Tulostettava versio

TEKin jäsentutkimuksen mukaan työssä pärjääminen vaatii valtavaa muutoskykyä ja jatkuvaa uuden oppimista. Harvalla työpaikalla kuitenkaan mietitään, miten työntekijät selviävät uusista töistään.

Uuden tiedon omaksumisen tahti työelämässä on hurja. Joka toisen tekniikan akateemisen työtehtävistä puolet on muuttunut kokonaan kahden viime vuoden aikana. Työajasta noin 40 prosenttia kuluu uuden oppimiseen. Konkreettinen suunnitelma uralla etenemisestä kuitenkin puuttuu. Vain joka kymmenes tekkiläinen oli keskustellut työn muuttuvista vaatimuksista esimiehensä kanssa.

Tulokset perustuvat TEKin osaamisen kehittämisen tutkimuksen ennakkotietoihin. Tutkimukseen vastasi 1 215 eri ikäistä tekniikan akateemista, joista 75 % on diplomi-insinöörejä. Vastaajista 70 % työskentelee yksityisellä sektorilla ja 60 % eritasoisissa asiantuntijatehtävissä.

Työn muutokset vaativat aikaa

Työn vaatimien tietojen omaksumiseen ja soveltamiseen on varattava aikaa. Tämä pitäisi ottaa huomioon myös työpaikoilla, kun työntekijä ja työnantaja sopivat työnkuvasta ja tulostavoitteista.

Kehityskeskusteluiden yhteydessä ei tyypillisesti käydä läpi muutoksia osaamisessa. Tekniikan akateemiset kirjaavatkin osaamisensa kehittymistä usein itsenäisesti. Kaksi kolmesta on tehnyt näin viimeisen vuoden aikana, useimmat omaan ansioluetteloon tai sähköisiin verkostotyökaluihin kuten LinkedIn-sivustolle. Aktiivisuus dokumentoinnissa noudattelee myös työtehtävän muutosvauhtia. Ne, joiden työtehtävät muuttuvat tiiviisti, kirjaavat myös kehittymistään useimmin.

Oman osaamisen kuvaamisessa hankaluuksia

Tekniikan akateemisen työssä tarvitaan nopeaa ideoiden eteenpäin kehittelyä. Oma asiantuntijuus täytyy osoittaa päivittäin eri projekteissa sekä tapaamisissa asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa. Tämä vaatii hyvää oman osaamisen tunnistamista ja markkinointia.

Tutkimuksen mukaan tehtävä ei ole helppo. Oman asiantuntemuksen kertominen onnistuu oman alan ihmisille, mutta lähes joka neljännelle tekniikan akateemiselle tuottaa vaikeuksia viestiä toisella alalla työskenteleville. Viidennes vastaajista on epätietoisia siitä, osaako kertoa vai ei.

Asennetta osaamiseen, työnantajat!

Työpaikoilla tarvitaankin uutta asennoitumista ammatilliseen kehittämiseen ja täydennyskoulutukseen. Kolmannes vastaajista ei ole viimeisen puolen vuoden aikana osallistunut lainkaan lisäkoulutukseen, johon lasketaan myös alaan liittyvät seminaarit. Työn vaatimuksiin nähden tämä on hyvin vähän.

Koulutuspäivien keskiarvo tammi–kesäkuussa 2009 on 2,5 päivää. Koulutuksen tarjonnassa on paljon eroja toimialoittain. Julkisessa hallinnossa (4,5 pv) ja koulutusorganisaatioissa yliopistot mukaan lukien (3,7 pv) koulutuspäiviä kertyy kaikkein eniten. Elektroniikkateollisuus (1,5 pv), tietoliikenneteollisuus (1,8) ja tietojenkäsittely- ja ohjelmistosuunnittelutoimistot (1,9 pv) kouluttavat vähiten.

Tekniikan akateemiset kertovat, että työstä oppiminen, lukeminen, kollegoiden kanssa keskustelu ja verkostot ovat sopivimmat tavat kehittää ammatillista osaamista. Yliopistoissa kehitteillä olevat oppisopimustyyppiset koulutukset tulevat juuri tähän tarpeeseen. Kurssit ja täydennyskoulutus pitää yhdistää työstä oppimiseen. Tämä vaatii työnantajilta aivan uudentyyppistä sitoutumista henkilöstönsä kouluttamiseen.

Lisäkoulutustarpeet selvillä

Asiantuntijatehtävissä työskentelevät tekniikan akateemiset tunnistavat tarvitsevansa lisää oman alan erityisosaamista, esiintymistaitoja ja projektityön sekä verkostojen johtamistaitoa. Johtotehtävissä kehittymiseen tarvitaan liiketoiminnan ymmärtämistä, yritysstrategista osaamista ja ihmisten ja asioiden johtamista.

Uutena osaamistarpeena nousi esiin kestävä kehitys. Johtotehtävissä noin 40 prosenttia kokee tarvitsevansa kestävän kehityksen osaamista usein tai jatkuvasti.