
Unelmieni Aalto-yliopistoon vai perinteiseen Teknilliseen korkeakouluun?
Aalto-yliopiston avajaiset pidettiin Finlandiatalolla muutama viikko sitten ja avajaisten jatkot nykytaiteenmuseo Kiasmassa.
Tilaisuus oli omaleimainen ja selvästi historiallinen. Tunnelmasta aisti uuden ajan alun poikkeuksellisen vahvasti. Aalto-yliopisto on suomalaisille vahvuuksille rakentuva uusi, kansainvälinen yliopisto, jossa tiede ja taide kohtaavat tekniikan ja talouden. Tämä on unelmieni yliopisto, joka maistuu hyvältä elämältä.
Opiskelin Teknillisessä korkeakoulussa parikymmentä vuotta ja vieläpä kolmella eri osastolla. Opiskeluni oli pääosin jatkotutkintojeni sitkeää puurtamista yrittäjyyden sivutyönä. Väitöskirja sukeutui omasta aiheesta ja siksi samanhenkisiä tutkijoita ei ympärillä ollut.
Mielenmaisemaani vaikutti vahvasti myös teekkariyhteisö. Teekkarihenkeen vihkiytyminen vaati nuorelta naiselta tavallista enemmän rempseyttä ja huumorintajua. Pikkutuhmuuksiakin alkoi ymmärtää tässä poikien koulussa.
Aalto-yliopiston avajaiset suuntasi tulevaisuuteen, pois yhdistettyjen yliopistojen perinteistä.
Ohjelmassa ei ollut juuri mitään muuta TKK:sta tuttua kuin osallistujat. Tanssiesitykset, tiededialogi, videot ja samppanjaa suoraan pullosta pillillä juotuna osoittivat sen, että nyt perinteiset teekkareiden manööverit siirtyvät menneisyyteen. Poissa olivat Retuperän WBK ja Polyteknikkojen kuoro.
Aalto-yliopisto kirjoittaa itse oman käsikirjoituksensa. Se luo myös omat, uudet traditionsa. Tieteen ja taiteen alojen sekoittumisen opinnoissa ja tutkimuksessa uskotaan johtavan ainutlaatuiseen tieteelliseen luovuuteen ja innovaatioihin yhdessä yritysten kanssa.
Yritysten sitoutuminen rahoitukseen lähentää tutkimusta käytännön elämän kanssa. Myös professoreille ja tutkijoille luvataan haastavia, kansainvälisiä urapolkuja. Tästä on helppo unelmoida. Tämä on innostavaa.
Olen vakuuttunut, että Aalto-yliopisto tekee Suomelle tavattoman hyvää. Olen ylpeä, että uusi yliopisto on saatu perustettua.
Avajaisissa tämän TKK:n kasvatin silmäkulmassa välkehti liikutuksen kyynel ja mielessä kysymys: kummassa opiskelisin mieluiten TKK:lla vai Aalto-yliopistossa?
Uusi yliopisto avattiin innostuneessa mielentilassa, joka muistutti vastarakastuneen vankkumatonta visiota auvoisesta yhteisestä tulevaisuudesta. Kahdenkymmenen vuoden puurtamiseni jälkeen TKK:lla minun on kuitenkin helppo todeta, että TKK:ta en ainakaan haluaisi aloittaa uudestaan. Valitsisin Aalto-yliopiston ja teekkarien hengen – sen rajoitetusti.
- 14.12.2011
70 vuotta ja yhä iloisesti töissä! - 15.9.2011
Puhtaan veden arvo kasvaa - 17.3.2011
Yrittäjäksi? Minäkö? - 2.2.2011
Teknologian arvot muuttavat maailmaa - 16.12.2010
Helsingistä tieteen Geneve - 27.10.2010
Helppokäyttöisyyden positiivinen kierre - 16.9.2010
Lapset rakastavat metsää - 17.6.2010
Vielä olisi energiaratkaisuissa viilattavaa… - 5.5.2010
Hiljaisen profession on aika avautua - 15.3.2010
Kotikutoista tiedettä - 3.12.2009
Laajakaistan takapajula vai edelläkävijä? - 21.10.2009
Teekkariystävyys kannattelee yhteiskuntaa - 12.6.2009
Suomi ei voi peruuttaa - 5.5.2009
Aallosta innovaatioinnovaatio - 22.3.2009
Verotus ympäristön asialle - 16.3.2009
Ei vain elvyttämistä, vaan myös tulevaisuuden rakentamista













Arkisto







kaupunkilainen | 26-07-2010
On hyvä, että teekkarikulttuurin junttimaisista ja epäterveellisistä piirteistä päästään eroon: kaljanjuonti, kaljanjuonti, kaljanjuonti, mitä muuta se on?
Onko jotain muuta teekkarikulttuuria?
Virkojen muuttaminen työsuhteiksi on huono asia.
Tuntematon | 01-03-2010
Polyteknikkojen Kuoro oli laulamassa Finlandia-salissa!
Kirjoita uusi kommentti