Tulostettava versio

Työntekijällä on aina oikeus kohtuulliseen korvaukseen tekemästään työsuhdekeksinnöstä. Keksintö voi osoittautua joskus erittäin arvokkaaksi.

Keksintöjä syntyy kaiken aikaa.

Yllättävät keksinnöt, hullun hauskat ja naurettavatkin ideat voivat saada alkunsa iloisissa illanistujaisissa. Niiden syvällisempi kehittely saattaa jatkua vaikkapa työpaikan kahvitauolla työkavereitten kanssa.

Työntekijän oikeudet keksintöön voidaan turvata, valvo siis etujasi.

Vain perehtymällä termeihin kuten immateriaalioi­keus, patentti, patenttiasiamies, työsuhdekeksintö, keksintöilmoitus, keksintöohjesääntö, Patentti- ja rekisterihallitus tai työsuhdekeksintölautakunta voit ryhtyä valvomaan etujasi keksijänä.

TEKin lakimiesten asiantuntemusta kannattaa käyttää hyväksi tässäkin asiassa.

Oikeus aineettomaan omaisuuteen

Immateriaalioikeudella tarkoitetaan henkilön yksinoikeutta aineettomaan omaisuuteensa.

Aineettomalla omaisuudella tarkoitetaan esimerkiksi henkilön tekemää keksintöä, johon hänellä voi olla yksinoikeus.

Keksintö voi olla vaikkapa uusi menetelmä, laite, tuote tai tällaisen uusi käyttö.

Jotta keksijä voisi turvallisin mielin hyödyntää keksintöönsä sisältyviä varallisuusarvoja, hänen on pystyttävä suojaamaan keksintönsä muilta. Siksi Patentti- ja rekisterihallitukselta haetaan keksinnölle patenttia.

Patentin haltija voi kieltää muilta keksintönsä ammattimaisen hyväksikäytön tai hän voi luovuttaa rajallisia ja rajattomia käyttöoikeuksia eli lisenssejä keksintöönsä.

Ammattimaisella hyväksikäytöllä tarkoitetaan patentoidun tuotteen valmistusta, myyntiä, käyttöä ja maahantuontia.

Laajojen ja teknisesti monimutkaisten patenttihakemusten laatimisessa joudutaan usein turvautumaan asianajotoimistoissa työskentelevien patenttiasiamiesten apuun.

Työsuhdekeksintö vai ei?

Entä jos keksintö syntyykin työsuhteen voimassaoloaikana, työnantajan toimitiloissa ja työajalla?

Työsopimusehdotuksissa esiintyy usein ehto, jonka mukaan työntekijän tekemät keksinnöt siirtyvät automaattisesti työnantajan omaisuudeksi.

Vaikka tällainen ehto olisikin, työnantajalla ei kuitenkaan ole suoraan yksinomaista oikeutta kaikkiin työntekijän tekemiin keksintöihin. Työnantajan oikeudet rajoittuvat vain ja ainoastaan työsuhdekeksintöihin. Ensin on siis aina ratkaistava, onko kysymys työsuhdekeksinnöstä.

Työsuhdekeksinnöstä on kysymys ensinnäkin silloin, kun työntekijä tekee työsuhteessa keksinnön, joka voidaan patentilla suojata.

Toiseksi työnantaja saa oikeuden tällaiseen keksintöön vain silloin, jos sitä voidaan käyttää hyväksi työnantajan tai samaan konserniin kuuluvan yrityksen toiminta-alueella tai jos on kysymys keksinnöstä, joka on syntynyt työntekijälle annetun tarkalleen määrätyn työtehtävän tuloksena.

Toiminta-alueella tarkoitetaan lähtökohtaisesti aluetta, jolla työnantaja tosiasiallisesti toimii. Siksi esimerkiksi kaupparekisteriin ilmoitettua toimialaa on pidettävä usein liian laajana toiminta-aluetta ratkaistaessa.

Voi siis hyvin olla niin, että työntekijä tekee työsuhteessaan, työaikanaan ja työpaikallaan keksinnön, joka ei olekaan työnantajan omaisuutta.

Ilmoitus työsuhdekeksinnöstä työnantajalle

Jotta työnantaja saisi tiedon syntyneestä työsuhdekeksinnöstä, työntekijän on viipymättä ilmoitettava asiasta työnantajalle.

Sen jälkeen vetovastuu siirtyy työnantajalle. Työnantajan on ratkaistava, ottaako hän keksinnön itselleen. Siitä on tehtävä ilmoitus työntekijälle neljän kuukauden kuluessa työntekijän työsuhdekeksintöilmoituksesta.

Tämä työnantajalle varattu neljän kuukauden aika on käytännössä osoittautunut liian­ lyhyeksi. Siksi työantajat usein sopivatkin työntekijöiden kanssa keksintöohjesäännön noudattamisesta.

