Tulostettava versio

Millä tavalla ohjataan Aalto-1-satelliittia? Kuinka litteä ja taipuisa voikaan olla tulevaisuuden valonlähde? Masters of Aalto -näyttely esittelee Helsingin Jätkäsaaressa 9.5.–3.6. lähes sadan Aalto-yliopistosta valmistuneen opinnäytetyöt.

Yksi näyttelyn töistä matkaa varmasti kauemmaksi kuin mikään muu. Vuoden 2014 alussa avaruuteen laukaistavaa Suomen ensimmäistä satelliittia ohjataan Tuomas Tikan toteuttamalla järjestelmällä.

Aalto-1-satelliittia on kehitelty jo kahden vuoden ajan opiskelijasatelliittiprojektissa. Avaruustekniikkaa opiskellut Tikka on luonut diplomityössään asennonsäätöjärjestelmän 3-akselistabiloituihin nanosatelliitteihin.

– Projektissa on ollut älyttömästi opittavaa. Avaruustekniikan lisäksi pitää ymmärtää myös muun muassa sähkötekniikkaa, mekaniikkaa, suunnittelua, ohjelmointia ja projektinhallintaa, tutkijana satelliittiprojektissa jatkava Tikka miettii.

– Lisäksi on päässyt tekemään yhteistyötä monien alan yritysten kanssa jo opiskeluaikana, mikä helpottaa työllistymistä, Tikka jatkaa.

Tehokkaalle ohjausjärjestelmälle on tarvetta, sillä satelliitti kantaa mukanaan hyötykuormana useampaa tutkimuslaitetta. VTT:n rakentama spektrikamera kuvaa kohdennettuja kohteita, minkä lisäksi mukana on myös  Helsingin ja Turun yliopistojen yhteinen säteilyilmaisin. Ilmatieteen laitoksen sähköiseen aurinkopurjeen ideaan perustuva plasmajarru pitää huolen, että satelliitti ei jää kahden toimintavuotensa jälkeen romuksi avaruuteen. 

– Tietoja tullaan käyttämään tutkimuskäytössä, mutta miksei nanosatelliittia voisi hyödyntää tulevaisuudessa myös kaupallisesti, Tikka pohtii.

Valaisin taipuu kuin vaneri

Joskus opinnäytteen aihe tulee vastaan sattumalta. UPM:n toimistusjohtaja Jussi Pesonen vieraili Aalto-yliopistolla ja mainitsi puheessaan, että he kehittävät uudenlaista vaneria. Puutuotetekniikkaa opiskellut Maija Liiri kiinnostui asiasta ja otti yhteyttä UPM:ään.

Liiri pääsi tutkimaan diplomityössään UPM Grada vaneria, jota voidaan muotoilla lämmittämällä halutunmuotoiseksi. Tällä hetkellä sitä käytetään kalusteteollisuudessa.

– Havaitsin, että kosteuskestävyys on perinteistä vaneria parempi. Lisäksi UPM Gradan luujuusarvot ovat perinteiseen vaneriin verrattuna yhdenmukaisempia.

Myös Henrik Amberla esittelee omassa pisteessään jotain litteää ja käänneltävää. Lähempi tarkastelu paljastaa loistavan luiskan Idleply-valaisimeksi, joka on uudenlainen niin yleisvaloksi kuin työlampuksi muuntautuva valaisinkonsepti.

– Pinnat tuottavat orgaanista LED-valoa. Etuna on, että valo tulee pehmeänä suoraan valonlähteestä eikä varjostimia tarvita.

– Tällaiset tuotteet voivat tulla markkinoille 5–10 vuoden päästä, Amberla arvelee varovaisesti.   

Vain yksi napinpainallus

Moa’12 on myös pedagoginen kokonaisuus. Aalto-yliopiston eri alojen osaajat ovat osallistuneet muun muassa arkkitehtuurin ja graafisen ilmeen tekemiseen. Yhtenä urakkana on ollut vuorovaikutuksen parantaminen verkon ja fyysisen näyttelyn välille.

Kehitystyöstä syntyi monipuolinen verkkopalvelu, mutta myös jotain ennennäkemätöntä.

Panagiotidou Georgia ja Satoko Hinomizu esittelevät minikatalogia, jonka he ovat kehittäneet opiskeluprojektissaan. Kävijä merkkaa muistiin erilliselle pahvilapulle kiinnostavat työt ja skannaa sen lähtiessään. Mukaansa hän saa kuitin, jossa on lista merkatuista taiteilijoista ja suora nettiosoite, josta löytyy kootusti lisätietoa töistä ja niiden tekijöistä.

– Tämä sitoo yhteen kiinnostavasti analogisen maailman ja monimutkaisen tietojärjestelmän. Kaikki on vain yhden napinpainalluksen takana, sanoo vuorovaikutussuunnittelija Sebastian Greger.