
Lähteekö korkea teknologia seuraavaksi?
Nokia Siemens Networksin pitkäaikaiset kannattavuusvaikeudet johtivat hiljattain uuteen yt-neuvottelukutsuun. Neuvottelut liittyvät yhtiön maailmanlaajuiseen kustannustenkarsintaohjelmaan, jossa on tarkoitus leikata kaikkiaan 5 000 työpaikkaa, eli lähes kymmenesosa koko yhtiön työvoimasta maailmanlaajuisesti. Kutsu tuli vain muutama viikko sen jälkeen, kun NSN avasi uuden tutkimus- ja tuotekehityskeskuksen Intian Bangaloreen.
On herännyt kysymys siitä, onko Suomi menettämässä kilpailukykynsä myös korkean teknologian kehittäjänä, kuten se menetti kilpailukykynsä elektroniikan kokoonpanijana suhteellisen lyhyen kukoistuskauden jälkeen.
Yhden yrityksen ja toimialan perusteella ei pidä vetää laajakantoisia johtopäätöksiä, mutta kysymys on aiheellinen. Suomi nousi edellisestä lamasta uuteen kukoistukseen pitkälti telekommunikaatioon ja konepajatekniikkaan liittyvän erikoisosaamisen varassa. Rikkaiden luonnonvarojen puutteessa Suomi rakensi itselleen teknologisesta osaamisesta vahvan tukijalan.
Haasteena osaamiseen perustuvassa strategiassa on, että kilpailijat eivät lepää laakereillaan, vaan kehittävät omaansa jatkuvasti. Suomen ongelman ydin onkin juuri tässä. Olemme kansakuntana ottaneet teknologiseen osaamiseen perustuvan menestyksen ikään kuin saavutettuna etuna ja laiminlyöneet osaamisen uudistamisen.
Suomi panostaa tekniikan ylioppilasta kohti laskettuna alan yliopisto-opetukseen rahaa ja henkilöstöä vain noin puolet OECD-keskiarvosta. Yhtä opetushenkilökuntaan kuuluvaa kohti on kolmisenkymmentä opiskelijaa, kun kohtuullinen taso olisi noin 10–15. Laitemäärärahat ovat yhtä jälkeenjääneitä, ja tekniikan yliopistomme tippuvat kansainvälisillä ranking-listoilla.
Muodissa olevan eläkesäännösten kanssa näpertelyn sijasta Suomen hallituksen tulisi tosissaan paneutua siihen, miten löydetään ne tuotteet ja palvelut, joista muu maailma on tulevaisuudessa valmis maksamaan sellaisen hinnan, jota meidän elintasomme ylläpitäminen vaatii. Eläkkeellesiirtymisiän nostamisella ei ole merkitystä, ellei ole mitään tekemistä.
- 1.2.2012
Kestävyysvaje osaajien koulutuksessa - 15.12.2011
Osaamisen siedettävä kustannus - 27.10.2011
Raamiratkaisusta yleiskorotuksiin - 15.9.2011
TEK valvoo tietoalan akateemisten etuja - 16.6.2011
Epävakaista teknologiateollisuudessa - 5.5.2011
Hyvä ja paha elinkeinotuki - 17.3.2011
jNo - jälkeen Nokian - 2.2.2011
Järjestöjen kanneoikeus tärkeä tekkiläisille - 16.12.2010
Miten lakkoon päädyttiin? - 27.10.2010
Työurat pitenevät ammattitaitoa, työkykyä ja työn sisältöä parantamalla - 16.9.2010
Metsäteollisuuden vuoro - 17.6.2010
Mihin menet, metsä? - 6.5.2010
Nahkapäätös ydinvoimasta - 3.2.2010
Superkarttumasta kannattaa pitää kiinni! - 3.12.2009
Työuria pidennettävä – mutta miten? - 21.10.2009
Luovia ratkaisuja tarvitaan - 7.9.2009
Lamailmiöitä - 12.6.2009
Tekniikan yliopistojen henkilöresurssit kuntoon – nyt! - 5.5.2009
Irtisanomiset ovat myös eettinen kysymys - 23.3.2009
Eläkeriidan jälkipeliä - 13.3.2009
Vaikeana aikana on panostettava tulevaisuuteen













Arkisto







Tuntematon | 07-04-2010
Kaupin näkemykseen korkean teknologian karkaamisesta voi vain yhtyä, ikävä kyllä. Syiksi olisi kuitenkin realistista etsiä muitakin kuin pelkkä raha. Suomessa on kuitenkin viimeiset 20 vuotta panostettu todella paljon koulutukseen.
Mikä sen sijaan puuttuu, on elinkeinoelämän toimijoiden eli yritysten ja työntekijäjärjestöjen yhteinen näkemys ja yhteistyö ! Siellä on juututtu jonnekin 50 vuoden takaisin asetelmiin ja rahaa sekä resursseja palaa valtavat määrät koko ajan hukkaan keskinäisissä jonninjoutavissa kiistelyissä , niinkuin nyt ahtaajienkin lakko osoitti. Odotankin kovasti,milloin ammattiliitot vaihtavat rooliaan hiukan ajanmukaisemmaksi ja rakentavammaksi. Niissä on osaamista ja kymmeniätuhansia ammattilaisia jäseninä. On helppoa sysätä kaikki vastuu aina maan hallituksen 15 ministerille, mutta se on kyllä enimmäkseen väärä osoite.
Kirjoita uusi kommentti