Tulostettava versio

Työurien pidentämiseen tähtäävässä keskustelussa on sitkeästi ollut esillä niin sanotun superkarttuman poistaminen. Termillähän tarkoitetaan sitä, että jos ihminen jatkaa työssä työeläkelain alimman sallitun eläkkeellesiirtymisiän jälkeen, niin hänelle karttuu eläkettä 4,5 prosenttia ansioista, kun sitä ennen karttuma on 1,5 prosenttia tai 1,9 prosenttia iästä riippuen.

Nyt karttumaa pitäisi reilusti tiputtaa mukamas työurien pidentämisen nimissä. Kyseessä on sen suuruusluokan ajatuksellinen kuperkeikka, että harvoin näkee. Jos työuria nimittäin pitää pidentää, niin ainakin insinöörijärjellä ajatellen kannusteita työnteon jatkamiselle pitäisi pikemminkin lisätä kuin pienentää.

Asia onkin järkeiltävä siitä lähtökohdasta, että 63-vuotiaalla on toisaalta oikeus siirtyä vanhuuseläkkeelle ja toisaalta hänellä on keskimäärin 20 vuotta elinaikaa jäljellä. Näin ollen, jos hän jättää yhden vuoden eläkkeen nostamatta, hän säästää työeläkejärjestelmälle 5 prosenttia todennäköisestä eläkkeestään. Sen lisäksi hänen palkastaan maksetaan parikymmentä prosenttia työeläkemaksua. Karkeasti ottaen työeläkejärjestelmä jää siis superkarttumasta huolimatta tuon työeläkemaksun verran voitolle.

Superkarttuma onkin näennäisestä anteliaisuudestaan huolimatta vain melkein oikeudenmukainen lisäkorvaus työntekijälle siitä, että hän antaa työpanoksensa yhteiskunnan käyttöön vielä muutaman “ylimääräisen” vuoden ajan.

Sama kannustavuusnäkökulman täydellinen ohittaminen näkyy yhden suuren hallituspuolueen hellimässä ajatuksessa “moraalia vahvistavasta verosta rikkaille”. Rikkaan määrittelyperuste on puheissa vaihdellut ja on pienimmillään ollut alle 4000 euron  kuukausiansio.

Suomen ongelma ei tällä hetkellä ole se, että hyväpalkkainen, korkeaa lisäarvoa tuottava työ pyrkisi globaalissa työpaikkakilpailussa jotenkin erityisen hanakasti sijoittumaan juuri tänne, vaan pikemminkin päinvastoin. Yksi syy tähän on nimenomaan ankara ansiotuloverotuksen progressiivisuus, jota ei pidä enää millään verukkeella kiristää entisestään.