Tulostettava versio

Suomen Arkitehtiliitto on huolissaan ympäristön ja rakentamisen laadun heikkenemisestä niissä kunnissa, joissa supistetaan rakennetun ympäristön ammattilaisten toiminta- ja vaikutusmahdollisuuksia. Kuka kantaa silloin vastuun rakennetun ympäristön laadusta?

Suomen Arkkitehtiliitto SAFA on toteuttanut kyselytutkimuksen, jolla selvitettiin kuntien palveluksessa työskentelevien arkkitehtien ammatillista asemaa ja vaikutusmahdollisuuksia virkamieshallinnossa, niissä viimeisten viiden vuoden aikana tapahtuneita muutoksia sekä kokemuksia tilaaja-tuottaja -mallista. Tutkimus paljastaa, että heikosti hallitut organisaatiomuutokset ovat useissa kunnissa johtaneet työn pirstoutumiseen ja arkkitehtien heikentyneisiin vaikutusmahdollisuuksiin virkamieshallinnossa.

Kaikille kunnissa työskenteleville SAFAn jäsenille lähetetyn kyselyn vastausprosentti oli 48. Vastaajat olivat 52 eri kunnasta. 42 prosenttia vastaajista työskenteli suurissa, yli 150 000 asukkaan kaupungeissa. Kyselyn analyysistä vastasivat tutkijat Jonna Kangasoja ja Jukka Hirvonen Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksesta, Aalto-yliopiston Teknillisestä korkeakoulusta.

Viime vuosien suuret muutokset kuntaorganisaatiossa ovat tuoneet mullistuksia maankäytön suunnittelusta ja rakentamisesta vastaavien arkkitehtien rooleihin, nimikkeisiin ja työnjakoon, minkä seurauksena vastuu työstä herkästi pirstoutuu. Jos mahdollisuus kokonaisvaltaiseen harkintaan ja päätöksentekoon häviää,  lopputulos eli ympäristön laatu uhkaa jäädä heikoksi.

– Kunnissa käynnissä olevat organisaatiomuutokset ovat vaikuttaneet voimakkaasti arkkitehtien asemaan, vaikutusmahdollisuuksiin ja työtyytyväisyyteen. Yli sata vastaajaa 171:stä ilmoitti, että omassa kunnassa on tapahtunut tai on meneillään mittava organisaatiomuutos, kuten esimerkiksi kuntaliitos, kertoo tutkija Jonna Kangasoja.

Esittelyoikeudet kaventuneet

Merkittävimpiä arkkitehteja koskevia muutoksia kuntaorganisaatioissa viimeisten viiden vuoden aikana ovat olleet päällikkövirkojen karsiminen, rakentamisen ja maankäytön suunnittelua johtavien päälliköiden pätevyysvaatimuksien muuttaminen ja toimintojen ulkoistaminen. Tyypillistä on myös, että eläköityvien arkkitehtien tilalle ei läheskään aina palkata jatkajia.

16 prosentilla vastaajista oli esittelyoikeudet lautakunnassa. Esittely- tai läsnäolo-oikeus kaupunginhallituksessa tai -valtuustossa oli vain 7 prosentilla vastaajista.  Vain muutama vastaaja kuului kunnan johtoryhmään. Esittelyoikeuksia oli kuitenkin pienten kuntien arkkitehdeilla keskimäärin enemmän.

Tilaaja-tuottaja –mallista oli kokemuksia noin puolella vastaajista. Mallin puitteissa työskennelleiden vastaajien mielestä resurssien tulisi kuitenkin olla riittävät, jotta malli toimisi sujuvasti. Malli synnyttää organisaation sisään runsaasti aikaavievää muodollista kirjeenvaihtoa. Ylikuormitettu tilaaja ei ennätä perehtyä tilauksiinsa eikä ehdi kunnolla suunnitteluprosesseihin mukaan.

– Joissakin kunnissa tilannetta kuvaa parhaiten termi ’sekasorto’. Se on seurausta heikosti hallituista ja puutteellisesti toteutetuista organisaatiomuutoksista sekä epäselvästä vastuunjaosta. Kyselystä erottui myös sellaisia kuntia,  joissa  työskentelevät kokivat, että muutokset oli koko kunnan tai oman yksikön tasolla viety onnistuneesti läpi,  minkä seurauksena työtyytyväisyys oli kasvanut ja kaavoitus ja kaupunkisuunnittelu olivat nostaneet profiiliaan kaupungin strategiassa. Johtamisella vaikutti olevan ratkaisevan tärkeä merkitys. Onnistumisista kertoi kuitenkin vain melko pieni joukko vastaajia, Kangasoja toteaa.

• ’Arkkitehtien asema ja vaikutusmahdollisuudet kuntien hallinnossa’ -tuloksia esittelevä pdf-dokumentti