Tulostettava versio

Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun joukkue sijoittui toiseksi Tournament in Management and Engineering Skills -kilpailussa. Puoli vuotta kestäneen kisan finaaliin selviytyi 250 osallistujajoukkueesta vain kuusi.

On joulukuinen ilta, kello on kymmenen. Tuotantotalouden laitoksen käytävät ovat pimeänä, mutta yhdestä neuvotteluhuoneesta kajastaa valkoinen loisteputkivalo.

Otaniemessä tuotantotaloutta neljättä vuotta opiskelevat teekkarit Johan Haataja, Taneli Hirvola, Marianne Laakeristo ja Arjo Laukia piirtävät ja kirjoittavat kuumeisesti perinteisille tussikalvoille. Seinällä oleva valkotaulu on täynnä tekstiä, numeroita ja kuvaajia. Key issues, critical success factors, competitive landscape, strategic action plan ja muut strategiakäsitteet näyttävät tulevan jo lähes luonnostaan.

Joukkue on juuri voittanut TIMES case -kilpailun Helsingissä järjestetyn paikalliskarsinnan ja harjoittelee jo kovaa vauhtia helmikuussa odottavaan semifinaaliin.

Finaaliin kuusi 250:stä

Kaksi kuukautta myöhemmin joukkue voitti Lissabonissa järjestetyn semifinaalin ja kuittasi paikan finaalista.

Vielä alkukarsintavaiheessa kilpailussa oli mukana noin 250 osallistujajoukkuetta, mutta Saksan Ilmenaun teknillisessä yliopistossa järjestetyssä finaalissa 22.–26.3. jäljellä oli enää kuusi joukkuetta. Otaniemeläisjoukkue sijoittui tiukan kilpailun jälkeen toiselle sijalle.

– Vaikka tavoitteena oli koko kilpailun voittaminen, toinen sija tasaisessa ja kovatasoisessa finaalissa tuntui ehdottomasti voitolta. Saksan joukkue Darmstadtista ansaitsi ykköstilansa, ja voitimmehan finaalissa maaottelut rakkaita vihollisia Ruotsia ja Tamperetta vastaan, Hirvola kertoo pilke silmäkulmassa.

Mikä ihmeen case?

Case-kilpailussa ratkotaan aikapaineen alla yritysten strategisia tai operatiivisia ongelmia. Tehtävänä voi olla esimerkiksi kasvustrategian luominen, investointipäätösten arviointi tai tuotannon optimointi.

– Tehtävänannot vaihtelevat, mutta tyypillisesti materiaalina on 20–100 sivua luettavaa, jonka pohjalta ratkaisu tehdään kolmessa tai neljässä tunnissa. Sen jälkeen pitää jo olla valmis esittämään ratkaisu yritysmaailman edustajista ja professoreista koostuvalle tuomaristolle, Haataja kertoo.

Kilpailun aikana joukkue saikin ratkoa hyvin vaihtelevia ongelmia.

– Paikalliskarsinnassa tehtävänämme oli kehittää Applelle lyhyen ja keskipitkän aikavälin kasvustrategia, joka vastaisi sijoittajien koviin odotuksiin. Tämä vaati niin tekniikan tuntemusta kuin analyyttistä tuoteportfolion ja maantieteellisen läsnäolon tarkastelua. Lissabonissa tehtävänämme oli kehittää lyhyen aikavälin strategia eloonjäämisen rajamailla kamppailevalle paikalliselle start-upille, Laakeristo muistelee.

Saksassa joukkue pääsi likaamaan kätensä käytännönläheisissä ongelmissa.

– Kun kuulimme, että Saksan toisen päivän case olisi Procter&Gamblen sponsoroima, aloimme heti kerrata tuoteportfolioiden ja markkinoiden analysoimisen malleja. Strategisten ongelmien sijaan meidät vietiin kuitenkin P&G:n Wella-hiusväritehtaalle, jossa tehtävänämme oli löytää keinoja yhden tuotantolinjan hävikin pienentämiseen. Tehdas-case tuli siis yllätyksenä, mutta faktapohjaisella päättelyllä selvisimme hyvin, Laukia kertoo.

