Tulostettava versio

Kuva: näkymä asuntoni ikkunasta Pekingissä pilvettömänä päivänä. Avaa suurempi kuva.

Uuteen maahan muuttaessa on aina ensin edessä pakollinen opettelu- ja harjoittelujakso, jolle ei erikseen tarvitse ilmoittautua. Oppirahat maksetaan epäsuorasti: jokapäiväisten asioiden hoitaminen on keltanokalle hiukan hankalampaa ja hintavampaa, siitä vitsi "ulkomaalaisverosta".

Ulkomaalaisveron määrä riippuu totta kai ulkonäöstä, käytöksestä ja kielitaidosta. Kiinalainen kaupankäynti on tiukkalinjaista nollasummapeliä, jossa ovat kaikki rauhanomaiset keinot käytössä. Pisteet lasketaan rahana ostajan lompakosta myyjän käteen.

Palkkatyönsä ulkopuolella kiinalaiset ovat yleensä vieraanvaraisia ja kiinnostuneita ulkomaalaisista. Tavalliset ihmiset juttelevat mielellään sen, minkä kielimuurin yli pystyvät. Apua ja neuvoja saa pyytämällä; omaa pelisilmää tarvitaan sen verran, että tajuaa, kuka on sivustakatsoja ja kuka vastapeluri.

Asunnon hankinta Pekingissä on seikkailu

Vuokra-asunto on maahantulijan ensimmäinen suuri investointi, ellei yliopisto tai työpaikka tarjoa asuinpaikkaa. Asunnonhaku on myös siinä mielessä suuri seikkailu, että se pitää tehdä ennen kuin on juuri ehtinyt kotoutua.

Tili on syytä avata paikalliseen pankkiin heti maahantulon jälkeen, jotta muutaman tuhannen euron siirron Suomesta saa käyntiin jo ennen asunnonetsintää. Vuokrasopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä on nimittäin tapana maksaa takuuvuokra ja ensimmäinen vuokraerä, käteisenä tottakai. Rahan siirtyminen suomalaisesta pankista Bank of Chinaan vei useamman viikon, joten jouduin nostamaan käteistä automaatista Visalla. Siinä tulin maksaneeksi kymmeniä euroja välityspalkkioita omalle pankilleni, oppirahoja sekin. Ostosten maksaminen kortilla suoraan eurooppalaiselta tililtä sen sijaan ei tuo lisämaksuja.

Pekingin asuntomarkkinat ovat vilkkaat, ja välittäjien liikehuoneistoja on isojen katujen varsilla enemmän kuin nakkikioskeja. Vuokra-asuntoa etsiessä itse omistajiin on hyvin vaikeaa saada suoraa yhteyttä. Kenties syy on se, että omistava sukupolvi on eri kuin internettaitoisten sukupolvi; kenties se, että välityspalkkio on tapana nyhtää vuokralaiselta eikä vuokraajalta. Lopputulos on, että harva asunnonomistaja hoitaa itse vuokraamista, ja käytännössä kaikki verkosta löytyvät ilmoitukset ovat vuokranvälittäjien jättämiä.

Kuva: Pekingin talvi on yhtä viileä kuin Suomenkin. Siperian tuulet toivat ensilumen keskustan hökkelikujien katoille joulukuun 2. päivänä. Heikko näkyvyys ei johdu lumisateesta vaan tavanomaisesta savusumusta. Avaa suurempi kuva.

Lääviä ja lukaaleja

Ja välittäjien kanssa sumpliminen se vasta pelaamista onkin. Otin yhteyttä kahteen eri välittäjään. Toisen liikkeeseen kävelin kadulta, toisen tavoitin verkosta. Kummallakin oli kuvio sama: ensin käydään katsomassa tukuittain kiinalaisille kelpaamattomia lääviä, minkä jälkeen näytetään mukavia mutta ylikokoisia asuntoja. Tartuin noin kymmenenteen asuntoon, jota kävin katsomassa kolmen päivän aikana. Tehtyyn valintaan on pakko olla tyytyväinen, mutta oppi oli, että asuntotarjokkaiden läpikäymiseen ei voi käyttää liikaa aikaa.

Pelisilmäni ei valitettavasti riittänyt tajuamaan, että välittäjästä kannattaa hankkiutua eroon heti, kun vuokrasopimus on allekirjoitettu ja välityspalkkio annettu. Erehdyin tilaamaan "lisäpalveluna" asunnon ehostusta. Maksoin seinien maalaamisesta etukäteen, mikä on ollut tähän asti toiseksi kallein oppituntini.

Viikon sitkeän hätyyttelyn jälkeen välittäjä ilmestyi asunnolle ja lupasi remontin tapahtuvan samana iltana. Seuraavana päivänä asunnossa odotti siivo: maalia oli seinien lisäksi sudittu lattioille ja ovenkarmeihin, eikä sovittuja korjauksia ollut tehty. Välittäjään ei enää saanut puhelimella yhteyttä. Totesin siihen mennessä jo aikaa kuluneen moninkertaisesti maksettuun rahaan nähden, joten päätin jättää asian sikseen ja raaputella maalit irti pinnoista ilta- ja viikonloppuharrastuksena.

Jos haluat valmista, tee se itse

Opetus: jos haluaa saada jotain tehtyä, yleensä on parasta vain tehdä itse. Jos tarvitsee ammattilaisen, se kannattaa hommata jonkun tutun kautta. Kiinnostus tehdä hyvää jälkeä perustuu enemmän henkilö- tai liikesuhteeseen kuin yksittäiseen rahapalkkioon tai ammattiylpeyteen.

Toiseksi: asioita ei voi kammeta liikkeelle ilman vipuvartta. Jäljellä olevan maksuerän täytyy olla tarpeeksi suuri tehtävään työhön nähden, jotta tekijää enää ylipäätään näkee. Rahojen lyöminen käteen tarkoittaa sitä, että työ on hyväksytysti suoritettu.

Ja lopuksi: Turha antaa pikkuasioiden häiritä. Loppujen lopuksi Peking on varsin aloittelijaystävällinen ympäristö Kiinaan tutustumiseen. Katurikollisuutta ei juuri ole, ja silloin harvoin, kun olen viranomaisten kanssa ollut tekemisissä, kohtelu on ollut hyvin asiallista.

Kissanhännänvetoon tympääntynyt voi kävellä torikojun sijaan valintamyymälään, joka toimii samoin kuin suuressa maailmassa. Supermarketit myyvät pääasiassa kiinalaisia tuotteita ostovoimaiselle kiinalaiselle keskiluokalle, joten joitakin asioita niistäkään ei löydä. Esimerkiksi juustoa ja maustamatonta jogurttia täytyy hakea tuontitavaraan keskittyvästä erikoisliikkeestä. Niillä on Vaasan hapankorppujakin!

Peking on suurkaupunki, jossa jokapäiväisen eksotiikka-annoksen voi melko vapaasti mitoittaa oman kiinnostuksen mukaan.