Tulostettava versio

ISO 26000 on yhteiskuntavastuun kansainvälinen standardi kaikille organisaatioille. Oppaan muotoon kirjoitettu standardi julkaistiin suomeksi viime joulukuussa.

ISO 26000 kertoo yhteiskuntavastuun periaatteista ja juurruttamisesta organisaation toimintaan standardin mukaisella järjestelmällisyydellä. Iso opas ei värillä eikä kuvilla koreile.

Suositusluonteisen standardin tavoitteena on edistää organisaation vastuullisuutta ottamalla huomioon kestävän kehityksen kolme pilaria: ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys.­

– Tämän opuksen luettuaan tietää, mistä puhutaan, kun puhutaan yhteiskuntavastuusta. Tässä on lueteltu kaikki ne hyvät asiat, jotka organisaation olisi tehtävä, johtaja Susanna Vahtila Suomen Standardisoimisliitosta kiteyttää.

Keittokirjaksi opuksesta ei Vahtilan mukaan kuitenkaan ole.

– Jokaisen organisaation on itse valittava painopisteensä ja toimintatapansa.

Ketä kiinnostaa

Standardityössä tiivisti mukana ollut Vahtila sanoo jännityksellä odottavansa, millaisen vastaanoton standardi meillä ja muualla saa.

– Jotain kertonee se, että helmikuun puolivälissä Helsingissä pidetty ISO 26000 -seminaari buukattiin lähes täyteen pikimmiten.

Vahtilan mielestä organisaatioiden onkin syytä vähintään tietää, mitä ISO 26000 pitää sisällään.

– Ja tarkoitus tietysti on, että sieltä löytyy kättä pitempää vastuullisuuden rakentamiseen. Erityisesti sen toivotaan auttavan alkeissa, mutta hyötyjä löytyy niillekin, jotka ovat päässeet toimissaan pidemmälle.

Viestejä kiinnostuksesta marraskuussa julkaistua standardia kohtaan on kiirinyt Vahtilalle kollegoilta eri puolilta maailmaa.

– Standardi on ehditty implementoida jo kymmeniin kansallisiin standardikokoelmiin ja se on käännetty yli kymmenelle kielelle. ISO 26000:n ympärille on ehditty myös rakentaa lukuisia seminaareja.

Vahtilan mukaan kehittyvät maat odottavat standardilta selvästi muita enemmän.

– Standardilla on sen vapaaehtoisuudesta huolimatta kova status kehittyvissä maissa. Latinalaisessa Amerikassa yhteiskuntavastuu tuntuu kiinnostavan nyt erityisesti.

Kilpailukykyä ja innovaatioita

Paras motiivi yhteiskuntavastuullisuudelle on sen kannattavuus. Opas muistuttaa, että vastuullisuus ja kestävään kehitykseen sitoutuminen parantavat organisaation mainetta joka suuntaan; yhteiskunta, rahoittajat, asiakkaat, liikekumppanit ja työntekijät näkevät organisaation luotettavana ja houkuttelevana yhteistyötahona. Opas lupaa vastuullisuuden lisäävän jopa innovaatioita.

Vahtila arvelee suomalaisten yritysten hyötyvän standardista esimerkiksi silloin, kun neuvotellaan alihankkijoiden ja muiden kumppaneiden kanssa.

– Hyötyjä kertynee myös siinä mielessä, että yhteiskunnan odotukset kasvavat kaikkialla, ja kilpailijoidenkin on niihin vastattava. Peli muuttuu globaaleilla markkinoilla reilummaksi, kun kaikki pelaavat samoilla säännöillä.

Kuusi vuotta ja laaja edustus

Yhteiskuntavastuustandardin laatiminen vei normistandardiin verrattuna kaksinkertaisen ajan eli kuutisen vuotta.

Työssä on ollut mukana liki 500 asiantuntijaa yli 90 maasta ja yli 40 kansainvälisestä tai muusta laajasta alueellisesta organisaatioista. Sidosryhmät ovat olleet mukana laajalla rintamalla. Kortensa kekoon ovat kantaneet muun muassa kuluttajien, julkisen hallinnon, teollisuuden, työmarkkinoiden ja kansalaisjärjestöjen edustajat.

Lopputulos on Vahtilan mielestä huikea suoritus: valtaisa joukko ihmisiä erilaisista kulttuureista pääsi yhteisymmärrykseen.

– Alussa koko ajatus yhteiskuntavastuun standardista vaikutti melkein utopistiselta. Nyt se tuntuu täysin luonnolliselta. Näkökulma vastuuseen on selvästi muuttunut.

Vahtila uskookin, että yhteiskuntavastuu on nouseva trendi maailmanlaajuisesti.

