Tulostettava versio

Sampo Honkalan keskikoulun kuvaamataidon, teknisten töiden
ja musiikin kympit saivat isä-Honkalan toteamaan,
etteivät taipumukset oikein viittaa maanviljelyyn.
Ei taida tulla pojasta tilalle jatkajaa. Pojasta tuli arkkitehti.

Sittemmin Sampo Honkalan kotitilakin jäi kasvavan Hämeenlinnan ja Lahdentien alle.

Honkalan kotiseuturakkaus Hämeeseen ja sen historiaan on säilynyt Helsingin Katajanokalle kotiutumisesta huolimatta. Hän on muun muassa toimittanut ja suomentanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisemina Carl Gustaf Ramsayn matkapäiväkirjan vuodelta 1807 ja Emil Nervanderin matkapäiväkirjan Hämeen järville ja harjuille vuodelta 1887.

Historiaan Honkala hurahti opiskeluvuosina Teknillisessä korkeakoulussa, kun arkkitehtuurin historiasta tuli yksi lempiaineista rakennussuunnittelun ohessa.

– Oman kotitalon ja kylän historiasta se alkoi. Kotitalostani teimme arkkitehtuurin historian mittausharjoitustyönkin, Honkala kertoo.

Historian harrastamisen lisäksi Honkala on kunnostautunut mielipidekirjoittajana, joka puolustaa milloin vanhojen rakennusten säilyttämistä, milloin ottaa osaa USA:n politiikasta käytävään keskusteluun.

– Olin aikoinani vaihdossa USA:ssa. Seuraan edelleen paikallista lehdistöä netistä melko säännöllisesti. Näkökulma muotoutuu hieman toisenlaiseksi kuin pelkästään Suomen lehtiä lukemalla, Honkala selittää. Sitä paitsi englannin kieli pysyy vireessä.

Monen toimiston mies

Sampo Honkala on työskennellyt uransa aikana monessa eri arkkitehtitoimistossa, useampia vuosia muun muassa Heikkinen-Komosella, Pekka Salmisella, Sarcissa ja Helin&Co:n palveluksessa.

– Ala on suhdanneherkkä. Kun yksi mielenkiintoinen projekti päättyy, samalla toimistolla ei ole välttämättä tarjota vastaavaa uutta tilalle, Honkala toteaa.

Honkalan työuran tärkeitä hankkeita ovat olleet heti valmistumisvaiheessa Valtion Pelastuskoulun uudisrakennus Kuopioon (Heikkinen-Komonen) ja myöhemmin Cultorin pääkonttori Espoon Keilarantaan, vanhan Aarne Ervin suunnitteleman kasinon yhteyteen (Sarc).

Tätä nykyä hän toimii pääsuunnittelutehtävissä Arkkitehdit Davidsson Tarkelalla. Uudisrakennusten lisäksi Davidsson Tarkelalla on erikoisosaamista muun muassa arvorakennusten peruskorjausten suunnittelussa.

Parinkymmenen työtekijän toimisto on arkkitehtitoimistoksi jo melko kookas. Töitä on riittänyt lamasta huolimatta.

Davidsson Tarkelan ajankohtainen suururakka on Helsinki-Vantaan lentokentän läheisyyteen kaavaillun hulppean toimistotornin, Avia Towerin suunnittelu. Toimisto voitti sen suunnittelukilpailun 2006, ja Honkala tuli hankkeeseen vetäjäksi syksyllä 2007.

– Avia Towerilla on varsin pitkä suunnitteluaika. Suunnitteluaikaa on otettu lisää suhdanteiden vuoksi, mutta kaavoituskin on vienyt oman aikansa. Nyt ei osaa vielä sanoa, kauanko kestää ennen kuin rakennustyöt alkavat.

Rakentamisen laatu kärsii lamasta

Sama ilmiö näkyy muuallakin alan töissä. Rakennushankkeiden aloituksia lykätään ja keskitytään enemmän hankesuunnitteluun ja asemakaavojen viitesuunnitelmiin; pohjustetaan hankkeita, joiden toteutuminen on jossakin laman jälkeisessä tulevaisuudessa.

– Lama on tuonut mukanaan entistä huolellisempaa taloudellista tarkastelua ja kustannusten suunnittelua. Tutkitaan myös sellaisia vaihtoehtoja, jotka eivät välttämättä koskaan toteudu. Vain osa hankkeista lähtee liikkeelle siinä muodossa kuin kaavaillaan.

Honkala harmittelee sitä, että erityisesti julkista rakentamista karsitaan tai se mitä tehdään, tehdään taloudellisesti entistäkin tiukemmissa puitteissa – yleensä huonommin.

