Tulostettava versio

TEKin puheenjohtaja Merja Strengell pohtii vaikuttajahaastattelussa työelämää, uraansa ja insinööriyden olemusta.

2008 Valittiin uudelle kolmivuotiskaudelle TEKin puheenjohtajaksi.

2005 Valittiin TEKin puheenjohtajaksi – ensimmäisenä naisena järjestön yli 100-vuotisen historian aikana.

1993 Valittiin ensimmäisen kerran TEKin valtuustoon, 1995 ensimmäisen kerran hallitukseen.

1986 Valmistui puunjalostustekniikan diplomi-insinööriksi TKK:sta pääaineena ympäristötekniikka.

Merja Strengell valmistui puunjalostustekniikan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1986 pääaineena ympäristötekniikka. Ei enempää eikä vähempää kuin halu pelastaa maailma ohjasi aikanaan nuoren naisen ammatinvalintaa. 

– Insinöörinä voin olla luomassa ratkaisuja, joilla lisätään ihmisen ja luonnon hyvinvointia. Prosessiteknologiassakaan en ole ollut kiinnostunut niinkään puhdistustekniikoista, joita tarvitaan kun vahinko on jo tapahtunut, vaan siitä, miten prosessia voidaan parantaa niin, ettei päästöjä ei synny ja resurssit hyödynnetään tehokkaasti.

– Insinööriyden syvintä olemusta onkin mielestäni se, että kun aamulla herää, alkaa ensi töikseen miettiä, mitä voisin tehdä tänään jotenkin eri tavalla kuin eilen – ja mieluiten tietysti paremmin, Strengell kuvailee.

Muutoksen ammattilainen

Strengell on työskennellyt mm. ympäristönsuojelupäällikkönä Sunila Oy:ssä ja ympäristöteknologian kehittämispäällikkönä sekä laatu- ja ympäristöjohtajana Metsolla. Vuodesta 2005 kuluneeseen kesään asti hän työskenteli Pöyryllä, ensin johtavana ympäristöasiantuntijana ja viimeksi selluteknologiaosaston johtajana.

Monet Strengellin tehtävistä ovat liittyneet ympäristöasioihin. Työuran vihreän langan rinnalla on kulkenut myös punainen lanka: muutos. 

– Työtehtäväni ovat vaihtuneet usein, mutta eivät omasta aloitteestani, Strengell kertoo. Kutsu on käynyt useitakin kertoja tehtäviin, joissa tavoitteena on muutosten aikaansaaminen. 

– Olen perusluonteeltani kehittäjä ja alullepanija. Kun on tarjottu siirtymistä asiakaskoulutuksesta tarjousryhmään ja sieltä edelleen henkilöstön kehittämispäälliköksi, olen ollut valmis tarttumaan haasteeseen.

Strengellin työ Pöyryllä selluteknologiaosaston johtajana päättyi kesä-heinäkuun vaihteessa yrityksen suuriin henkilöstövähennyksiin ja organisaatiomuutoksiin. Puunjalostusalan töitä ei tällä hetkellä ole liiemmin tarjolla. Mitä siis jatkossa?  

Asiantuntijan työ vaatii tilaa yksilöllisyydelle

– Vuosituhannen vaihteessa tein neljän vuoden jakson töitä henkilöstöjohtamisen parissa. Se oli haasteellista ja innostavaa. Minulla on käynyt mielessä jo aikaisemminkin, että sillä saralla voisin jatkaa. Olen aina ollut kiinnostunut asiantuntijan työstä, sen kehittämisestä ja johtamisesta, Strengell kertoo.

–Ylemmän toimihenkilön työ on erilaista kuin suorittavan tason työ, joka on sidottu aikaan ja paikkaan. Asiantuntija voi soveltaa osaamistaan laajemmin ja väljemmillä reunaehdoilla. Johdon haasteena on löytää tapoja, joilla jokainen voi olla parhaimmillaan omassa työssään, tuottaa parhaan mahdollisen tuloksen itselleen ja työnantajalleen.

Kehittämishankkeiden ohella Strengellille ovat työuran varrella tulleet henkilöstöasioista tutuiksi myös yt-neuvottelut ja irtisanomiset – eri näkökulmista. Syksyllä 2007 kokemukset karttuivat lakolla, kun hän osallistui suunnittelualan ylempien toimihenkilöiden lakkoon alan palkkakuopan tasoittamiseksi.

Henkilöstöasiat ja työelämän kehittäminen ovat olleet Strengellin asialistalla myös järjestötyössä. 

Tarvitsevatko osaavat ylemmät toimihenkilöt ylipäätään järjestöjä ja yhteistä edunvalvontaa? 

– Tarvitsevat, Strengell vastaa epäröimättä. 

