Tulostettava versio

Yli 28 vuotta diagnostiikan parissa työskennellyt FM Juhani Luotola palkittiin Suomalaisella Insinöörityöpalkinnolla toukokuun 28. päivänä Helsingissä. Luotola on ollut keskeisessä roolissa kaupalliseksi menestykseksi nousseen nanoluokan tarkkuudella toimivan diagnostiikkajärjestelmän kehittämisessä.

FM Juhani Luotola on keskittynyt erityisesti biolääketieteellisten materiaalien ja nanopartikkeleiden käyttöön pohjautuvien diagnostisten järjestelmien kehittämiseen. Luotolan tutkimustyö Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa ja Teknillisen korkeakoulun polymeerikemian laboratoriossa vuosina 1981–84 onkin luonut perustan nanopartikkeleiden hyödyntämiselle taudinmäärityksessä. – Aloite partikkelitutkimukseeni tuli Helsingin yliopiston lääketieteellisen genetiikan professorina toimineelta akateemikko Albert de la Chapelle’lta vuoden 1981 alussa. Hän tarjosi mahdollisuutta kehittää ja soveltaa partikkeliteknologiaa muun muassa lääketieteellisen genetiikan ja syöpäbiologian tarpeisiin, Luotola kertoo uransa alkuvaiheista. – Projektin tavoitteena oli biolääketieteen sovellutuksiin kehitettyjen nanopartikkeleiden avulla erottaa eri solutyyppejä toisistaan mikroskooppisesti. Näitä spesifisiä partikkeliteknologiaan perustuvia solujen pintaleimoja sovellettiin myös magneettisina solujen magneettikentällä tapahtuviin erotuksiin ja rikastuksiin. Veri- ja luuydinsolunäytteistä kyettiin esimerkiksi erottamaan syöpäsolut terveestä kudoksesta. Tutkimusta tehtiin pääasiassa teoreettisen lääketieteen laitoksella Haartmaninkatu 3:ssa Helsingissä. Polymeeripartikkeleiden synteesit suoritettiin aluksi Teknillisen korkeakoulun polymeerikemian laboratoriossa Otaniemessä, mutta myöhemmin nekin tehtiin lääketieteellisen genetiikan laitoksella Meilahdessa. Luotolalle tutkimustyö Meilahdessa oli aktiivista ja mielenkiintoista aikaa. – Monitieteisyys mahdollisti aivan uusia näköaloja biolääketieteen tutkimuksessa.

Yliopistolta yritysmaailmaan

Kun Luotola vuonna 1989 siirtyi Orion Diagnosticaan projektipäälliköksi, yhtiö ryhtyi soveltamaan uusia nanomittaisia partikkeleita diagnostisten analyyttien pitoisuusmäärityksiin uuden sukupolven tuotteissaan. Vuonna 1993 yhtiö toi markkinoille Luotolan kehittämään nanopartikkeliteknologiaan perustuvan QuikRead-järjestelmän. Sittemmin tuoteperhe on laajentunut: nyt markkinoilla on jo muitakin nanopartikkelipohjaisia testejä. Lisäksi Orion soveltaa teknologiaa myös kehittämiinsä kliinisiin testeihin.

Vaativa tuotantoprosessi

Luotola sanoo, että kiinnostus tutkimustyöhön ja nanopartikkeleihin on pysynyt yllä jo alun perin mielenkiintoisen monitieteisen sovelluskentän ansiosta. – Kolmen, neljän vuoden perustutkimusluonteisen kauden jälkeen sovellukset ovat tosin olleet huomattavan teollisuusorientoituneita laiteteknisiä ratkaisuja. Tuotantotekniikkakin on tuonut työhön omat haasteensa. Luotola on nimittäin kaiken muun lisäksi kehittänyt diagnostiikassa tarvittavien polymeeripartikkeleiden valmistusteknologiaa. Nopea ja näppärä QuikRead-järjestelmä perustuu varsin vaativaan tuotantoprosessiin. – Nanopartikkeliteknologia edellyttää tuotantoprosessilta tasalaatuisuutta ja toistettavuutta: nanopartikkeleiden läpimitta on hallittava jopa yhden nanometrin tarkkuudella. Analysoitavan aineen tunnistava biomolekyyli on prosessoitava ja kiinnitettävä partikkelien pintaan siten, että potilasnäytteestä etsittävä aine voidaan aina todeta luotettavasti, Luotola kertoo. Uuden kehittäminen on Luotolan mielestä aina palkitsevaa. – Tuotekehittäjälle paras kannustin on menestyksellisten tuotteiden saaminen markkinoille. Näille tuotteille on terveydenhuollossa ollut myös todellinen tarve. Kauppa- ja teollisuusministeriön 1980- ja 1990-luvuilla tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan suunnattu tuki onkin tullut hyödynnettyä tuottavasti sekä yrityksen että yhteiskunnan kannalta. – Luonnollisesti työyhteisön ja lähimpien työtoverien kannustus on myös erittäin tärkeä elementti tutkijalle ja tuotekehittäjälle. Yhdessä onnistuminen on ilo, josta riittää jaettavaa.

