Tulostettava versio

Euroopan unionissa on jo jonkin aikaa pohdittu, miten saada oikeanlaisia maahanmuuttajia töihin jäsenmaihin.

EU julkaisi muutama vuosi sitten laillisen maahanmuuton kehittämiseksi ohjelman, jonka pohjalta on tehty useita direktiiviehdotuksia. Ohjelman hyvä puoli on tavoite yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa maahanmuuttoa koskevia säädöksiä
EU-tasolla. Myös tavoitteet tietotaidon siirrosta ja osaamisen kierrosta ovat hyviä.

Kannatettavista tavoitteista huolimatta ongelmia riittää.
Työmarkkinajärjestöjä ei ole EU-tasolla kuultu sillä perusteella, että kyseessä on maahanmuutto, ei työmarkkina-asia.

Direktiiviehdotukset koskevat kuitenkin nimenomaan työperäistä maahanmuuttoa.

Kaikkien maahanmuuttajien oikeudet takaavasta puitedirektiivistä halutaan rajata pois sekä kausityöntekijät että yritysten sisäisinä siirtoina tulevat korkeasti koulutetut työntekijät ja harjoittelijat. Sen sijaan näille ryhmille esitetään omia direktiivejä.

Sopan sakeuttamiseksi tutkijoille, kauppasopimusten perusteella tuleville palveluntarjoajille ja pysyvästi EU-maihin muuttaville erityisosaajille on omat sääntönsä.

Hämmästystä herättää erityisesti pyrkimys eriyttää yritysten sisällä siirtyvät työntekijät omaksi ryhmäkseen muista erityisosaajista. Tähän ryhmään ei suoraan sovellettaisi työntekomaan lakeja ja sääntöjä, vaan esimerkiksi Intiasta tulevat työntekijät olisivat EU-maassa lähetetyn työntekijän statuksella.

Kun jo EU:n lähetettyjen työntekijöiden direktiivin soveltamisessa on ollut ongelmia, sen laajentaminen kattamaan myös EU:n ulkopuolelta tulevia työntekijöitä ei ainakaan vähentäisi sotkua. Pahimmillaan lähetetty työntekijä voisi työskennellä eri työehdoilla ja eri palkalla kuin maassa pysyvästi asuva työntekijä jopa kolme vuotta.

EU:n komissio perustelee ehdotustaan vapaakauppasopimuksissa tehdyillä sitoumuksilla. Yritysten sisällä siirtyvät työntekijäryhmien ja työntekoehtojen määritelmät on otettu pitkälti kauppasopimuksista.

Rajattua palveluntarjoajaryhmää koskevia sääntöjä halutaan nyt laajentaa koskemaan yhä useampia työntekijöitä. Myös lähetetyn työntekijän statuksen saavien joukko kasvaisi.

Ratkaisut ovat ironisesti yksinkertaisempia kuin ehdotetut muutokset.

Maahanmuuttopolitiikkaa ei pidä kehittää pääsääntöisesti kauppasopimusten pohjalta.

Työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu on taattava, olivatpa he lähtöisin mistä maasta tahansa. Työntekomaan lakisääteisiä ja sopimusperustaisia työehtoja on noudatettava yhtä lailla EU:n sisältä kuin sen ulkopuolelta tulevien työntekijöiden työsuhteissa.
Läpinäkyvä, toimiva ja tasavertainen järjestelmä houkuttelee parhaat osaajat. EU-tason järjestelmän on aina tuotava lisäarvoa olemassa oleviin järjestelmiin.
 

Liisa Folkersma
Kirjoittaja työskentelee kansainvälisten asioiden asiamiehenä Akavan edunvalvontayksikössä.