– Kunnolla tehdyn rakennuksen käyttöikä on helposti 200 vuotta. Siitä tulee se säästö. Vaikka laman aikana olisi aikaa rakentaa huolellisesti, tehdään säästösyistä laadullisesti huonoja ja lyhytikäisiä ratkaisuja.

Asuntorakentamisen arkkitehtuurin laatu on Honkalan mukaan kuitenkin kohentunut 1960–70-lukujen aallonpohjasta huomattavasti.

Toisaalta tiukka rationaalisuus ja taloudelliset minimiratkaisut eivät anna liikkumavaraa suunnitteluun, arkkitehtuuriin.

Myös rakennusliikevetoinen kilpailuttaminen yleistyy eli suunnittelu ja toteutus halutaan samassa paketissa.

– Nykyään aika monissa hankkeissa menetellään niin ja se karsii arkkitehtitoimistoja pois kilpailuista. Perinteinen tapa on ollut kilpailuttaa pelkästään suunnitelma, jolloin suunnittelun laatu on ainoa kriteeri.

Huonoista työehdoista ei enää kilpailuetua

Kun arkkitehtien yhteisjäsenyys SAFAssa ja TEKissä tuli viime vuonna mahdolliseksi ja TEK sai hoitaakseen arkkitehtien koko edunvalvonnan, Honkala liittyi TEKin jäseneksi. Samoin teki noin 900 palkansaajan asemassa olevaa safalaista arkkitehtiä.

SAFAn Palkansaaja-asioiden toimikunnan jäsenenä Honkalan oli luontevaa tulla mukaan myös TEKin edunvalvontatyöhön. Hän on TEKin työelämän arkkitehtiraati TARin jäsen ja tämän vuoden alusta lähtien myös Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n suunnittelualan taustaryhmän jäsen.

– Kun olen ollut monessa arkkitehtitoimistossa työssä, olen nähnyt kaikenlaisia käytäntöjä, Honkala selittää kiinnostustaan edunvalvontaan.

Arkkitehtitoimistoissa työskentelevät arkkitehdit ovat lähes poikkeuksetta tuntipalkkaisia. Työaikaan, ylityökorvauksiin ja arkipyhäkorvauksiin liittyvät käytännöt ovat olleet kirjavia ja työmäärä ajoittain uskomaton.

– Viikkotuntimäärä voi vaihdella joskus todella paljon, mutta se on enemmän tai vähemmän oma valinta. Minun viikoittainen tuntimääräni liikkuu äärimmillään 60–25 tunnin välillä. Juuri tapasin tuttavani, joka oli tehnyt yli satatuntisen työviikon. Vapaaehtoisesti, Honkala naurahtaa. Yleinen pyrkimys on kuitenkin kohti normaaleja työaikoja.

Hän arvelee, että kovin moni ei välttämättä vaihtaisi tuntipalkkaisen asemaansa kuukausipalkkaan. Tuntipalkkaus on alalla perinteinen, yksityiskohtainen ja selkeä tapa. Se soveltuu myös osa-aikaisille ja opiskelijoille, joiden työmäärä saattaa vaihdella kuukausittain paljon.

– Palkkahaitari on arkkitehdeillä huomattavan suuri, ja palkat ovat kehnot haitarin toisessa päässä. Kokeneille maksetaan kohtuullisen hyvin ja käsittääkseni työkokemukseen nähden hyvin myös joillekin nuorille, joilla on uusin tekniikka hallussa. Huonoimmassa asemassa ovat ne kokeneet arkkitehdit, jotka eivät ole projektin vetovastuussa.

Arkkitehtien saamaa työehtosopimusta Honkala pitää erinomaisena saavutuksena. Sen myötä työehdot yhtenäistyvät ja ehkä palkkojakin saadaan korjattua.

– Uskomme yleisesti, että kaikkia toimistoja velvoittavalla työehtosopimuksella olisi vaikutusta esimerkiksi tarjouskilpailuihin. Niissä on nähty järjettömiä tarjouksia, jotka perustuvat aivan liian pieneen tuntimääräarvioon ja matalaan tuntilaskutukseen. Siksi työntekijöille halutaan maksaa vähemmän ja tehtävistä on vaikea selvitä annetussa aikataulussa.

Jos ylityökorvauksia ei ole maksettu, yrittäjän taloudellinen riski on jäänyt kohtuulliseksi.

– Työehtojen polkemista onkin voinut pahimmillaan käyttää kilpailuetuna, Honkala toteaa.