Tulostettava versio

Hallitus päätti sitten ehdottaa eduskunnalle kahta ydinvoimalupaa. Matemaattisesti lopputulos osui odotusarvoon, kun toinen suuri hallituspuolue kannatti yhtä ja toinen kolmea lupaa. Lopputulos on kuitenkin kaikkea muuta kuin selvä, sillä lopullinen päätösvalta on eduskunnalla. Mitä lähemmäksi eduskuntavaaleja mennään, sitä enemmän painaa kansanedustajien vaakakupissa se, että äänestäjistä vain vähemmistö kannattaa ydinvoimaa.

Sähkön kysynnästä tuskin tulee uusille laitoksille ongelmaa. Ei ole näkyvissä merkkejä siitä, että sähkön voittokulku energian toimittamisessa lopulliseen käyttöpisteeseen olisi laantumassa – olipa energia alun perin tuotettu millä tavalla tahansa. Jo pitkään on ollut käynnissä muutos, jossa sähkö korvaa paperia tiedon siirtämisen ja tallentamisen välineenä. Sähköauton odotetaan toteuttavan saman muutoksen ihmisten ja materiaalien liikuttelussa. Sähkölle keksitään myös koko ajan uusia käyttökohteita.

Ennen pitkää myös kaikki nykyinen sähköntuotantokapasiteetti tulee tiensä päähän. Uusia voimalaitospäätöksiä on tehtävä silloin tällöin, vaikka kulutus ei kasvaisi lainkaan.  Lisäksi Suomella on tarve korvata tuhatkunta megawattia tuontikapasiteettia. Viimeistään kulunut tammikuu osoitti, että vajaakapasiteettitilanteessa sähkön hinnan yläraja on erittäin korkealla. Riittävä oma kapasiteetti on ainoa rokotus tuontienergian hinnan heilahteluja vastaan.

Mielestäni lupia olisi voinut saman tien antaa kolmekin, niin ei tarvitsisi ryhtyä yhtä pian päättämään seuraavasta luvasta. Jos kolmella luvalla oltaisiin pärjätty seuraavat viisitoista vuotta, niin kahdella tullaan toimeen vain kymmenen. Sama hakuruljanssi tulee eteen siis kolmanneksen nopeammin, mutta ehkäpä juuri sitä tavoiteltiinkin. Antaahan ydinvoiman hakuprosessin käynnissä olo aina tilaisuuden päättää tukimuodoista sellaisille energiamuodoille, joilla on vaikeuksia selvitä taloudellisten realiteettien määrittämässä kilpailutilanteessa.

Hallituksen perustelujen logiikka ei kaikilta osin häikäise. Lupien myöntämistä juuri Fennovoimalle ja TVO:lle perusteltiin kilpailun lisäämisellä. Suunta on oikea, mutta jos jollain alueella on kolme toimijaa, eivätkö ne kilpaile useimmiten enemmän kuin kaksi toimijaa, yhdestä puhumattakaan?