Tulostettava versio

Maailma muuttuu, mutta muuttuuko peruskoulu? Tietoyhteiskuntaa on eletty jo tovi. Elämme myös tarinoiden aikakautta, jossa korostuvat yksilöiden tarpeet. Kaivattaisiin enemmän yhdessä tekemistä.

Koulussa on perinteisesti opeteltu asioita ulkoa, istuttu hiljaa pulpetissa ja kuunneltu opetusta. Puheenvuoron saa viitatessa, erityisesti silloin kun pyydetään vastauksia. Mutta voisiko koulu tulla informaatioyhteiskunnan aaltopituudelle, tiimityön ja tarinoiden aikakaudelle? Luovuus kasvaa, kun sitä ruokitaan. Kokeillaan rajoja.

Tiedon ulkoluvun sijaan korostuu tiedon etsintä, jäsentely ja analysointi sekä tavoitteellinen ryhmätyö. Oppi ja kannustus yrittäjyyteen olisi arvokas lisä opetukseen. Koulusta valmistuvat nuoret tarvitsevat myös arkielämän taitoja kuten kotiruuan valmistus ja käsityöt. Käsillä tekemistä ei opi kuin tekemällä, ja monet lapset tarvitsisivat liikuntaa enemmän. Koulupäivään voisi hyvinkin lisätä käytännön tunteja. Myös luovia aineita voisi lisätä: kuvaamataitoa, musiikkia ja näyttelemistä valinnaisesti. Kun koulupäivä on mielekäs, se ei ole raskas.

Tietotekniikan kehityksessä on pysyttävä mukana. Interaktiivinen opetustaulu luo uusia oppimisen muotoja, mutta ehdottomasti siinä on oltava samat ominaisuudet kuin perinteisellä liitutaululla. Insinöörit tietävät, että matemaattiset kaavat aukeavat kauniisti, kun niitä johdetaan muodosta toiseen liitutaululla. Sen oppii, minkä ymmärtää.

Matemaattiset aineet kaipaavat vahvistusta, sillä nykyinen peruskoulu ei tue riittävästi nopeasti oppivia lapsia. On toki oltava erityistukea sitä tarvitseville, kannustusta ja mahdollisuus valita mielekkäitä aineita taito- ja taideaineista. Mutta tiedonjanoiset ja nopeasti oppivat lapset kaipaavat myös huomiota ja kannustusta. Voisiko niille, jotka todella haluavat edistyä luonnontieteissä, olla syventävää lisäopetusta? Kaikkien lasten omia vahvuuksia tuettaisiin ja vahvistettaisiin, sillä jokainen lapsi on arvokas ja tärkeä.

Entä luonto ja luontoelämykset? Voi kunpa voisin viedä kaikki Suomen koululaiset metsäretkille. Lapset rakastavat metsää. Ympäristötietoisuus, ilmastonmuutoksen torjunta ja luonnon monimuotoisuus pitäisi sisällyttää kaikkiin oppiaineisiin. Etelä-Suomen metsistä alle kaksi prosenttia on suojeltu, mikä on liian vähän turvaamaan monimuotoisen metsäluonnon säilyminen. Erityisenä haasteena on suojelualueiden pienuus ja pirstaleisuus. Suojelualueiden lisäämisellä on jo kiire. Huolestuttavaa on myös rantaluonnon uhanalainen tila, johon vaikuttaa rehevöityminen ja umpeenkasvu.

Kulutuksen kiihtyminen on ristiriidassa ekologisen elämäntavan kanssa. Tuntuu siltä, että lapset ovat sitä onnettomampia, mitä enemmän heillä on muovista lelukrääsää ja roinaa. Toivoisin, että lapset oppivat koulussa ja kotona sen, mikä on tärkeää ja arvokasta. Kun arvostaa toista, ei kiusaa. Kun oppii tuntemaan luonnon arvon, ottaa siitä vastuun. Syntyy uuden toivon aika.