Tulostettava versio

Keväällä 1968, öljykriisin aattona, löydettiin Alaskan pohjoisrannikolta ennennäkemätön Prudhoe Bayn öljykenttä. 4 000 kuutiokilometriä öljyä odotti pumppaajaansa, mutta olosuhteet 70. leveyspiirin pohjoispuolella olivat sietämättömät. Talvella mittari saattaa painua lähelle 60 pakkasastetta. Jääpeitteestä huolimatta meritie vaikutti ainoalta mahdollisuudelta saada öljy amerikkalaiskuluttajille.

Exxon maksoi avokätisesti, ja Wärtsilä rakensi Helsingin Vallilaan sodanaikaiseen pommisuojaan länsimaiden ensimmäisen jääkoealtaan syksyllä 1969. Wärtsilän insinöörit muotoilivat mallikokeiden perusteella Yhdysvaltain suurimman tankkeri Manhattanin keulan jäätä murtavaksi. Aluksesta tuli ensimmäinen USA:n pohjoisen meritien Luoteisväylän läpäissyt kauppalaiva. Öljykentältä Manhattanin lastiksi otettiin yksi symbolinen öljytynnyri ja kuljetettiin se New Yorkiin.

58 miljoonan dollarin, arviolta noin 300 miljoonan nykyeuron hintainen kokeilu veti järjettömyydessään vertoja samaan aikaan käynnissä olleelle Apollo-kuulento-ohjelmalle. Lyhyt tepastelu kuun kamaralla ja yhden öljytynnyrin rahtaaminen jäisen Luoteisväylän läpi 300-metrisellä tankkerilla olivat kuitenkin lopulta suuria askelia ihmiskunnalle. Wärtsilän koealtaan mallikokeet nostivat jäänmurtajien suunnittelun aivan uudelle tasolle. 2000-luvulla jäätä murtavien tankkerien rakentamisesta tuli iso bisnes. Ei ole sattumaa, että ne on suunniteltu Suomessa. Manhattan oli vain 40 vuotta aikaansa edellä.