– Eikä vastuuton toiminta pysy enää salassa. Julkisuus ja viestintätekniikka pitävät siitä huolta, Vahtila sanoo.

Sertifiointimahdollisuus puuttuu

Standardityössä mukana ollut yksikönjohtaja Pekka Pellinen TEKistä harmittelee sitä, että standardi on suositusluonteinen ohje, jota ei voi sertifioida.

– Sertifiointi normaaliin tapaan parantaisi standardin toimivuutta, ja uskon että jossakin vaiheessa tähän mennään. Nyt maailmalla ongelmaa kierretään: vahvistetaan kansallinen standardi – sisällöltään lähes identtinen ISO 26000:n kanssa – ja liitetään siihen virallinen sertifiointi. Muodollisesti organisaatio hakee sertifioinnin tähän kansalliseen standardiin, tosiasiallisesti siis ISO ­ 26000:een.

Pellinen toteaa standardien hyötyjen nivoutuvan nimenomaan globalisaatioon.

– Toivottavasti se hillitsee muuten ehkä räikeiksi kehittyviä eroja yhteiskuntavastuun kantamisessa.­

Pellisen mukaan ISO 26000:n vaikutukset Suomessa näkyvät enimmäkseen epäsuorasti.

– Standardilla voidaan vaikuttaa siihen, miten globalisaatiokehitys ja sen sivuvaikutukset heijastuvat suomalaiseen työelämään. Suomalainen työ muuttuu kilpailukykyisemmäksi, jos muuallakin toimitaan standardin mukaisesti. Parantamisen varaa on toki myös meillä. Harmaa talous ja jopa ihmiskauppa näyttävät tunkeutuneen Suomeenkin.

Jossain vaiheessa oli suurta huolta standardin mahdollisista vaikutuksista lainsäädännön ja muiden vakiintuneiden normien rooliin.

– Kyse oli osittain väärinymmärryksestä. Tekstissä on todettu lainsäädännön vankkumaton asema, joka tunnustetaan oikeastaan yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Se liittyy tilanteeseen, jossa paikallinen lainsäädäntö on ristiriidassa globaalien­ normien kanssa.

– Lisäksi kansainväliselle työjärjestölle ILOlle annettiin valmisteluorganisaatiossa vaikutusvaltainen rooli. Standardin teksti viittaa lukuisissa kohdissa ILOn perussopimuksiin tai käyttää niitä sellaisenaan.

Hyvä raami

– ISO 26000 tarjoaa hyvän raamin. Erityisesti se antaa apuja niille, jotka ovat lähdössä kehittämään yhteiskuntavastuutaan, standardityössä Suomen teknisen komitean puheenjohtajana toiminut ­Eija Pitkänen sanoo.

Pitkänen arvelee, että osa suomalaisistakin yrityksistä on yhteiskuntavastuuasioissa alkumetreillä. Vaikka kaikki ehkä tehdään oikein, määrittelyt, suunnitelmallisuus ja dokumentointi puuttuvat.

– Standardin takia pk-yrityksissä ei silti kannata panikoida, vaan tutkia se kaikessa rauhassa ja lähteä sen jälkeen vastuullisuuden systemaattiseen kehittämiseen. Standardi tarjoaa käyttökelpoisen pohjan.

Kymmenvuotinen kokemus Stora Enson yhteiskuntavastuujohtajana on tehnyt Pitkäsestä myös kriittisen, ja hän miettii, antaako standardi riittävästi arjen työkaluja. Globaalisti toimivalle yritykselle ihmisoikeus- ja tasa-arvoasiat voivat tuoda eteen niin mutkikkaita kysymyksiä, ettei osviittaa saa standardistakaan.

Pitkänen uskoo Stora Enson asiakkaiden noteeraavan ISO 26000:n ilmestymisen varsin pian.

– Ilman muuta valmistaudumme vastaamaan uuden standardin vaatimuksiin, vaikka olemmekin olleet yhteiskuntavastuuasioissa etunenässä jo vuosikaudet.

– Peilaamme toimintaamme standardiin ja parannamme työtämme, jos parannettavaa löytyy. Sen jälkeen sopimuksiin voidaan kirjata, että ISO 26000 on otettu Stora Ensossa huomioon.

Pitkäsen mielestä kirjaus suosituksen huomioimisesta riittää, eikä standardin sertifiointia tarvita.

– Sertifiointi on mahdoton, koska kyseessä ei ole vaatimusstandardi, vaan opas, jossa kaikki on suositusluonteista.

Pitkänen näkee vastuullisen toiminnan kantavan aina hedelmää.

– Se tuo yritykselle merkittävää lisäarvoa. Ja hoitamatta jättäminen on liian suuri maine- ja talousriski.