Tulostettava versio

Fyysikot Martti Annanmäki ja Jaakko Ojala aloittivat työelämän oppivuotensa säteilyfysiikan laitoksella 1970-luvulla. Nämä STUKin jätkät perehtyivät työmarkkinatoimintaan liityttyään Suomen Matemaatikko- ja Fyysikkoliitto SMFL:n jäseniksi. Heillä on paljon muistoja sekä STUKin että ensi syksynä 50 vuotta täyttävän SMFL:n – nykyisen MALin – vaiheista.

Säteilyfysiikan laitoksesta tuli organisaatiomuutosten kautta ensin säteilyturvallisuuslaitos ja sitten säteilyturvakeskus eli STUK. Laitos oli 1970-luvulla rauhallinen valtion virasto, josta suuri yleisö ei ollut kuullutkaan. Tshernobylin ydinvoimaonnettomuus vuonna 1986 toi sen suuren yleisön tietoisuuteen eikä entinen rauha sen jälkeen palannut.

Jaakko Ojala luonnehtii STUKin henkilökuntaa Akavaksi pienoiskoossa, niin monia akavalaisia siellä työskenteli. Oli fyysikoita, kemistejä, biologeja, diplomi-insinöörejä, insinöörejä, matemaatikkoja, radiokemistejä ja jopa kirjastonhoitaja ja lääkärikin. Kullakin oli omat ammatilliset järjestönsä, mutta edunvalvontaa hoidettiin yhdessä. Ojala ja Martti Annanmäki alkoivat toimia porukan hyväksi. Suomen Matemaatikko- ja Fyysikkoliitto SMFL:n säteilyjaostosta tuli yksi talon ydintoimijoista.

Historiallisia avauksia

STUKissa tehtiin akavalaista työmarkkinahistoriaa, kun siellä vuonna 1975 saatiin aikaan virastokohtainen työehtosopimus. Ojala ja Annanmäki eivät mene vannomaan, että sopimus oli valtionhallinnossa aivan ensimmäinen, mutta kärkijoukossa kuitenkin. Kärkijoukossa STUK oli myös silloin, kun siellä 90-luvun alussa otettiin käyttöön Palkkavaakaan perustuva tehtävien vaativuusluokitusjärjestelmä.

Historiallisesti merkittävää oli se, että ensimmäiset akavalaiset luottamusmiehet valittiin laitoksessa jo 60–70-luvun taitteessa. Virkasuhteisten ensimmäiseksi luottamusmieheksi valittiin Matti Suomela, SMFL:n tuolloinen puheenjohtaja. Hänen jälkeensä tehtävään tuli Tapio Raunemaa ja sitten Martti Annanmäki, joka toimi luottamusmiehenä 15 vuotta. Hänen kaudellaan laitokseen perustettiin akavalainen yhteistyöryhmä, jonka tärkein tehtävä oli järjestää luottamusmiesvaalit kahden vuoden välein.

Annanmäki arvostaa kaikista työmarkkinatehtävistään eniten juuri luottamusmiehen tehtäviä.

– Ne ovat perusta kaikelle muulle ay-toiminnalle, esimerkiksi toiminnalle TEKin luottamustehtävissä. Luottamusmiehenä tehtäväni oli ajaa tasapuolisesti kaikkien akavalaisten asioita.

Hän on aktiivisesti ollut myös suunnittelemassa SMFL:n tutkimuksia sekä järjestänyt ja ideoinut jäsenistölle monia lyhytkursseja.

– Valitsin kurssit sen mukaan, mistä itse olin kulloinkin kiinnostunut: esiintymistaitoa, kielikursseja, kirjoittamista ja esimiestaitoja.

Ympäristöasiat tutuiksi

STUKissa Jaakko Ojala perehtyi moniin tehtäviin, jotka olivat arvokkaita hänen myöhemmällä urallaan kauppa- ja teollisuusministeriössä ja sitten ympäristöministeriössä ilmastoryhmän päällikkönä.

Uransa alussa hän sovelsi fysiikkaa käytännön työympäristössä. Ympäristöasiat tulivat eteen, kun Loviisa ykkönen rakennettiin Suomeen vuonna 1977. Ojala kuului ryhmään, joka valmisteli ydinvoimaloiden tiukat ympäristövalvonnan ja -seurannan ohjelmat ja järjestelmät ja toteutti ne käytännössä. Järjestelmät ovat edelleen käytössä.

SMFL:n hallituksessa Ojala on ollut kahteen otteeseen ja liiton puheenjohtaja vuosina 1980–1983. Hän vaikutti aktiivisesti siihen, että SMFL liittyi TEKin edeltäjän STS/KAL:n jäseneksi vuoden 1984 alusta.

TEKissä hän on toiminut insinöörityön valtuustoryhmässä, muun muassa sen puheenjohtajana.

Samassa ryhmässä toimi myös Annanmäki, joka toimi pitkään myös TEKin hallituksessa, jopa sen ensimmäisenä varapuheenjohtajana reilut kymmenen vuotta.

Annanmäki työskenteli koko uransa STUKissa. Mielenkiinto pysyi yllä, kun tehtävät vaihtuivat tasaisin välein: alkuvuosien radonmittauksista ydinvoimalatarkastuksiin, säteilyn käytön tarkastuksiin, tutkimustehtäviin ja hallintoon. Hän on periaatteessa jäänyt eläkkeelle, mutta hoitaa edelleen osa-aikaisesti muutamia projektitehtäviä.

TEKistä miehillä on vain hyvää sanottavaa.

– Eri tehtävissä työskenteleviin tekkiläisiin tutustuminen ja heidän kokemustensa kuuleminen on ollut parasta mahdollista kouluttautumista, Ojala sanoo.

Lakkaretkiä, saunomista ja pyöräilyä

Annanmäki ja Ojala alkoivat jo nuorina viettää myös vapaa-aikaa yhdessä. Ojaloiden huvilasta ja saunasta Taivassalossa tuli mieluinen rentoutumispaikka pienelle ydinryhmälle, johon kuului työkavereiden lisäksi samanhenkisiä sukulaismiehiä.

Pienellä porukalla on tehty mahtavia lakkaretkiä Sallan Murhahaaran aavalle. Varsinkin ensimmäisellä lakkaretkellä "marjoja oli aivan sikana". Marjat tuotiin Helsinkiin ­auton takakontissa.

Myös kesäiset pyöräretket 7–8 hengen porukalla ovat kuuluneet ohjelmaan jo kymmenen vuotta. Aluksi ryhmä ajoi 230 kilometrin matkan Helsingistä Taivassaloon. Muilla retkillä tutuiksi ovat tulleet Pohjanlahden rannikko, kiinnostavat kohteet Virossa sekä Ruotsissa Mälar-rundan ja toisella retkellä muun muassa Götan kanaali ja Vadstenan luostari.