Niissä voidaan sopia, että päätös keksinnön ottamisesta voidaan tehdä neljän kuukauden jälkeenkin.

Jotta keksinnön suojaaminen patentilla ei tulisi jatkossa turhaksi, työntekijällä on ehdoton salassapitovelvollisuus tekemästään keksinnöstä tämän neljän kuukauden tai sovitun pidemmän ajan aikana.

Aina oikeus kohtuulliseen korvaukseen

Työnantaja voi myös ilmoittaa työntekijälle, ettei hän ota oikeuksia keksintöön. Silloin työntekijä voi tehdä keksinnölleen mitä haluaa.

Työntekijä voi myös vastustaa työnantajan ilmoitusta keksinnön ottamisesta itselleen osoittamalla, ettei kysymys ole lainkaan työsuhdekeksinnöstä, koska keksinnön hyväksikäyttö ei kuulu työnantajayrityksen toiminta-alaan eikä keksinnöllä ole muutakaan yhteyttä työntekijän työsuhteeseen.

Jos työnantaja ottaa keksinnön itselleen, työntekijällä on aina oikeus kohtuulliseen korvaukseen tekemästään keksinnöstä.

Työsopimusehdotuksissa esiintyy hyvin usein ehtoja, joiden mukaan työntekijän mahdollisesti tekemät keksinnöt siirtyvät korvauksetta työnantajan omaisuudeksi tai että keksintökorvaus on otettu huomioon työntekijän palkkauksessa tai esimerkiksi, että työnantajan työsuhdekeksintö­ohjesäännön mukainen työsuhdekeksintökorvaus on katsottava kohtuulliseksi.

Tällaiset ehdot katsotaan usein suoraan sitomattomiksi, koska keksinnön arvoa ei ole pystytty arvioimaan ennakolta niin, että siitä olisi pidettävä kohtuullisena.

Oikeus kohtuulliseen korvaukseen pitää toteutua kaikissa olosuhteissa, silloinkin kun siitä ei ole etukäteen sovittu mitään tai kun työntekijä on oikeuksiaan tuntematta työ­sopimuksessa tai muuten luopunut etukäteen korvauksesta tai suostunut muuhun kuin objektiivisesti kohtuulliseksi katsottavaan korvaukseen.

Mitä aiemmassa vaiheessa työntekijä ja työnantaja sopivat korvauksesta, sitä epävarmempaa on, voidaanko korvausta pitää kohtuullisena kaikissa tulevissa olosuhteissa.

Keksinnön tekemisen jälkeen työnantaja ja työntekijä voivat kuitenkin vapaasti sopia korvauksesta.

Silloinkin korvauksen määrään voidaan poikkeuksellisesti puuttua, jos olennaisesti muuttuneet olosuhteet antavat siihen aihetta.

Olosuhteiden olennaisella muuttumisella tarkoitetaan lähinnä täysin ennalta arvaamattomia olosuhdemuutoksia. Nämä tapaukset ovat erittäin harvinaisia.

Korvaus osa keksinnön arvosta

Kohtuullinen korvaus on osa keksinnön taloudellisesta arvosta.

Suurin osa työsuhdekeksintöihin liittyvistä kysymyksistä tai epäselvyyksistä liittyykin kohtuullisen korvauksen määrittämiseen.

Usein joudutaan kääntymään työsuhdekeksintölautakunnan puoleen. Se antaa lausuntoja kohtuullisen korvauksen määrästä.

Käytännössä tuomioistuimet ovat noudattaneet lautakunnan lausuntoja kohtuullisen korvauksen määrästä, vaikka lausunnot eivät olekaan tuomioistuimia sitovia.

Määrää arvioitaessa voidaan ottaa huomioon esimerkiksi työnantajan keksinnöstä saamaa hyötyä kuten raaka-aine-, työvoima- tai energia-säästöä, työnantajan myötävaikutusastetta keksinnön syntymiseen, missä asemassa työntekijä on keksinnön tehnyt tai onko keksintö syntynyt työntekijälle osoitetun työtehtävän tuloksena.

Lisäksi kohtuullisen korvauksen määrää arvioitaessa voidaan ottaa huomioon ulkopuolisen vastaavan keksinnön lisenssikustannukset.

Joskus korvauksen määrä joudutaan perustamaan puhtaasti arvioon.

Käytäntö on osoittanut, että työntekijän, työnantajan ja työsuhdekeksintölautakunnan käsitykset keksinnön arvosta voivat olla hyvin erilaiset. Pääsääntöisesti työntekijät ovat pitäneet keksintönsä arvoa suurempana kuin työnantajat.

Työsuhdekeksintölautakunnan päätöksiin voi tutustua lautakunnan sivuilla.

Kirjoittaja Anu Kuokkanen
työskentelee TEKissä lakimiehenä.