Tulostettava versio

Työ- ja virkasuhteessa luotujen teosten taloudelliset oikeudet siirtyisivät vastikkeetta työnantajalle, jos selvitysmiehen esitys toteutuu. Akavan lakimies Maria Löfgren selvittää ohessa, mistä oikein on kysymys.

Kulttuuriministeri Stefan Wallinin nimittämän selvitysmiehen esitys on yksinomaan työnantajan intressien mukainen. Esitys myös lisäisi tulkintaongelmia työelämän tekijänoikeuskysymyksissä. Akava vastustaa säännöstä ja pitää sitä osoituksena elinkeinoelämän astumisesta lainsäätäjän saappaisiin.

Tekijänoikeuden taustalla on aina ihmisen luovuus. Tekijänoikeus syntyy automaattisesti teoksen luoneelle henkilölle, ei koskaan yritykselle. Lainsäädäntö suojaa sekä tekijää että teosta.

Tekijä saa ensinnäkin teokseensa taloudelliset oikeudet, jotka hän voi siirtää tai jättää siirtämättä haluamalleen taholle, neuvottelemillaan ehdoilla. Tekijänoikeuteen kuuluvat myös moraaliset oikeudet, joita tekijä ei voi luovuttaa toiselle.

Työnantajalla käyttöoikeus

Teoksia luodaan työelämässä jatkuvasti. Joku tekee tieteellistä tutkimusta tai diplomi-työtä, toinen kirjoittaa oppikirjaa, laatii kaavasuunnitelmaa, kääntää ulkomaista kirjallisuutta tai säveltää musiikkia.

Nykyisin työnantajalla on normaalin toimintansa edellyttämä käyttöoikeus teoksiin, mutta työnantaja ei saa luovuttaa teosta edelleen eikä muunnella sitä. Työnantajan suojaksi vaikuttavat myös työsuhteen aikainen työntekijän kilpailukielto ja muut lojaalisuusvelvollisuudet.

Elinkeinoelämä on taivutellut poliittisia päättäjiä uskomaan, että työnantajan on saatava määrätä teoksen käytöstä nykyistä laajemmin, hamaan tulevaisuuteen ja maailmanlaajuisesti. Jos säännös hyväksytään, ei työntekijä hyötyisi esimerkiksi kirjoittamastaan kirjasta mitään, vaikka kirjasta tulisi huima myyntimenestys. Työsuhteen päätyttyä hyöty koituisi edelleenkin vain työnantajalle.

Selvitysmies perusteli esitystään siten, että tekijänoikeuden siirtyminen työnantajalle lisäisi työntekijän luovuutta ja parantaisi tuottavuutta. Tekijä ei moisessa ”pakkolunastuksessa” saisi kuitenkaan mitään, sillä työnantaja saa oikeudet teokseen neuvottelemattakin.

Akavan mielestä lakiesityksen perustelut osoittavat, ettei luovuutta arvosteta Suomen kilpailukykyä lisäävänä tekijänä. Euroopassa Suomi olisi negatiivinen edelläkävijä lainsäätäjänä ja ajaisi osaajat muualle.

Lainsäätäjä elinkeinoelämän asialla?

Tekijänoikeus- ja työlainsäädännölle on yhteistä heikomman osapuolen suojelu. Työn yhteydessä luotujen teosten siirtäminen suoraan lain nojalla ja korvauksetta työnantajalle kääntäisi asetelman kuitenkin päälaelleen: lailla suojeltaisiin sopimussuhteen vahvempaa osapuolta.

Akava vaatii ryhtiä ja johdonmukaisuutta tapaan, jolla lainsäätäjä vastaa elinkeinoelämän tarpeisiin. Innovaatioyhteiskuntaa ei voida kehittää polkemalla oikeusjärjestelmämme periaatteita.

Työelämän lainsäädäntöä valmistellaan Suomessa yleensä hyvässä kolmikantaisessa hengessä. Kompromisseja joudutaan tekemään, mutta kolmikantaisuus estää kohtuuttomien säännösten synnyn.

Työ- ja virkasuhteita koskevan tekijänoikeuden siirtosäännöksen valmistelussa kolmikantaisuus on sivuutettu. Hankkeen läpimenon varmistaminen on ilmeisesti tärkeämpää kuin palkansaajapuolen sitouttaminen siihen. Palkansaajajärjestöt ja tekijänoikeusalan etujärjestöt aikovat kampanjoida näkyvästi olettamasäännöstä vastaan.