Tulostettava versio

Opetusministeriö on hyväksynyt jo yli 130 maisteriohjelmaa, mutta teekkari hyppää normiputkesta harvoin kansainväliseen maisteriohjelmaan.

Maisteriohjelmat ovat yliopistojen kaksivuotisia 120 opintopisteen kokonaisuuksia. Niihin voivat hakea kaikki alemman korkeakoulututkinnon, ammattikorkeakoulu- tai opistotutkinnon tai muita aikaisempia yliopisto-opintoja suorittaneet. Kuhunkin maisteriohjelmaan on kuitenkin erillinen valinta, ja valintakriteereistä päättää ohjelman toteuttava yliopisto.

Opetusministeriön asetukseen yliopistojen maisteriohjelmia on kirjattu jo yli 130. Lisäksi yliopistoilla on muita maisterivaiheen koulutusohjelmia, joihin on myös erillisvalinta.

– Kun tutkinnonuudistus vuonna 2005 toi yliopistoihin kaksiportaisen tutkintorakenteen, maisteriohjelmista kehitettiin entistä systemaattisempi tapa suorittaa ylempi korkeakoulututkinto, opetusneuvos Birgitta Vuorinen opetusministeriöstä kertoo.

Poikkitieteellisyyttä ja kansainvälisyyttä

Pyrkimyksenä on laatia maisteriohjelmat siten, että ne erottuvat yliopiston muusta tarjonnasta.

– Maisteriohjelmissa on jokin omanlaisensa elementti, kuten kansainvälisyys tai monitieteisyys, Vuorinen sanoo.

Monitieteiset ohjelmat perustuvat usein eri tieteenalojen yhteistyöhön yliopiston sisällä tai yliopistojen välillä.

Maisteriohjelmissa voi suorittaa myös kaksoistutkintoja. Jos yliopistolla on esimerkiksi kansainvälinen partneri, opiskelija saattaa saada tutkintotodistuksen sekä kotimaan että partnerimaan yliopistosta.

TKK:ssa digitaalisen palvelutieteen maisteriohjelmaa SDE:tä vetävä DI Mika Helenius kannustaa tekniikan alan opiskelijoita tarttumaan rohkeasti kansainvälisten maisteriohjelmien mahdollisuuksiin.

– Poikkitieteelliset ja kansainväliset maisteriohjelmat antavat opiskelijalle tilaisuuden suunnata omaa koulutustaan uudelleen – ja myös erottautua muusta joukosta. Kotimaassa tai ulkomailla suoritetut kansainväliset maisteriohjelmat mahdollistavat samalla verkostoitumisen ja avaavat suoria kansainvälisiä urapolkuja kertaheitolla.

Heleniuksen mukaan maisteriohjelmat ovat myös hyvin suunniteltuja ja toteutettuja, koska ne nähdään suomalaisen opetuksen käyntikorteiksi maailmalla.

Palveluinnovaatioiden suunnittelun ja kehityksen SDE-maisteriohjelmaa Helenius­ kehuu Aallon mannekiiniohjelmaksi.

– Suomalaisten lisäksi yhdeksän kansallisuutta. Keväällä opintomatka Aasiaan. Kaikille varmat kesätyöpaikat, hän listaa SDE:n plussia.

Kaksi vuotta kestävien opintojen painopiste on liiketoimintamalleissa ja -verkostoissa, palveluarkkitehtuurissa ja käyttäjän palvelukokemuksessa. Opiskeluun kuuluu myös tiivis yhteistyö isojen it-alan yritysten kanssa. Aasian lisäksi matkoja on luvassa muuallekin. Toisen vuoden aikana ohjelmaan kuuluu myös intensiivijakso Lapissa.

– Yritysmaailman mukanaolo takaa sen, että opiskelijat hinkuvat päästä näyttämään kyntensä. Kykynsä osoittamalla opiskelija voi pedata itselleen myös diplomityöpaikan ja ottaa mahdollisesti ensimmäisen askeleensa kansainväliselle uralle, Helenius hehkuttaa.

DI:ksi by the book ei enää toimi

Heleniuksen ei ole vaikea keksiä syitä Suomi-poikien ja -tyttöjen vähälukuisuuteen kansainvälisissä maisteriohjelmissa.

– Meillä ei heittäydytä eikä oteta riskejä. Rohkeus tehdä poikkeavia valintoja on yhteiskunnassamme vielä uutta. Suomalaiset opiskelijat puurtavat DI-tutkinnon läpi kokonaisuudessaan by the book pysähtymättä katsomaan ympärillä olevia mahdollisuuksia. Niinpä aktiiviset ja kovatasoiset ulkomaalaiset opiskelijat täyttävät nopeasti kanditasolta haettavat maisteriohjelmien­ paikat.

