topi Heikkerö uuden kirjansa kiitossanoissa. Katsotaanpa aluksi tätä taustaa vähän tarkemmin.

Heikkerön mainitsemat vuosikymmenet alkoivat sekä TEKin historiasta kirjoittaneen Juhana Aunesluoman että insinööreistä suomalaisessa yhteiskunnassa kirjoittaneen Karl-Erik Michelsonin yhtäpitävien todistuksien mukaan Jyväskylän Kesän 1967 kahdessa Tekniikka ja ihminen -seminaarissa. Insinöörikunta astui ensi kerran julkiselle foorumille keskustelemaan teknologian ja sen kehityksen perimmäisestä olemuksesta. Pääalustaja Pekka Tarjanteen mukaan kiista kahden kulttuurin välillä oli turhaa, koska kukaan ei tuntenut tieteen ja teknologian olemusta eikä osannut määritellä niiden yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Aika paljon olemmekin tässä edistyneet 42 vuodessa. Nyt puhutaan jo luontevasti vaikutusarvioista ja kestävästä kehityksestä. Viimeistään ilmastonmuutos avasi kaikkien silmät.

Vuonna1969 ilmestyi Tekniikka kulttuurissa, jonka tekivät Pekka Löyttyniemi, Jaakko Ihamuotila, Tapio Periäinen ja P.T. Paasikangas. ”Kirja oli ainutlaatuinen ja merkittävä harppaus eteenpäin ammattikunnan roolissa yhteiskunnallisena keskustelijana”, kommentoi Aunesluoma Nykyaikaa etsimässä -teoksessaan.

Keskustelu jatkui monella taholla ja tasolla. Risto Jarvan viimeinen elokuva Jäniksen vuosi 1977 kertoo Vatasesta, jonka halu pelastaa yliajossa loukkaantunut jänis avaa kriittisesti koko modernisoituneen yhteiskunnan. Pentti Malaska Rooman klubin jäsenenä vaikutti ja vaikuttaa vahvasti asenteiden muodostumiseen kasvun rajojen tiedostamisessa.

Mitä suuren järjestömme TEKin piirissä on tapahtunut, selviää helposti vertaamalla kahta kunniasääntöä, joilla on ikäeroa juuri edellä selostetut kolme vuosikymmentä: Vuosi 1966: ”Työnantaja tai asiakas, jonka puolesta toimin, voi olla vakuuttunut siitä, että uskollisesti teen parhaani hänen hyväkseen.”

Vuosi 1996: ”Otan vastaan vain tehtäviä, joiden tavoitteet tunnen ja voin itse hyväksyä. Työnantajani ja asiakkaani voivat olla vakuuttuneita siitä, että teen parhaani heidän hyväkseen.”

Hyväksymiskynnys on tullut mukaan, uskollisuuden aste palvelijana lieventynyt ja hänestä tullut he.

Tositoimiin 1990-luvulla

Tekniikan etiikan varsinainen läpimurto alkoi 1990-luvun loppupuolella: TEK ja Tekniska Föreningen i Finland TFiF käynnistivät seminaarisarjan, joka on Heikkerön kirjan suora edeltäjä. TFiF:n etiikkavaliokunnan puheenjohtaja Göran Nyman ja TEKin kunnialautakunnan puheenjohtaja Pekka Rytilä vetivät yhdessä nämä joka toisvuotiset joulunalusseminaarit, joista kaikista on koottu myös julkaisut. Etiikan edistämistyössä on mukana ollut myös Aalto-yliopiston hallituksen jäsen Saku Mantere, joka toimi Tekniikka ja etiikka -kirjan ohjausryhmässäkin.

TEKin toimistossa etiikan edistäminen on ollut Pekka Pellisen ja Martti Kiviojan vastuulla. Keskeisimpään tukijapiiriin kuuluvat Eino Tunkelo, Veikko Porra, Eero Paloheimo ja Timo Airaksinen. ”Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu, mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia” (Snl 15:22). Nyt ilmestyneen kirjan teko alkoi runsaat kolme vuotta sitten. Sen kirjoitus- ja painatustyön maksoi TEK itse normaalibudjetistaan, mikä osaltaan kuvastaa asian tärkeyttä.

Airaksisen ajatuskulku Ihmiskoneen tulevaisuuden sivulla 320 on saanut suorastaan kulttiarvoa: ”…jäte vedetään alas viemäristä, viedään kaatopaikalle tai kadotetaan muuten vain, ilman että mitään jää aistien piiriin. Tätä pitäisi kutsua tekniikan ihmeeksi.” Tekniikka ja etiikka ei kuitenkaan ole kierrätysoppikirja. Sellainen pitää varmaan ottaa ohjelmaan, koska Heikkerö mainitsee sivulla 117, että ”ympäristöetiikasta ei ole olemassa neutraalia suomenkielistä esitystä”, pelkkiä voimakkaasti asenteellisia tarinoita vain. Tästä voi epäsuorasti päätellä, että Heikkerön kirja on neutraali, mikä mielihyvin todistetaan. Siinä sen pääarvo onkin: kamalia asioita kerrotaan rauhallisesti eritellen.

Tapauksilla höystettyä systematiikkaa

Tekniikan etiikan kirjoja leimaa yleensä tapauksien (case, episodi) perusteellinen käsittely. Heikkerö aloittaa Tshernobyl-episodilla 25.–26.4.1986 ja päättää Rytilän esittelemään Konginkankaan suurkolariin 19.3.2004. Ohjausryhmä ja TEKin kunnialautakunta joutuivat loppuhiontavaiheessa vaivaamaan päätään sillä, onko tapauksien esittely oikeassa järjestyksessä ja pitäisikö niitä olla enemmän. Lisää löytyy tekniikan etiikka -sivuston case-tietokannasta (www.tek.fi/edunvalvonta/teknologiatoiminta), ja uusia tulee valitettavasti koko ajan. Päädyttiin siihen, että julkaistaan ensimmäinen laitos nopeasti ja aletaan kehittää sitä. Toivottavasti kirja kuluu lukijoiden käsissä ja vanhenee nopeasti.

Pääosaltaan Heikkerön kirja on systemaattinen esittely tekniikasta, etiikasta, työkaluista ja ammattietiikasta. Epilogista löytyy liike-elämän etiikkaa ja bibliografinen essee, jossa ovat myös tärkeimmät elokuvat alkaen Chaplinin Nykyajasta (1936) ja päättyen Guggenheimin Epämiellyttävään totuuteen (2006). On myös sanasto, joka alkaa altruismista ja päättyy yhteismaan ongelmaan, sekä tietenkin myös kirjallisuusluettelo. Kiitokset seisovat lopussa, kuten hyvään tutkimuskäytäntöön kuuluu.

Heikkerö kirjoittaa helppolukuisesti, mistä ohjausryhmä on erikoisesti kantanut huolta. Helppohan kirja ei silti tietenkään ole, koska tarina tekniikan vaikutuksista ja niiden ennalta arvaamattomuudesta on jo yli 500-vuotias, vaikka vasta Kolumbuksesta aloitettaisiin.

Maisa Nissisen luoma asiallinen ulkoasu ja ympäristöystävällinen paperi sekä B5-raporttikoko ovat sopusoinnussa sisällön kanssa. Kuvia on yksi, koska vaikeimpia asioita ei voi kuvilla esittää. Ainoa tekstikuva on sitäkin tärkeämpi, moraalinen valinta-avaruus sivulla 99. Kannessa on da Vincia, kuten asiaan kuuluu.