
Käsittelin edellisessä pääkirjoituksessani pyrkimyksiä työurien pidentämiseksi, mikä on Suomessa monesta syystä välttämätöntä. Keskeinen pulma on, että vain pieni osa palkansaajista saa tai haluaa työskennellä edes nykyiseen “viralliseen” 63 vuoden eläkeikään saakka.
Erityisen vaikeaa on yli 50-vuotiaana työttömäksi joutuvilla, joiden uudelleentyöllistyminen on aina ollut hankalaa. Pyysin lukijoita esittämään ideoita ongelman ratkaisemiseksi. Tiesin kysymyksen vaikeaksi, mutta ehdotuksia kertyi silti koko joukko.
Vaikka Suomessa on erinomaiseksikin mainittu työterveydenhuolto, meillä on Euroopan lähes sairaimmat työikäiset. Sairautta aiheutuu sekä ihmisten omista elämäntapavalinnoista että työpaikan olosuhteista. Kumpaankaan ei nykyisellään panosteta riittävästi, vaikka tutkittua ja käyttökelpoista tietoa on saatavilla runsain mitoin. Esimerkiksi Työterveyslaitos tarjoaa menetelmäpakissaan yli 200 keinoa työpaikan riskien arvioimiseksi ja pienentämiseksi.
Toinen keskeinen ongelmaryhmä näyttää liittyvän etuusjärjestelmien passivoiviin piirteisiin, joista moni lienee hyvässä tarkoituksessa säädetty. Esimerkiksi viimeisen työnantajan korkea vastuu työkyvyttömyyseläkkeen kustannuksista on säädetty siksi, että se kannustaisi panostamaan työterveyteen. Samalla se kuitenkin ehkäisee työn tarjoamista ikääntyville, koska heillä on lähtökohtaisesti suurempi riski tulla työkyvyttömäksi kuin nuoremmilla.
Uuden työn vastaanottaminen ainakin alemmalla palkalla on myös työntekijälle jossain määrin taloudellinen riski. Jos uusi työ ei kestäkään, se saattaa jopa heikentää yksilön taloudellista asemaa suhteessa siihen, että ei tekisi mitään. Jos ihminen lopulta pääsee tai joutuu työttömyyseläkkeelle, hänen ei kannata enää ottaa vastaan juuri mitään työtä, koska eläke saattaa mennä jo hyvinkin pienistä ansioista.
Kokonaisuutena näyttäisi siltä, että työurien pidentäminen edellyttää monia pieniä, mutta tarkkaan harkittuja toimia, jotta ilman omaa syytä työstä pois joutuvien turvaa ei heikennettäisi samalla, kun työn tekemisen ja sen teettämisen motivaatiota kasvatetaan.
Yksi keino kokeiltavaksi olisi myös esimerkin voima: päättäjien pitäisi pidentää omia työuriaan. Heikki Kauppi heikki.kauppi@tek.fi
lisää aiheesta: Eläkekeskustelu hakoteillä
- 1.2.2012
Kestävyysvaje osaajien koulutuksessa - 15.12.2011
Osaamisen siedettävä kustannus - 27.10.2011
Raamiratkaisusta yleiskorotuksiin - 15.9.2011
TEK valvoo tietoalan akateemisten etuja - 16.6.2011
Epävakaista teknologiateollisuudessa - 5.5.2011
Hyvä ja paha elinkeinotuki - 17.3.2011
jNo - jälkeen Nokian - 2.2.2011
Järjestöjen kanneoikeus tärkeä tekkiläisille - 16.12.2010
Miten lakkoon päädyttiin? - 27.10.2010
Työurat pitenevät ammattitaitoa, työkykyä ja työn sisältöä parantamalla - 16.9.2010
Metsäteollisuuden vuoro - 17.6.2010
Mihin menet, metsä? - 6.5.2010
Nahkapäätös ydinvoimasta - 18.3.2010
Lähteekö korkea teknologia seuraavaksi? - 3.2.2010
Superkarttumasta kannattaa pitää kiinni! - 21.10.2009
Luovia ratkaisuja tarvitaan - 7.9.2009
Lamailmiöitä - 12.6.2009
Tekniikan yliopistojen henkilöresurssit kuntoon – nyt! - 5.5.2009
Irtisanomiset ovat myös eettinen kysymys - 23.3.2009
Eläkeriidan jälkipeliä - 13.3.2009
Vaikeana aikana on panostettava tulevaisuuteen











Arkisto








Kirjoita uusi kommentti