Tuntematon | 21-11-2011

Eläkeikäkeskustelussa pitää ottaa huomioon myös
työuranpituus esim. 63 vuotta täyttäneellä henkilöllä
on takana työuraa yli 40 vuotta,pitäisi riittää.Nuoremmilla
tämä ei varmaan tule täyttymään,mutta 50 luvulla syntyneillä täyttyy monelle,johtuen nuorena aloitetusta
työelämästä.On väärin lisätä näiden ihmisten eläkeikää !

Markkinaratkaisu | 23-11-2009

Jos yritykset eivät koe eläkeikää lähestyvää työvoimaa enää houkuttavaksi vaihtoehdoksi, niin yhteiskunnan pitää "myydä" tätä työvoimaa alennuksella.

Veroilla ja tulonsiirroilla voidaan antaa lähellä eläköitymistä olevan työntekijän kustannuksista esim. 20%:n alennus. Mikäli tällä pidetään henkilö töissä eläkeikään asti, niin mielestäni nettoverotus voi uran loppupuolella olla jopa hieman miinuksen puolella.

Yritykset tekevät päätöksensä ensisijaisesti rahan perusteella...

Tuntematon | 02-11-2009

Tuo on tärkeä huomio, että työsuhde perustuu vapaaehtoisuuteen molemmin puolin.

Yleensä työntekijän palkka tapaa nousta kokemuksen kasvaessa. Mikäli ikääntyneen työntekijän työteho ei kasva enää samassa tahdissa liksan kanssa, niin työnantajan kannattaa pyrkiä vaihtamaan työntekijä nuorempaan.

Tuntematon | 26-10-2009

Pitäisi kevyempiä vaihtoehtoja, nykysysteemi on liian usein 3 pv viikossa töitä. 4 pv viikossa tahdilla voisi pysyä mukana lähes kaikessa. Usein hieman pitempi vuosittainen vapaa parantaisi jaksavuutta.
Vähintään pitäisi saada 60 täyttäneille pysyvä oikeus vaihtaa lomarahat lomaan, se olisi usein työnantajallekin edullista.

rakentelija | 26-10-2009

Mielenterveysongelmat ovat kasvava ryhmä. Itse hieman alaa syvemminkin sivusta seuranneena ja työpaikkojen kokemusten kautta en voi kuin hämmästellä sekä työnantajan sekä työntekijöiden avuttomuutta näiden asioiden suhteen.

Jos nyt kärjistän kunnolla, niin ensinkin odotetaan että ongelma paisuu siten, että jäädään sairaslomalle. Todellakin lomalle ilman hoitoa. Lääkkeet ehkä - terapiaa ei. Jos nyt joku katkoo jänteet tai luun, niin varmaan otetaan lääkettäkin, mutta kukaan ei kuvittele selviävänsä ilman fysioterapiaa. Sitten sitkutellaan vuosi pätkissä ja kaikki tuntuvat jotenkin uskovan että tästä se eläke sitten lähtee. Asenne ja orientaatio pois työelämästä on jo aivan valmis. Ja vakuutusyhtiö tarjoilee bumerangin: ei ole tehty tutkimuksia, ei kuntoutussuunnitelmaa saatikka kuntoutusta. Jäljellä vain tosi paha umpikuja. Tämän jälkeen työkyky saattaakin jo sitten heiketä ... Työkyky- ja halu on eri asia, haluttomuudella ei saa eläkettä. Hoitamatonta haluttomuutta saattaa seurata kyllä työkyvyttömyys.

Ihmisten oma vastuu omasta terveydestä - tätä ei ole, näin väitän: lihotaan kun on sokeria tarjolla, alkoholisoidutaan kun on alkoholia, ei liikuta kun "ei liikuta", voi voi. Ja aina on jonkun toisen syy... Mutta on mitalilla kääntöpuolensakin. Työnantajan kyky reagoida ja estää ongelmia on rajoittunutta. Tykyä ja ties mitä on tarjolla samaan aikaan kun on täysin hyväksyttävää vetää pää täyteen toistuvasti firman edustuksen puolesta tai työturvallisuusasiat on retuperällä kun ei ole rahaa/ asennetta. Mielenterveys on sellainen tabu että syövästäkin puhutaan kuin säästä siihen verrattuna.

Koulutus erityisesti akateemisilla aloilla on tärkeä asia. Tässä hyvä huomioida se, että työnantaja antaa vain oman liiketoimintansa kannalta tarkoituksenmukaista koulutusta. Työntekijän vastuulle jää omasta kilpailukyvystään huolehtiminen koulutuksen kautta. Ääritapaus: yritys lopettaa toimintansa - työntekijät hakevat uutta työtä vain sen varassa mitä osaavat. Koulutusstrategiat harkituiksi ja työntekijöille oikeutta myös heidän itsensä määrittelemiin koulutuksiin/ aikaa koulutukseen. Avoin yliopisto on yksi hyvä kanava joka kattaa likipitäen koko Suomen.

- terveys, etenkin mielenterveysasiat kuntoon ja hallintaan
- yksilön ja työnantajan vastuut selvennettävä
- koulutuksen kautta kilpailukykyä työmarkkinoilla ja mielekästä työtä