Kaupallinen menestys ja vientituote

Luotolan kehitystyön tulokset on kaupallistettu osana Orion Diagnostican QuikRead-järjestelmää. Yrityksen 45 miljoonan euron liikevaihdosta noin puolet tulee QuikRead-järjestelmästä ja muista partikkeliteknologiaan perustuvista tuotteista. Orion Diagnostica työllistää lähes 300 henkilöä, ja sen liiketoiminta on viime vuosina kasvanut noin viiden prosentin vuosivauhtia. Noin 80 prosenttia liikevaihdosta tulee viennistä.

Yrityksen siedettävä kriittisyys ja riskit

Pitkään uraan mahtuu niin takaiskuja kuin onnenpotkujakin. Takaiskut Luotola kuittaa tutkijan työhön kuuluviksi. – Muutamia onnellisia yhteensattumia on myös osunut kohdalle. Monialaisuus lisää onnellisten sattuminen todennäköisyyttä huomattavasti, Luotola arvioi. Jotta jotain uutta ja innovatiivista syntyy, teknologiaa kehittävän työyhteisön pitää Luotolan mielestä hyväksyä niin erilaiset mielipiteet kuin hallittu riskinottokin. Lisäksi on ymmärrettävä se tosiasia, ettei lyhytjänteinen tutkimus- ja tuotekehitys voi tuottaa mitään omaperäistä tai kilpailukykyistä. Kilpailukykyisyys vaatii myös jatkuvaa lisäpanostusta teknologioiden edelleen kehittämiseen. Innovatiivisuutta kannattaa yrityksissä vaalia ja tukea. – Uusi ja omaperäinen teknologia tai tuote voi varmistaa yritykselle erinomaisen kustannustehokkuuden, esimerkiksi mahdollisimman pitkälle jalostuneen valmistusmenetelmän ansiosta. Samoin voidaan myös turvata kriittisten raaka-aineiden saatavuus.

Ulkopuolisilta stimuloivaa kannustusta

Luotola kannustaa kollegojaan luomaan tutkimus- ja tuotekehityskontakteja työyhteisön ulkopuolelle niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. – Ulkopuolelle suuntautuvat verkostot ovat työn kannalta tärkeitä ja terveen työyhteisön merkki. Usein ulkoiset kontaktit tuovat arvostusta myös oman työyhteisön ulkopuolelta, mikä saattaa olla erittäin merkityksellistä ja stimuloivaa. – Itselleni partikkeliteknologian tiimoilta 1980-luvun alussa erittäin merkityksellisiä olivat kontaktit Jet Propulsion Laboratory’yn Pasadenassa Yhdysvalloissa. Siellä erityisesti Dr. Alan Rembaum’iin ja hänen ryhmäänsä. Viime vuosina kontaktit kotimaisiin ja ulkomaisiin nanoteknologiatoimijoihin ja -verkostoihin ovat tarjonneet erinomaisen mahdollisuuden kokemusten vaihtoon ja yhteistyöhön. Vastapainoa teknologiapäällikön työlle löytyy kotiympyröistä. Perheeseen kuuluvat Marja-vaimo ja jo kotoa muuttaneet opiskelijatyttäret Linda, Julia ja Niina. – Asumme omakotitalossa ja meillä on Saarijärvellä kesämökki, joten vasara paukkuu ja moottorisaha soi. Harrastan myös suomalaisen miehen peruspuuhailua eli metsästystä, kalastusta, ampumaurheilua ja reserviupseeritoimintaa. Lisäksi toivon, että aikaa jäisi taulujen maalamiseen ja valokuvaukseen.