– Työnantajajärjestöjen edustajat toteavat kyllä usein työehdoista neuvoteltaessa, että eihän näitä hyvän työelämän käytäntöjä ole tarpeen kirjata sopimuksiin; ainahan niitä noudatetaan. Ja kyllä yritykset pitävät huolta avainosaajistaan. Tämä pitääkin pääsääntöisesti paikkansa hyvinä aikoina. 

– Mutta kun taantuma iskee, valitettavan monet työnantajat näyttävät unohtavan, miten ihmisiä saa kohdella. Silloin sopimuksesta on tukea ja turvaa, Strengell sanoo.

Ylempien toimihenkilöiden edunvalvonnassa lähestymiskulman on Strengellin mielestä silti syytä olla erilainen kuin SAK:laisten liittojen. 

– Esimerkiksi me tekkiläiset ammattikuntana - sen lisäksi että valvomme omia etujamme - myös huolehdimme pitkälti jaettavien etujen tuottamisesta. Suomi elää teknologisesta osaamisesta, meidän osaamisestamme. 

Tästä syystä koulutuskeskusteluissa usein esitetty kysymys, paljonko Suomessa tarvitaan insinöörejä, on Strengellin mielestä jossain määrin vieras talouden dynamiikalle. – Diplomi-insinöörit ovat ammattikunta, jolla on kyky luoda innovaatioita ja aktiviteettia. Meidän roolimme yhteiskunnassa on luoda työpaikkoja ja hyvinvointia.

Viisikymppinen on kovaa kamaa työmarkkinoilla

– Katso nyt itseäsi ja minua! Näytämmekö me ikälopuilta ja raihnaisilta kehäraakeilta, joille ei ole enää mitään käyttöä työelämässä? 

Näin kertoo elokuun lopulla 50 vuotta täyttänyt Strengell kysyneensä itseään pari vuotta nuoremmalta kohtalotoverilta, jolta lama oli vienyt työpaikan alta ja joka päivitteli sitä, miten tämän ikäinen voi enää työllistyä.

Viisikymppinen on Strengellin mielestä kovaa kamaa työmarkkinoilla: – Työ- ja elämänkokemus riittävät hyväksi selkänojaksi monenlaisiin tehtäviin. Uuden oppimiselle ei ole mitään iästä johtuvaa estettä vielä vuosikymmeniin. Ainakin tuttavapiirissäni ikätoverini ovat fyysisesti erinomaisessa kunnossa. Sitovin vaihe lastenkasvatuksessa on takana. Kaikki edellytykset panostaa työelämään ovat olemassa.

Strengell onkin omalta osaltaan valmis kantamaan kortensa kekoon, jotta työurat pitenisivät.

Myös järjestötyö on maailman pelastamista

Mikä on motivoinut Strengelliä vaativien työtehtävien ohessa käyttämään leijonan osan niukasta vapaa-ajastaan järjestötyöhön?

– Näen tämän ennen kaikkea palvelutehtävänä, osana maailman pelastamista, hän toteaa. – Ja sitä on tehtävä hyvinä ja huonoina aikoina. 

Esimerkiksi TEKin viime vuosien loistavan koulutus- ja teknologiapoliittisen työn tuloksena saadut muutokset ja resurssilisäykset koulutus- ja innovaatiojärjestelmässä tulevat kantamaan hyvää hedelmää koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Tämä ei saa loppua laman aikana. Yhteiskunnan on panostettava jatkuvasti korkeakoulutuksen laatuun sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen, jotta Suomi voisi menestyä.

Strengell muistuttaa, että nyt ja tulevaisuudessa on ratkaistavana lukuisia mm. ympäristöön ja uusiutuvaan energiaan liittyviä globaaleja haasteita, joihin on vastattava innovaatioilla ja joista väistämättä syntyy uutta liiketoimintaa. – Jos suomalaiset eivät ole alan tutkimuksen ja kehitystyön etujoukoissa, liiketoimintahyödynkin ehtivät korjaamaan jotkut muut.

Järvenpäässä asuvan Strengellin perheessä on toinenkin puunjalostaja: aviomies Jyrki Strengell on paperi-, kartonki- ja selluteollisuudelle koneita ja laitteita toimittavan Vaahto Oy:n toimitusjohtaja. Perheeseen kuuluu myös tuore teekkari, TKK:lla tietoliikennetekniikan koulutusohjelmassa aloittava Niklas, sekä lukion toisluokkalainen Saana – ja vielä villakoira, joka huolehtii perheen säännöllisestä elämänrytmistä ja vähimmäisulkoilusta.

Vaativan työn, järjestötoiminnan ja taannoin myös kunnallisten luottamustoimien yhdistäminen lapsiperheen arkeen on vaatinut hyvää suunnittelua; lasten ollessa pieniä myös isovanhempien apua. – Aina on lähdetty siitä, että perhe on yhteinen yritys, eikä kummankaan uraa ole priorisoitu.