Tulostettava versio

Yrittäjyyskoulutuksessa olisi luotava uudenlainen ja entistä laajempi kuva yrittäjyydestä.

Onko yrittäjyys pienyrityksen johtamista? Onko se ammatti? Onko se henkilökohtaista kasvamista? Vai onko se elämäntapa?

Tekniikan yli­oppilas Marko Oksanen tuli diplomi­työssään siihen tulokseen, että yrittäjyydellä voidaan tarkoittaa tuota kaikkea.

– Yrittäjyydessä on kyse ennen kaikkea halusta kasvaa ja kehittyä.

Kun yrittäjyyttä ei rajata perinteisesti pelkäksi yrityksen pyörittämiseksi, se voidaan nähdä täsmätyökaluksi, jolla voidaan luoda arvoa maailmaan, Oksanen sanoo.

Diplomityön mukaan yrittäjyyden määritteleminen ainoastaan yrityksen perustamiseksi ja siinä yrittäjänä toimimiseksi rajoittaakin korkeakouluopiskelijoiden mahdollisuuksia oppia yrittäjyyttä.

Miten sitten yrittäjyyteen voidaan kouluttaa?

– Opiskelijoiden tulisi käsittää yrittäjyys yrittäjämäisenä asenteena ja toimintana, jota voi harjoittaa muutenkin kuin perinteisesti yrittäjän ammatissa.

– Korkeakoulutuksessa tulisi myös tarjota monipuolisia mahdollisuuksia harjoitella yrittäjämäistä toimintaa. Tätä varten yliopistojen, niiden johdon, opettajien, opiskelijoiden, yritysten sekä muiden sidos­ryhmien olisi tehtävä yhteistyötä oppimisympäristöjen kehittämiseksi.

Asennetta ja tunteita

Oksasen mukaan yrittäjyysvalmiudet eivät koostu pelkästään kognitiivisista valmiuksista, vaan yrittäjyysvalmiuksiin liittyy myös asenteiden ja tunteiden ymmärtäminen.

– Yrittäjämäistä toimintaa on voitava kokea. Jos käsite sidotaan yritykseen, kokeminen on vaikeaa, sillä harva opiskelija on heti perustamassa yritystä.

Perinteisten menetelmien riittämättömyys on huomattu myös yrittäjyyskoulutusta tutkittaessa.

– Tutkimuksissa suositellaan aktiivisten opetusmenetelmien  käyttöä. Se ei kuitenkaan yksin riitä; on opetettava myös oikeita asioita ja yrittäjyydelle tyypillisten asioiden kokemista. On oltava selkeä käsitys siitä, mikä on menetelmä ja mikä substanssi.

Kourallinen paperiliittimiä

Jos yrittäjyyttä tarkastellaan laajemmin, yrittäjämäisen toiminnan opettamiseksi on paljon erilaisia mahdollisuuksia

– Stanfordin huippuyliopiston Stanford Venture Programin johtaja Tina Seelig antaa opiskelijoilleen tehtäviä, joissa nämä pyrkivät luomaan mahdollisimman paljon uutta arvoa annetuilla resursseilla. Mitättömiltä tuntuvilla eväillä – viiden dollarin setelillä tai kourallisella paperiliittimiä – opiskelija saadaan ymmärtämään omat voimavaransa.

Loistavia esimerkkejä yrittäjämäisen toiminnan harjoitteluun löytyy lähempääkin. Tampereen yliopistojen ja ammattikorkeakoulun kanssa yhteistyössä toimiva Demola yhdistää yritykset ja opiskelijat. Lopputuloksena on teknologian lisensointiin päättyviä opiskelija­projekteja – ja startupeja.

– Toinen mainio esimerkki on Aalto-yliopiston rinnalla vaikuttava Aaltoes-yhteisö, jossa opiskelijat pääsevät harjoittelemaan uuden luomista opiskelijayhteisön järjestämissä tapahtumissa.

Oksanen onkin sitä mieltä, että jos yrittäjyys ymmärretään laajasti, opiskelijat voivat harjoitella sitä opiskelija­yhdistyksissä, palkkatöissä tai muussa elämässään. Oleellista  on, että opetus tukee tätä.

– Kun yrittäjyydestä irrotetaan yritys, opiskelijoille avautuu uusia mahdollisuuksia harjoitella opetettua teoriaa. Ja mikäli opiskelijat todella oppivat yrittäjyysvalmiuksia, se voi myös kantaa hedelmää uuden yrityksen muodossa useiden vuosien päästä. Muun muassa uusin tutkimus tukee tätä näkemystä.

Muutakin kuin voiton tavoittelua

Oksanen on päätynyt myös siihen, että yrittäjäksi ryhtymiseen on harvoin vain yhtä syytä.

– Taloudellinen menestys on tärkeää monelle yrityksen perustajalle, mutta toimintaa voi ohjata myös henkilö­kohtainen intohimo tai halu muuttaa maailmaa. Monia motivoi lisäksi yhteiskunnallinen toiminta.

Oksanen kyseenalaistaakin yleisen tulkinnan Milton Friedmanin vuonna 1970 esittämästä näkemyksestä. Tuon tulkinnan mukaan yrityksen ensisijainen tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen.

– Täysin oman taloudellisen edun tavoitteleminen ja toisaalta voittoa tavoittelematon toiminta voidaan nähdä yrittäjyyden ääripäinä. Todellisuudessa yrittäjien motiivit sijoittuvat näiden välimaastoon. Nykyinen talousjärjestelmämme ei kuitenkaan tunne väli­muotoja vaan pakottaa yrittäjät perinteiseen muottiin.  Sama pätee sijoittajiin; heidän tavoitteenaan nähdään vain voittojen tavoitteleminen – tai hyvän­tekeväisyys.

Yrittäjyysvalmiudet koostuvat asenne-, ymmärrys- ja kompetenssitason valmiuksista, jotka vaikuttavat sekä tunne- että järkitasolla.

Yrittäjyysvalmiuksien oppiminen alkaa halusta toimia yrittäjämäisesti. Halu voi realisoitua toiminnaksi, ja opiskelijan kyky reflektoida omaa toimintaansa määrittelee, minkälaisen kokemuksen opiskelija saa. Opiskelijan ymmärrys ja kompetenssit karttuvat kokemuksesta sekä sitä tukevasta opetuksesta yrittäjyysvalmiuksiksi, jotka puolestaan vaikuttavat opiskelijan haluun ryhtyä yrittäjämäiseen toimintaan.