Tänä vuonna kilpailussa oli mukana myös yhteiskuntaan liittyviä case-tehtäviä. Heikolla taloustilanteella lienee ollut vaikutusta, sillä perinteisesti kilpailu on ollut pääasiassa yritysten sponsoroima.

– Lissabonissa meidän piti viimeisenä kilpailupäivänä kehittää selviytymissuunnitelma paikalliselle talousvaikeuksissa kamppailevalle sairaalalle. Oli mielenkiintoinen kokemus esittää ratkaisu tuomaristolle, jossa oli mukana kyseisen sairaalan johtoa sekä portugalilainen ministeritason poliitikko. Yhteiskunnallinen teema jatkui finaalissa, jossa ensimmäisenä tehtävänämme oli kehittää Serbian valtiolle strategia, jolla se saisi maahan ulkomaisia investointeja. Ratkaisumme perustui Serbian maaseudun edullisen työvoiman hyödyntämiseen, Haataja kertoo.

Harjoitus tekee mestarin

Menestys ei tullut ilmaiseksi, vaan se vaati paljon harjoittelua.

– Semifinaalin lähestyessä harjoittelutahti vain kiihtyi. Aikapaineen takia on tärkeää, että joukkueen ratkaisuprosessi on mahdollisimman standardoitu, vaikka kaavaa joudutaankin mukauttamaan kuhunkin caseen. Kun ajankäyttö on hyvin optimoitu, nelihenkisellä joukkueella on neljässä tunnissa itse asiassa lähes 16 tuntia tehokasta työaikaa. Prosessin standardointi edellyttää joukkueelta ammattimaista valmistautumista. Vuodenvaihteen jälkeen meillä olikin vähintään yksi treeni viikossa, Hirvola muistelee.

Joukkue sai sparrausta myös alan ammattilaisilta. Pääsponsoreina toimivat McKinsey & Company sekä Ernst & Young, jotka molemmat tarjosivat joukkueelle sparrausta. TEK ja Aalto Executive Education tukivat joukkuetta osallistumalla kilpailukustannuksiin.

Joukkueen kaikki jäsenet opiskelevat pääaineenaan strategista johtamista, joten kiitos kuuluu myös strategian professoreille ja tuotantotalouden opiskelijoiden yhteisölle.

– Strategian opetus ja tutkimus ovat Otaniemessä kansainvälisesti korkealla tasolla. Emme olisi menestyneet ilman kurssien oppeja. Lisäksi tuotantotalouden opiskelijoiden keskuudessa vallitsee kannustava ja yhteisöllinen ilmapiiri, joissa on mukava opiskella, Laukia huomauttaa.

Muutakin kuin diplomi

– Kilpailuun osallistuminen oli hieno kokemus. Se antoi paljon erityisesti työelämää varten olipa tavoitteena sitten ura konsultoinnissa, teollisuudessa, akateemisessa maailmassa tai vaikkapa omassa yrityksessä. Joukkueen piti ratkaista todellisia ongelmia tiukan aikapaineen alla. Siinä oppi hahmottamaan kokonaisuuksia ja priorisoimaan tärkeimpiä yksityiskohtia, Hirvola kertoo.

– Kilpailussa saatu esiintymiskokemus on mielestäni myös arvokasta. Kilpailun henkeen kuuluu, että esityksen jälkeen tuomarit hiillostavat joukkuetta ja kysyvät vaikeita kysymyksiä ratkaisuun liittyen. Tämän kokemuksen ansiosta esiintymiseen sai sellaista varmuutta, että vaikeitakin kysymyksiä on helppo ottaa tulevaisuudessa vastaan vaikka keskellä esiintymislavaa. Tällaista kokemusta ei koulun penkillä saa, Haataja jatkaa.

– Ja meillä oli hyvä joukkuehenki. Treeneissä ja kilpailumatkoilla meillä oli työn lisäksi hauskaa. Portugalin portviiniteollisuus ja Saksan olutpanimot tulivat myös tutuiksi, Laakeristo päättää keskustelun.