Mutta syy ei ole vain opiskelijoissa. Kyse on myös siitä, ettei maisteriohjelmia tunneta. Helenius toivookin yliopistojen ja opetusministeriön ryhdistäytyvän uusien mahdollisuuksien esittelyssä.

– Suomessa on huono opinto-ohjaus. Opiskelijat eivät saa valintoja tehdessään riittävästi tietoa esimerkiksi tarjolla olevista maisteriohjelmista, Helenius kommentoi nykytilannetta.

Kemiasta neurotieteisiin

Tampereen teknillisessä yliopistossa kemiaa­ opiskeleva Nadja Kiiskinen on poikkeus säännöstä. Hän on hakeutumassa tekniikan kandidaatin tutkinnon suoritettuaan neurotieteiden maisteriohjelmaan Helsingin yliopistoon.

Kiiskinen innostui neurotieteistä vähän sattumalta.

– Hakeuduin kesällä 2006 Hollannissa BESTin (Board of European Students of Technology) järjestämään tapahtumaan, jonka aiheena oli neurotiede.

– Innostuin jo silloin alasta, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, miten yhdistäisin neurotieteet omiin opintoihini.

Noin vuoden kuluttua Hollannin-kurssista Kiiskisen työpöydälle ilmaantui ErasmusMundus -julkaisu, jossa esiteltiin kansainvälisiä maisteriohjelmia.

– Harmikseni siinä ei ollut mitään neurotieteiden maisteriohjelmasta. Esite ohjasi kuitenkin etsimään lisätietoja maisteriohjelmista.

Vierähti toinen vuosi, mutta asia ei suinkaan unohtunut.

– Sitten viime vuonna nettiä selaamalla löysin Helsingin yliopistosta The international Master’s Degree Programme in Neuroscience - maisteriohjelman, Kiiskinen kertoo.

Se oli siinä!

Haku ohjelmaan alkaa ensi vuoden maaliskuussa ja pääsykoe on toukokuussa. Ohjelmaan otetaan maksimissaan kymmenen opiskelijaa, joista ainakin viisi ulkomaalaista. Opiskelu tapahtuu englanniksi Helsingin Meilahden ja Viikin kampuksilla. Kaksivuotinen ohjelma muodostaa 120 opintopisteen kokonaisuuden. Lisäksi opiskelijaa voidaan vaatia suorittamaan täydentäviä opintoja 60 opintopisteen verran.

Maisteriohjelma sopii Kiiskisen kuvioihin mainiosti.

– Nyt on suoritettava pari tekniikan kandidaatin tutkinnosta puuttuvaa kurssia, mutta heti sen jälkeen pääsen tarttumaan maisteriohjelman pääsykoekirjaan.

– Olen aina ollut kiinnostunut monista asioista. Päädyin TTY:lle lukemaan kemiaa, mutta jo toisena vuonna opiskelin myös yleistä kirjallisuutta ja kielitieteitä Tampereen yliopistossa. Kolmantena vuonna olin vaihdossa Espanjassa. Siellä opiskelin muun muassa espanjaa, latinaa ja amerikkalaista kirjallisuutta.

– Neurotieteiden maisteriohjelma antaa mahdollisuuden yhdistää luonnontieteet kognitiivisiin tieteisiin juuri toivomallani tavalla, hän sanoo tyytyväisenä.

Tutkijaksi aikovaa Kiiskistä ei harmita vaihtaa DI:n tutkintoa filosofian maisterin papereihin.

– Uskon, että tekniikan kandidaatin tutkinto antaa hyvän pohjan neurotieteiden opinnoille; eihän aivojen tutkiminen ole ylipäätään mahdollista ilman teknisiä menetelmiä. Ja tulevaisuudessa tärkeintä ei ole tutkintonimike, vaan mahdollisuus päästä kiinnostaviin työtehtäviin.

Kiiskisen tuttavapiirissä ei ole maisteriohjelmaan siirtyneitä, ja hän arveleekin, ettei monikaan tiedä tarjolla olevista maisteriohjelmista.

– Kansainvälisinä ne myös mielletään ulkomaalaisille suunnatuiksi, joten moni ohittaa ne olankohautuksella. Ja tuskin niitä suomalaisille opiskelijoille juuri markkinoidaankaan.