Tulostettava versio

TEK-verkkolehden laulavaan teekkarilaulukirjaan on koottu kolmen painetun kirjan - Tarhapöllö-, Helmipöllö- ja Pupuhaukka-kokoelmien sisältö. Hakemisto on ohessa.

Linkin takaa löydät paitsi laulujen nuotit, sanat ja historiatietoja myös jokaisen laulun ensimmäisen säkeistön Hummeripojat-kvartetin laulamana.

Teekkarikulttuurin moniottelija Ilkka Aaltonen ja TEK aloittivat yhteisen retken teekkarilaulun alkulähteille vuonna 2004.

Matkan tuloksena seuraavana vuonna näki päivänvalon TEKin julkaisema kirja Tarhapöllö - teekkarilaulun alkulähteillä. Pari vuotta myöhemmin seurattiin virtaa yläjuoksulle. Sillä reissulla syntyi toinen laulukirja Helmipöllö - teekkarilaulun yläjuoksulla.

Loppukesästä 2011 ilmestyi kolmas laulukirja, Pupuhaukka - teekkarilaulun koskessa.



Sivistävä reissu



Teekkarilaulun syntyhetket ajoittuvat Teknillisen korkeakoulun ja sen ylioppilaskunnan perustamisvuosiin, joten tutkittavaa aineistoa oli ehtinyt kertyä reilusti yli sadan vuoden ajalta.

- Matka teekkarilaulujen alkulähteille on ollut haastava hanke. Se on tarjonnuti hauskan näkökulman oman ammattikunnan historiaan, kertoo kirjasarjan toimittanut Ilkka Aaltonen.

- Kerätessäni tietoa eri lähteistä ja kirjatessani muistiin vanhimpien tieteenharjoittajien omakohtaisia muistikuvia joistain melodiakuluista olen tuntenut itseni lähes Elias Lönnrotiksi.

Tarhapöllö -kirjan toimituskunta: vasemmalta Erkki Kupari, Marketta Harinen, Ilkka Aaltonen, Heikki Kauppi, Emmi Rautkylä ja Keijo Pösö.





- Hämmästyttävän hyvin laulut ovat säilyneet lähes alkuperäisasussaan, mikä kertoo kulttuurin elinvoimaisuudesta ja insinöörimäisen tarkasta dokumentoinnista, Aaltonen toteaa.

Melkein kaikki kirjoissa esitellyt laulut on sanoitettu aikoinaan uudelleen. Pohjana on käytetty kansanlaulua tai muuten tuttua melodiaa.

Lauluja on rustailtu spekseihin ja sitsilaulukilpailuihin. Etenkin Retuperän WBK:n ja Polyteknikkojen Kuoron jäsenet ovat kunnostautuneet niiden vääntämisessä. Suuri merkitys perinteen tallentamisessa on ollut Polin kiltojen ja ammattiainekerhojen lukkareilla ja aikaansa seuranneilla laulukirjatoimittajilla.



- Nuottikuvassa on pyritty säilyttämään alkuperäisteema mahdollisimman tarkasti ja tekstiä mukaellen. Joidenkin laulujen tekijöistä tai originaalimelodioista ei varmaa historiatietoa ole enää saatavilla, joten niiden partituurit perustuvat suulliseen perimätietoon, korvakuuloon ja viime kädessä hyvään mielikuvitukseen.



- Nuotintamisessa on pyritty tuomaan esiin teekkarilaulun pohjana oleva melodia niin tarkasti kuin se uudessa yhteydessä on ollut mahdollista. Jos melodiaa on jouduttu joskus teekkarikädellä oikomaan, muutos on selitetty laulun esittelytekstissä.

Huomattava osa lauiluista on varustettu myös sointumerkein.

Sama pöllö laulaa kolmella nimellä



- Lintumaailmassa teekkareiden pyhintä siivekästä, tarhapöllöä (Aégolius funeréus) on kutsuttu myös helmipöllöksi jo 1849 ilmestyneessä professori William Nylanderin lintuluettelossa, Aaltonen kertoo.

Kolmannen kokoelman nimikkolinnuksi pääsi tarhapöllö kolmannella puhuttelunimellään: pupuhaukka.

Tämä vanhan kansan suussa kulkenut nimitys on kieltämättä jälkimmäisen

osan osalta hiukan  epätieteellinen, mutta alkuosa kuvaa onnistuneesti

pöllön puputtava ääntä.

Hilpeitä lauluhetkiä!

Vahvistettu kvartetti Hummeripojat antaa jokaiseen lauluun mallisuorituksen.