Tulostettava versio

Kun yliopistot pari vuotta sitten itsenäistyivät valtion kupeesta, yliopistolliset virat muuttuivat työsuhteiksi ja alalle saatiin myös uusi työehtosopimus. Siinä tutkijoille ja lehtoreille kirjattiin vuosittainen 1 600 tunnin kokonaistyöaika ja vaatimus työsuunnitelman laatimisesta.

Alun ihmetyksen ja vastustuksenkin jälkeen uuteen työaikajärjestelmään on alettu tottua. Työsuunnitelmia laaditaan, mutta usein varsin ylimalkaisesti. Epämääräisistä työsuunnitelmista voi koitua hankalia tulkintaongelmia, jotka vältetään huolella tehdyllä työsuunnitelmalla.

Yliopistojen työehtosopimuksen mukaan opetus- ja tutkimushenkilöstön vuosittainen työaika on 1 600 tuntia.

Tavoitteena on työjärjestelyjen joustavuuden lisääminen, tutkimusedellytysten parantaminen, taiteellisen toiminnan edistäminen, tutkimuspohjaisen opetuksen kehittäminen ja uusien kannustavampien opetus- ja opiskelumuotojen kehittäminen.

Tarkoituksena on, että jokainen opetus- ja tutkimushenkilöstöön kuuluva sekä opettaa että tutkii.

Kunnollinen työsuunnitelma turvana

Jokaisen kokonaistyöajassa olevan työntekijän on laadittava vuosittain yhdessä esimiehensä kanssa ennen seuraavan lukuvuoden alkamista työsuunnitelma.

Työsuunnitelmassa otetaan huomioon työntekijän osallistuminen opetukseen, tutkimustoimintaan ja muihin tehtäviin. Työsuunnitelmaan kirjataan 1 600 tunnin työajan kohdentuminen eri tehtäväalueille seuraavan lukuvuoden aikana.

Uuden työehtosopimuksen mukaan väitöskirjan tekijöiden opetusmäärään tuli muutos. Aiemman 56 tunnin enimmäismäärän sijaan opetusvelvollisuudeksi suositellaan jatkossa enintään 5 prosenttia eli 80 tuntia kokonaistyöajasta. Tuntimäärä sisältää opetuksen valmistelun.

Suomen Akatemia käyttää kyseistä tulkintaa.

Poikkeustilanteista pulmaa

Työsuunnitelmaan pitää kirjata sellaiset pitempiaikaiset poissaolot, joilla on merkitystä työsuunnitelman toteutumiseen.

Äitiys- ja perhevapaalle jäävän on syytä keskustella ennen vapaalle jäämistään esimiehensä kanssa työsuunnitelman sisällöstä.

Jokaisella kokonaistyöajassa olevalla työntekijällä on oikeus saada pitää myös työstä vapaita jaksoja. Jos vapaata ei ehdi pitää ennen äitiys- tai perhevapaan alkua, asia voidaan sopia niin, että työntekijä aloittaa perhevapaalta paluun vapaajaksolla.

Muu pitkäaikainen poissaolo, esimerkiksi sairausloma, tulee useimmiten ennakoimatta.

Silloin poissaolon jälkeen on syytä tutkia, miten työsuunnitelma on toteutunut ennen sairauslomaa tai muuta pitkäaikaista poissaoloa. Pitämättä jääneen vapaajakson voi mahdollisesti pitää töihin paluun jälkeen.

Samanlaisia tulkintaongelmia voi syntyä alle vuoden mittaisissa työsuhteissa. Tällöin työsuunnitelmaan kirjataan ne työt, jotka suunnitellaan tehtäväksi määräaikaisuuden aikana.

Työsuhteen päättyessä tarkastellaan, miten työsuunnitelma on toteutunut. Jos vapaata ei ole ehtinyt pitää, työsuhdetta voidaan jatkaa vapaajakson verran. Sama koskee myös muita tapauksia, joissa työsuhde päättyy kesken lukuvuoden.

Jos työntekijä suostumuksensa mukaisesti antaa yksikön määräämää opetusta enemmän kuin hänelle työsuunnitelman mukaan kuuluu, siitä on maksettava hänelle eri korvaus.

Akateeminen vapaus

Koska työaikalakia ei sovelleta yliopistojen kokonaistyöaikalaisiin, työntekijä vastaa itse omasta työajastaan ja sen käyttämisestä työsuunnitelmassa oleviin tehtäviin.

Työntekijä vastaa myös siitä, että pitää vapaata eikä aja itseään piippuun.

Työntekopaikan voi myös valita mielensä mukaan. Tosin opetustunnit, hallinnolliset tehtävät ja muut vastaavat puuhat edellyttävät toki työpaikalla oloa.

Jotkut yliopistot ovat antaneet ohjeita, joiden mukaan työpaikalla on oltava esimerkiksi kolmena päivänä viikossa. Tällaiset ohjeet ovat työehtosopimuksen vastaisia. Niistä onkin jo reklamoitu yliopistoja työnantajia edustavaa Sivistystyönantajia.

Lomat ollaan lomalla

Kokonaistyöaika tarkoittaa ytimekkäästi sitä, että 1 600 tuntia tehdään töitä, ja kaikki muu aika on vapaata.

Työntekijä harkitsee itse, milloin vapaajaksonsa pitää.

Tavallisessa vuosilomajärjestelmässä työnantaja päättää loman antamisen ajankohdan.

Vuosilomasäännöksiä sovelletaan vain lomarahaan. Lomarahan suuruus määräytyy sen mukaan, mitä henkilö saisi, jos vuosilomasäännökset koskisivat häntä.

Kun palvelusaikaa on alle vuosi, lomaraha on neljä prosenttia edellisen kuukauden kuukausipalkasta kerrottuna täysien lomanmääräytymiskuukausien lukumäärällä.

Yli vuoden palvelussuhteen jälkeen lomaraha on viisi prosenttia edellisen kuukauden kuukausipalkasta kerrottuna täysien lomanmääräytymiskuukausien lukumäärällä. Yli viidentoista palvelusvuoden jälkeen prosenttiluku nousee kuuteen prosenttiin.

Lomaraha maksetaan heinäkuun palkanmaksun yhteydessä.

Äitiysvapaan palkka

Jos työntekijällä ei ole oikeutta vuosilomaan, oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan ei siirry työnantajalle 16.6. alkavan niin sanottu laskennallisen vuosiloman aikana.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos 72 päivän palkallinen äitiysvapaa osuu samaan aikaan kuin laskennallinen vuosiloma, työntekijä saa sekä palkan että päivärahan.

Artikkelin kirjoittaja Anja Helin on TEKin yliopistosektorin asiamies, neuvottelija ja lakimies.