Tulostettava versio

Nyt korostetaan tutkimuksen ja opetuksen yhteyttä. Tavoitteeksi pitäisi asettaa tutkimuksen ja oppimisen yhteys.

Teknillisten yliopistojen opetus perustuu liian usein perinteeseen eikä uusimpaan tutkimustietoon oppimisesta.

Yliopisto-opetuksen asiantuntija, arkkitehti, PhD Anu Yanar TKK:n Design Factorylta ja vt. yksikönjohtaja Ida Mielityinen TEKistä pohtivat opetuskulttuurin muutoksen edellytyksiä ja esteitä.

1. Miksi opetuskulttuuriin tarvitaan muutosta?

Ida Mielityinen: – Koulutamme diplomi-insinöörejä vastuullisiin asiantuntijatehtäviin. Heidän varaansa lasketaan monen ongelman ratkaisu, esimerkiksi ilmastonmuutokseen varautuminen. Ei ole yhdentekevää, kuinka paljon osaamista ja eväitä elinikäiseen osaamisensa kehittämiseen he koulutuksessaan saavat.

Anu Yanar: – Rakenteelliset ja määrälliset muutokset eivät johda oppimisen laadun parantamiseen. Muutosta tarvitaan opiskeluun, opetukseen ja opetuksen johtamiseen sekä niiden taustalla oleviin käsityksiin ja uskomuksiin.

2. Miten oppimista tulisi arvioida?

IM: – Tärkeintä on arvioida se, onko opiskelija ymmärtänyt asian. Käsitekartat, oppimispäiväkirjat ja tiedon soveltamista vaativat tehtävät ovat esimerkkejä sopivista arviointitavoista. Sellaisia arviointitapoja, joihin opiskelija voi valmistautua opettelemalla asioita ulkoa, tulee välttää.

AY: – Sitä saa, mitä mitataan. Arviointi ohjaa vahvasti opiskelua ja sitä kautta oppimista. Luento-opetus tentteineen ohjaa opiskelijaa tekemään asioita, joilla pääsee tentistä läpi. Arviointimenetelmät, jotka ohjaavat syventämään ymmärrystä opetettavasta asiasta, ohjaavat opiskelua suuntaa, joka tukee opiskelijan kokonaisvaltaista kasvua asiantuntijaksi.

3. Onko hyvä tutkija paras opettaja?

IM: – Ei missään tapauksessa automaattisesti! Opiskelijoiden arkikokemus kertoo usein päinvastaista. Mutta hyvä tutkija voi olla myös hyvä opettaja, jos hän osaa ohjata opiskelijaa ajattelemaan ja argumentoimaan hankkimansa tiedon avulla.

AY: – Kun korostetaan tutkimuksen ja opetuksen kiinteämmän yhteyden muodostamista, taustalla on uskomus, että tämä vaikuttaisi positiivisesti opetuksen ja oppimisen laatuun. Oppimiskeskeisestä näkökulmasta katsottuna tavoitteeksi pitäisi asettaa tutkimuksen ja oppimisen välinen yhteys. Mutta oppimisen yhdistäminen tutkimukseen onkin jo monimutkaisempi ja pedagogista ymmärrystä edellyttävä haaste.

4. Miten kriittistä ajattelua ja työelämätaitoja, esimerkiksi viestintä-, yhteistyötaitoja ja kykyä oman osaamisen jakamiseen, pitäisi opettaa?

IM: – Kriittisen ajattelun kehittämisessä kyse on asenteesta ja ilmapiiristä. Onko opiskelija puutteellisine tietoineen täysivaltainen yhteisön jäsen, jonka ajattelu on yliopistolleen tärkeää alusta asti – ei vasta väitöskirjavaiheessa. Työelämätaidot eivät ole mikään taito- ja tietoalueiden paarialuokka vaan liittyvät olennaisesti diplomi-insinöörin ydinosaamiseen. DI voi kompastua työelämässä niiden puutteeseen.

AY: – Kriittistä ajattelua voi oppia harjaannuttamalla ajattelun taitoa. Työelämätaidot ovat pohjimmiltaan taitoja olla tekemisissä tiedon ja muiden ihmisten kanssa. Niitä opetettaessa opiskelijalle on annettava mahdollisuus harjaannuttaa kyseisiä taitoja. Opiskelija ei ole asiakas, potilas tai raaka-ainetta. Millään opetusmenetelmällä ei sinällään voi toimia menestyksekkäästi ellei opiskelijoita kohdella asiantuntijoiksi kasvun aloittaneina nuorempina kollegoina.

5. Miksi opetuskulttuuri muuttuu niin hitaasti? Miksi yliopisto-opetus ei menetelmiltään perustu uusimpaan tutkimustietoon oppimisesta?

IM: – Niinpä. Kuinka on mahdollista, että alansa viimeisimpään tutkimustietoon vannova ihminen opettaa tätä samaa asiaa muille mutuun ja myytteihin perustuvien menetelmien avulla? Kyllä se kertoo viimekädessä opetuksen arvostuksesta.

AY: – Toimintakulttuuri, joka pohjautuu perinteeseen – ei tieteellisesti tutkittuun tietoon – muuttuu äärimmäisen jähmeästi. Muutos edellyttää toimintamenetelmien kehittämisen lisäksi taustaoletusten, uskomusten ja jopa ihmiskäsityksen muuttumista.

6. Onko edelläkävijöitä?

IM: – Aina on ollut niitä, jotka intuitionsa ja opiskelijapalautteen perusteella tai omaa oppimistaan analysoimalla ovat kyseenalaistaneet vanhoja toimintatapoja. Se on herättänyt heissä samalla tiedonjanon: edelläkävijöillä on usein runsaasti tietoa oppimisesta. Opettajien pedagoginen koulutus on hyvä asia. Muutos vaatii kuitenkin oman toiminnan aitoa kyseenalaistamista ja palautteen kuuntelemista herkällä korvalla.

AY: – Meillä on paljon opettajia, jotka ovat kouluttautumalla tai muulla tavalla hankkineet itselleen pedagogista osaamista ja tehneet uraauurtavaa opetuksen kehittämistyötä. Tuo muutosagenttien joukko on sellainen potentiaalinen osaamisresurssi ja -verkosto, jonka tukeminen olisi voimallinen keino saada aikaan kulttuurista muutosta.