FT | 31-03-2010

Kasvi unohtaa, että on erilaisia tieteenaloja, ja niillä voi vallita täysin erilainen tieteenteon kulttuuri. Vertaan tässä nyt IT-alan softapuolta ja bioteknologiaa.

Bioteknologiaa tehdään erittäin kalliissa laboratorioissa tiiviissä ryhmissä. Nuorelle tutkijalle on tärkeää päästä oppimaan työtapoja ja näkemään, mitä tuloksia saadaan parhailla laitteilla. Samalla hän luo kontakteja, joilla myöhemmin Suomessa pääsee hyödyntämään parhailla laitteistolla saatuja tuloksia. Ulkomailla käynnistä on siis oikeaa hyötyä. Puhtaasti suomalaisin voimin on monilla biotekniikan aloilla vaikeaa nousta maailman huipulle.

IT-alalla laiteinvestoinnit koostuvat omasta pöytäkoneesta. Muualla maailmassa ei ole erilaisia työtapoja. Jos oma laitos on korkeatasoinen, ei ulkomailta ole juuri opittavaa, koska kaikki tieto muutenkin liikkuu nykyisin hyvin nopeasti, ja jopa helpommin USAsta Suomeen kuin omalla laitoksella huoneesta toiseen.

Itse juuri arvioin erään ranskalaisen kalliin bioinformatiikan projektin. Projektin arvostelukriteereissä ei mainittu sanallakaan kansainvälisyyttä, kaikki tekijät olivat ranskalaisia ja kaikki työ tehtiin Ranskassa. Miksi heidän olisikaan pitänyt olla kansainvälisiä, kun projektin jäsenyliopistojen infrastruktuuri riitti vallan mainiosti aiottujen päämäärien saavuttamiseen. Annoin heille täydet pisteet.

Summa summarum: pitää enemmän korostaa tieteellistä osaamista kuin hillumista ulkomailla vain hillumisen vuoksi.

jeppe | 21-03-2010

Ulkomailla oleskelun määrä ei ole tieteen hyvyyden mittari. Sen sijaan verkostoituminen tai tarkkalleen ottaen informaatiovirrat verkoston sisällä paljastavat, missä tieteenalan kuumin keskipiste milloinkin sijaitsee. Toisin kuin kansainvälisyys -jargonia tankkaavan vanhan kaartin nuoruudessa, nykyteknologia mahdollistaa myös muitakin yhteydenpidon muotoja. 'Matkustaminen avartaa ja pitää lähteä' -mentaliteettti kuvaa kirjoittajan arvomaailmaa, mutta tuskin muuta.

Huippujen luoksi tullaan kauempaakin, kuten IL:n lööpeistä tuttu Beckhamin vierailu Turkuun. Jos sinun pitää mennä opiskelemaan jalkapalloa Manchesteriin, olisi ehkä paikallaan tunnustaa että joukkueesi ei ole alan huippu eikä todennäköisesti koskaan tule olemaankaan. Silloin kannattaisi ehkä laittaa paukut johonkin sellaiseen missä voisi olla aidosti oman alansa huippu. EU:n tiedesrategian mukaisesti tulisi keskittyä omiin vahvuuksin; siihen missä täällä ollaan parhaita. Parhaita tullaan katsomaan. Parhaat tiimit saavat EU:n tiederahoitusta myös Suomessa. Rahoituksen saajien objektiivinen tarkastelu paljastaa että tieteen arvostus ei korreloi ulkomailla vietetyn ajan kanssa. Suomesta lähdön tärkeys on uskomus vailla todistepohjaa. Tiedepolitiikkaa ei pitäisi tehdä uskomuksiin nojautuen, kuten ei tiedettäkään.

Huippututkija | 21-03-2010

Ajatuksesi ovat oikean suuntaisia, mutta perustuvat oletuksiin ja parannusehdotuksesi ovat jopa haitallisia. Minä olen kaikilla mittareilla mitattuna oman alani kansallisella ja kansainvälisellä huipulla. Nykyään johdan myös täysin kansainvälistä tutkimusryhmää, jolle olen hankkinut huomattavan määrän kansallista ja kansainvälistä rahaa. Olen ollut ulkomailla harvinaisen vähän, yhteensä n. 5% koko urastani. Väitteesi, että kansainvälisen uran pituus automaattisesti tuottaa laatua, on sama kuin sanoisi, että jäätelön syöminen aiheuttaa hukkumiskuoleman. Näillä kahdella on korkea korrelaatio, mutta taustalla on kolmas tekijä (kesä: kesällä uidaan ja syödään jäätelöä, mutta ei jäätelön syöminen hukuta). Toisaalta, onko väitettäsi edes mitattu; millä perusteella väität, että täällä ollaan umpiossa, ja että kansainvälinen pitkä ura tuottaa laatua? Huippututkimuksen taustalla on kyllä verkostot, mutta ei niitä välttämättä pelkästään ulkomailla viettäessä saa. On yllättävää, että kaltaisesi teknologiaprofiloitunut henkilö unohtaa, että verkkoja saadaan aikaan myös muulla tavoin. Niihin vaikuttaa moni asia, eikä vähiten persoona.

- Huipputiedettä ei tehdä umpiossa, mutta kansainvälisen uran lyhyys ei ole osoitus umpioituneisuudesta.

- Suomalaiset ovat vanhempia postdoc -vaiheessa, koska meikäläinen PhD on paljon vaativampi kuin muualla. Meiltä ei lähdetä, koska täällä on hyvä olla; en missään nimessä halua uhrata elämääni ja terveyttäni työskentelemässä amerikkalaiseen tapaan; mieluummin vaihdan alaa. Olen ylpeä siitä, että olen saavuttanut huipun terveyttäni ja perhettäni uhraamatta. Suomalaiset olot ovat sitä paitsi kilpailuvaltti: On harvinaista, että samassa paketissa on perusturvaa ja korkeaa osaamista. Tästä ei vain tiedetä maailmalla, ja vasta kun sain rekrytointivaiheessa tämän asian perille hakijoille, aloin saamaan enemmän korkeatasoisia hakemuksia. Tätä voisit ajaa siellä eduskunnassa.

- Jos tingit pääsyvaatimuksista ja PhD:n suorittamisen iästä, tingit laadusta. Onko se tosiaan tavoitteesi? Pitääkö tänne tulla lisää keskinkertaista jengiä?

- Huipputason opetus omalla äidinkielellä on ehdoton edellytys huippututkimukselle. Ei Harvardissakaan tarjota kiinan kielellä luentoja, vaikka sinne aasialaisia huippuja nykyään hakeutuukin paljon. Tavoitteemme täytyy tietenkin olla se, että Suomessa on oma Harvardimme, missä saamme olla huipulla suomeksi. Mitä vaikeammiksi ratkaisemani ongelmat ovat menneet, sitä enemmän olen sitä mieltä, että suomi on rauta, ja englanti softa siinä päällä. Luopuminen suomen kielestä on luopumista luovuudesta, joka on kilpailuetu. Jokin osa asioista on oltava englanninkielistä, mutta suomesta luopuminen on suurta typeryyttä pitkällä aikavälillä.