Tulostettava versio

Artikkelin kirjoittaja Kaarina Ylönen työskentelee TEKissä lakimiehenä.

Keskiverto diplomi-insinöörillä jää työuransa aikana laskuttamatta ylityötunteja noin kolmen vuoden verran. Se on hirmuinen aikamäärä, mutta myös suuri summa rahaa. Liukuvan työajan väärinkäyttö on hämärtänyt ylityötä harmaaksi työksi.

Perin syvään on juurtunut outo käsitys työelämästä: siinä ylemmiltä toimihenkilöiltä odotetaan omistautumista työlleen, ei tehtyjen tuntien laskemista.

Työelämässä on esiintynyt ongelmallisia käytäntöjä, joissa todelliselta luonteeltaan ylityötunteja onkin tehty liukuvan työajan puitteissa kasvattamalla työaikakertymää.

Näin työntekijä saa tekemästään ylityöstä korvauksen tunti tunnista -periaatteella, kun korvauksen pitäisi lain mukaan olla korotettu 50 prosentilla tai 100 prosentilla.

Liukuvassa työajassa työntekijä määrittelee itse, milloin hän aloittaa tai lopettaa työpäivänsä.

Ylitöitä tehdään työnantajan pyynnöstä tai suostumuksesta. Työntekijälle se on vapaaehtoista.

Liukuva työaika enintään kolme tuntia

Liukuva työaika on järjestely, jossa työnantaja ja työntekijä voivat sopia työajasta niin, että työntekijä voi sovituissa rajoissa määrätä työnsä päivittäisen alkamis- ja päättymisajankohdan.­

Liukuva työaika lisää henkilöstön ajankäytön joustavuutta etenkin aamuisin ja iltapäivisin. Koska liukuvan työajan käyttöönotto edellyttää sopimusta, työntekijä ei saa liukua omin päin.

Yleensä henkilöstön ja työnantajan edustajien laatimassa sopimuksessa määritellään vuorokautinen kiinteä työaika eli vähimmäistyöaika, jolloin työntekijän tulee olla työpaikalla työnantajan käytettävissä. Lisäksi sopimuksessa on määriteltävä lepoaikojen sijoittaminen, kuinka paljon päivittäistä työaikaa voi lyhentää tai pidentää liukumilla sekä työaikakertymän plus- ja miinustuntien enimmäismäärät.

Työaikalain mukaan liukuma-aika, joka lyhentää tai pidentää säännöllistä vuorokautista työaikaa, saa olla enintään kolme tuntia. Kun lain mukaan säännöllinen työaika saa olla enintään kahdeksan tuntia päivässä, voi liukuvalla sopimuksella työtä tekevä liu´uttaa päivänsä pisimmillään 11 tunnin mittaiseksi.

Työaikakertymä saa olla plussalla tai miinuksella enintään 40 tuntia. Sopimukseen ei tarvitse ottaa määräystä tasoittumisjaksosta, jonka kulues­sa työajan olisi tasoituttava lain tai sopimuksen mukaiseen keskimäärään. Tämä johtaa siihen, että saldo voi lain mukaan olla plussalla tai miinuksella kuinka pitkään tahansa.

Ylityölupa tarvitaan työnantajalta

Perinteisellä työsopimuksella työskenneltäessä oikeus ylityökorvaukseen syntyy 8 tunnin työpäivän jälkeen, jos työnantaja pyytää tai antaa suostumuksensa ylitöiden tekemiseksi.

Miten pääsääntö suhtautuu liukuvalla sopimuksella työskentelevään, jonka työpäivän pituus voi liukuman kanssa olla jopa 11 tuntia?

Jos työntekijä ei suuren työmäärän vuoksi ehdi tehdä kaikkea työtään normaalimittaisena työpäivänä, hän saattaa kokea töihin jäämisen pakottavaksi, vaikka liukuvan sopimuksen mukaan hän voisi jo lähteä kotiin. Kyse on siis työtilanteen sanelemasta pakosta, ei työntekijän itsensä määräämästä työn päättymisajankohdasta.

