Tulostettava versio

Kiinan 1979 talousuudistuksista lähtien verotus on ollut ulkomaalaisille kevyttä. Vientituotteet on vapautettu veroista täysin, ja ulkomaalaiset työntekijät ovat tuloverotusta lukuun ottamatta välttyneet muilta maksuilta, tähän vuoteen asti.

Viime syyskuussa Kiinan kansankongressi päätti, että ulkomaalaisten on osallistuttava sosiaaliturvajärjestelmään kiinalaisten työntekijöiden tavoin. Käytännössä se tarkoittaa noin kymmenen prosentin lisämaksuja työntekijälle sekä kolmenkymmenen prosentin lisäkuluja yritykselle.

Sosiaaliturvasta päätetään provinssi- ja kaupunkikohtaisesti. Maksimimaksu on Pekingissä ilmeisesti tällä hetkellä noin 180 euroa kuukaudessa. Laki antaa mahdollisuuden periä maksuja taannehtivasti 2011 syyskuusta lähtien, mikä voi pahimmillaan tarkoittaa tuhansien eurojen maksupottia palkattua ulkomaalaista kohti - yritys nimittäin maksaa kolminkertaisen summan työntekijään nähden.

Kiina on todella maa, jonne muukalaisfirmojen kannattaa tulla joko niin pienellä panoksella, että pystyy luovimaan ketterämmin kuin ympäröivä komentotalous muuttuu, tai niin suurilla, ettei vene pienistä keikahda.

Periaatteessa uudistus kuulostaa työntekijän kannalta hyvältä. Ulkomaisessa yrityksessä työskentelevä suomalainen nimittäin ei kerrytä itselleen suomalaista eläkettä tai muita etuuksia. Valitettavasti hyödyn eläkesäästöistä saa vasta, kun on työskennellyt maassa 15 vuotta. Ja 15 vuotta Kiinassa on ikuisuus; jokainen paikallinen järjestelmä ehtii muuttua moneen kertaan siinä ajassa.

Maksetut kymmenykset on luvattu palauttaa maasta poistuttaessa, mutta työnantajan maksamat 30 prosenttia katoavat järjestelmään peruuttamattomasti. Vaikka eivät ne hukkaan mene: Kiinan eläkepommi on vähintään yhtä todellinen kuin Euroopan. Vuonna 1979 aloitettu yhden lapsen politiikka kääntää väistämättä väestöpyramidin ylösalaisin, tosin vasta parin vuosikymmenen päästä.

Kuva (klikkaa isommaksi): Kiinan verotus on suomalaista kevyempää, mutta eipä Kiinaan veroja pakoon kannata lähteä, ainakaan vaatimattomilla palkoilla. Yli 65000 euroa vuodessa ansaitseva maksaa Kiinassa 15 prosenttiyksikköä vähemmän tuloveroja. Tietysti Kiinan valtio ei myöskään tarjoa verorahalle aivan yhtä paljoa vastinetta... (Luvut: Veronmaksajien keskusliitto, VM, shanghaihalfpat.com)

Lähes kolmanneksen tuloista voi vähentää

Ulkomaalainen työntekijä saa edelleen vähentää monenlaista palkastaan: asunnon vuokran, kiinan kielen opiskelun, lennon kotimaahan ja takaisin kahdesti vuodessa, pesulakulut. Perheelliset vähentävät myös lastensa päivähoidon ja koulutuksen. Itsensä työllistävät vähentävät taksikuitit (työmatkoina) ja yhteisillalliset (bisneslounaina). Käytännössä virallisia verokuitteja pyritään keräämään sen verran, että suurin sallittu vähennysmäärä 30 prosenttia bruttopalkasta täyttyy.

Verot pidätetään ennakkoon, ja vähennyksistä koituva veronpalautus maksetaan, kun edellisen kuukauden verotus on selvitetty. Itse saan palautukset poikkeuksetta käteisenä. Ei haittaa, sillä vuokra pitää myös maksaa setelinipuilla. Kuulemma vielä viisi vuotta sitten palkkakin maksettiin kuukausittain ruskeassa kirjekuoressa. Keskiluokka käyttää Kiinassa lähinnä käteistä.

Koska suurin seteli on 100 yuania eli noin 12 euroa, tavallisessa vuokranmaksussakin on villin idän meininki. Maksan kerralla kolmen kuukauden vuokran; viime kerralla setelinippu oli niin paksu, ettei se mahtunut setelilaskuriin kunnolla vaan tukki sen.

Kuva: Toimisto vaihtui tornitalon 19. kerrokseen. Näkymä on Sanlitunin baari- ja shoppailualue, missä iltaisin sattuu ja tapahtuu.

Kiinalaisyritykset tuntevat kiertotiet

Sosiaaliturvamaksujen laajentaminen tuskin toimii toivotulla tavalla. Tämänhetkinen tilanne on, että siinä missä ulkomaalaisten omistamat yritykset - kuten se, missä olen töissä - ovat yleensä varovaisempia ja maksavat vaaditut maksut sekä ilmoittavat todelliset palkat, kiinalaiset yritykset tuntevat ja käyttävät helpot kiertotiet.

Kiinalaisessa yrityksessä työskentelevä ulkomaalainen saattaa saada kaupungin tai provinssin säätämää ulkomaalaisen asiantuntijan minimipalkkaa ja lopun palkan pimeänä. Uudistus ei varsinaisesti kannusta tuomaan todellista palkkaa näkyviin.

Matkustelu on hyvä tapa kuluttaa tienattuja rahoja. Yöpyminen ja syöminen on yleisesti edullista: parilla eurolla päivässä saa mahan täyteen, ja hotelliyöpymisen pitäisi onnistua kympillä pienemmissä kaupungeissa. Junalippua ostaessa pitää muistaa ottaa passi mukaan!

Kuva: Nuoret parit yöpyvät ulkona Tai-vuoren laella ja odottavat romanttista auringonnousua. Tällä kertaa vuori oli valitettavasti sadepilven sisässä, mutta nousi se aurinko lopulta.