
Työurien pidentämiseen tähtäävässä keskustelussa on sitkeästi ollut esillä niin sanotun superkarttuman poistaminen. Termillähän tarkoitetaan sitä, että jos ihminen jatkaa työssä työeläkelain alimman sallitun eläkkeellesiirtymisiän jälkeen, niin hänelle karttuu eläkettä 4,5 prosenttia ansioista, kun sitä ennen karttuma on 1,5 prosenttia tai 1,9 prosenttia iästä riippuen.
Nyt karttumaa pitäisi reilusti tiputtaa mukamas työurien pidentämisen nimissä. Kyseessä on sen suuruusluokan ajatuksellinen kuperkeikka, että harvoin näkee. Jos työuria nimittäin pitää pidentää, niin ainakin insinöörijärjellä ajatellen kannusteita työnteon jatkamiselle pitäisi pikemminkin lisätä kuin pienentää.
Asia onkin järkeiltävä siitä lähtökohdasta, että 63-vuotiaalla on toisaalta oikeus siirtyä vanhuuseläkkeelle ja toisaalta hänellä on keskimäärin 20 vuotta elinaikaa jäljellä. Näin ollen, jos hän jättää yhden vuoden eläkkeen nostamatta, hän säästää työeläkejärjestelmälle 5 prosenttia todennäköisestä eläkkeestään. Sen lisäksi hänen palkastaan maksetaan parikymmentä prosenttia työeläkemaksua. Karkeasti ottaen työeläkejärjestelmä jää siis superkarttumasta huolimatta tuon työeläkemaksun verran voitolle.
Superkarttuma onkin näennäisestä anteliaisuudestaan huolimatta vain melkein oikeudenmukainen lisäkorvaus työntekijälle siitä, että hän antaa työpanoksensa yhteiskunnan käyttöön vielä muutaman “ylimääräisen” vuoden ajan.
Sama kannustavuusnäkökulman täydellinen ohittaminen näkyy yhden suuren hallituspuolueen hellimässä ajatuksessa “moraalia vahvistavasta verosta rikkaille”. Rikkaan määrittelyperuste on puheissa vaihdellut ja on pienimmillään ollut alle 4000 euron kuukausiansio.
Suomen ongelma ei tällä hetkellä ole se, että hyväpalkkainen, korkeaa lisäarvoa tuottava työ pyrkisi globaalissa työpaikkakilpailussa jotenkin erityisen hanakasti sijoittumaan juuri tänne, vaan pikemminkin päinvastoin. Yksi syy tähän on nimenomaan ankara ansiotuloverotuksen progressiivisuus, jota ei pidä enää millään verukkeella kiristää entisestään.
- 1.2.2012
Kestävyysvaje osaajien koulutuksessa - 15.12.2011
Osaamisen siedettävä kustannus - 27.10.2011
Raamiratkaisusta yleiskorotuksiin - 15.9.2011
TEK valvoo tietoalan akateemisten etuja - 16.6.2011
Epävakaista teknologiateollisuudessa - 5.5.2011
Hyvä ja paha elinkeinotuki - 17.3.2011
jNo - jälkeen Nokian - 2.2.2011
Järjestöjen kanneoikeus tärkeä tekkiläisille - 16.12.2010
Miten lakkoon päädyttiin? - 27.10.2010
Työurat pitenevät ammattitaitoa, työkykyä ja työn sisältöä parantamalla - 16.9.2010
Metsäteollisuuden vuoro - 17.6.2010
Mihin menet, metsä? - 6.5.2010
Nahkapäätös ydinvoimasta - 18.3.2010
Lähteekö korkea teknologia seuraavaksi? - 3.12.2009
Työuria pidennettävä – mutta miten? - 21.10.2009
Luovia ratkaisuja tarvitaan - 7.9.2009
Lamailmiöitä - 12.6.2009
Tekniikan yliopistojen henkilöresurssit kuntoon – nyt! - 5.5.2009
Irtisanomiset ovat myös eettinen kysymys - 23.3.2009
Eläkeriidan jälkipeliä - 13.3.2009
Vaikeana aikana on panostettava tulevaisuuteen













Arkisto







Kirjoita uusi kommentti