Tekeekö hän silloin ylitöitä?

Liukuvassa työajassa ylityö syntyy samoin kuin perinteisessäkin työajassa: ylityötä on työnantajan pyynnöstä tai hyväksynnällä säännöllisen työajan lisäksi tehty työ, joka ylittää kahdeksan tunnin vuorokautisen työajan. Ylitöiden syntymisen kannalta merkitystä ei ole sillä, kuinka pitkän työpäivän työntekijä olisi tehnyt ilman ylitöitä.

Jos työntekijän sopimuksen mukainen työaika on lyhyem­pi kuin kahdeksan tuntia, esimerkiksi 7,5 tuntia, on sen ylittävästä työskentelystä ensimmäinen puoli tuntia lisätyötä ja vasta kahdeksan tunnin ylittävä aika vuorokautista ylityötä.

Työnantaja ei voi edellyttää, että liukumat käytettäisiin tappiin ennen kuin ylityötä voi syntyä. Liukumasaldo voi olla sopimusehtojen mukaisesti miinuksella ja silti ylityötä voi syntyä.

Ylityötä ei synny, jos työntekijä ilman työnantajan pyyntöä tai suostumusta pidentää vuorokautista työaikaansa liukumien mukaisesti tai yli. Näin myös silloin, kun työntekijä kokee töihin jäämisen pakottavaksi suuren työmäärän takia.

Tällaisessa tilanteessa työntekijän täytyy kysyä työnantajalta lupa ylitöiden tekemiseksi, jos hän haluaa saada tekemistään ylitöistä lain mukaisen korvauksen.

Työaikapankki ei ole liukuman laajennus

Työaikapankki on järjestelmä, joka perustuu sopimukseen.

Pankkiin voidaan sopia säästettäväksi ylityötunteja, matka-aikatunteja, vuosilomapäiviä tai vaikkapa liukuvan työajan järjestelmässä syntynyttä työajan kertymää myöhemmin käytettäväksi.

Ylempien toimihenkilöiden keskuudessa työaikakertymä pysyy valitettavan usein lähellä sallittua enimmäiskertymää, eikä mahdollisuutta kertymän purkamiseen tunnu löytyvän.

Jos työpaikalla on sovittu tasoittumisjaksosta, jonka päätteeksi liikaa tehdyt tunnit leikataan korvauksetta, voi ylimääräisten saldotuntien siirtäminen työaikapankkiin myöhemmin vapaana pidettäviksi tai rahaksi vaihdettaviksi tuntua houkuttelevalta ajatukselta.

Työajan peruskertymä ja saldopankkiin siirretty kertymä eivät kuitenkaan saa pääsäännön mukaan yhteen laskien ylittää 40 tunnin enimmäismäärää. Työaikapankkia ei saa käyttää liukuman laajennuksena, eikä työntekijä saa pidentää työpäiväänsä liukumilla ennen kuin työaikakertymää on taas vähennetty.

Tarkoitus on, että työaikapankkia ei käytetä ylityökorvausten maksamisen kiertämiseen.

Pidä oikeuksistasi kiinni!

Työuran aikana ylityökorvausten laskuttamatta jättäminen voi kasvaa merkittäväksi menetykseksi.

TEK on tehnyt vuoden 2009 työmarkkinatutkimuksen perusteella laskelman, jonka mukaan keskiverto ylempi toimihenkilö menettäisi työuransa aikana noin 320 000 euroa palkkatuloja, jos hän ei perisi ylitöistään korvausta lainkaan.

TEKin tietojen mukaan keskiverto ylempi toimihenkilö saa kuitenkin todellisuudessa korvauksen tehdyistä ylitöistä osittain. Korvaamatta jäävien­ ylityötuntien määrä vastaa noin kolmen vuoden työpanosta.

Ylityökorvaus on maksettava työntekijälle, joten työntekijän ei missään nimessä kannata lahjoittaa hänelle kuuluvaa korvausta työnantajalle.