Tulostettava versio

DI Heli Laumola on yksi UPM:n uuden biojalostamohankkeen avainhenkilöistä. Hän tietää, miten mäntyöljy muuntuu auton tankkiin käyväksi polttoaineeksi.

UPM:ssä biopolttoaineliiketoiminnan kehityspäällikkönä työskentelevä Heli Lau­mola jaksaa kärsivälli­sesti ja rautalankaa säästämättä selittää 150 miljoonan euron Lappeenrannan biodieseljalostamon prosessia niin, että asiaan vihkiytymätönkin sen ymmärtää. Hän ottaa kynän ja paperin avuksi.

– Koko biopolttoaineen valmistusprosessin tehokkuuden ja kannattavuuden salaisuus on laitoksen ­hyötysuhde syötteestä laskettuna. CTO-syöte (Crude Tall Oil, mäntyöljy) muuttuu korkealaatuiseksi biodieseliksi prosessissa, josta syntyy olemattoman vähän haitta-aineita, Laumola toteaa.

Aikaisemmin mäntyöljy muun muassa poltettiin energiantuotannossa melko huonolla hyötysuhteella, syntyi vähän lämpöä ja jonkin verran päästöjä. Lisäksi mäntyöljyä on tislattu eri jakeiksi.

Biojalostamon tarvitsema mänty­öljy, syöte, saadaan ”pääasiassa kotimaasta” UPM:n sellutehtailta Kaukaasta, Pietarsaaresta ja Kuusan­koskelta. Mäntyöljyä saadaan nimensä mukaisesti vain havupuuta käyttäviltä sellutehtailta.

Ennen kuin tämä täydellisyyttä hipova prosessi nostaa kehityspäällikkö Laumolan siivilleen ja saattaa lennättää hänet ulos UPM:n pääkonttorin ikkunasta Eteläsatamaan ja aavan meren tuolle puolen, palataan hieman taaksepäin, hänen opiskelu­aikoihinsa ja aikaisempaan työuraansa.

Suunnittelua, tuotantoa ja käsillä tekemistä

Heli Laumola valmistui kemian­tekniikan diplomi-insinööriksi pääaineena tehdassuunnittelu vuonna 1991, laman kynnyksellä. Hän sai kuitenkin suunnittelutöitä Rinteknossa. Laman takia vain kovin harva projekti päätyi toteutusasteelle, mikä harmitti nuorta DI:tä.

– Tykkään olla mukana projekteissa, jotka menevät toteutukseen asti. Silloin niistä myös opitaan eniten. Siksi DI-opinnoissakin voisi olla – sen vähän, mitä nykytilanteesta tiedän – enemmän käytännön projekti­työtä, ”oikeita” hankkeita. Silloin yrityksetkin pääsisivät tutustumaan opiskelijoihin mahdollista myöhempää rekrytointia ajatellen, sanoo Laumola.

Käytännön työhön hän otti tuntumaa suunnittelutoimiston jälkeen vuonna 2000 Borealiksessa, muovitehtaan tuotannossa 9 vuoden ajan. Suunnittelija tehtaan lattialla töissä 9 vuotta; eikö tapostakin joudu vankilaan vain 10 vuodeksi?

– Ei, ei, naurahtaa Laumola.­ ­

– Opin paljon arvokasta tuotannossa, esimerkiksi turvallisuusasioiden tärkeyden. Tuotannossa mitä vain kohtalokasta voi tapahtua, jos riskejä ei ole etukäteen arvioitu ja niihin varauduttu, Laumola havainnollistaa.

UPM:lle hänet löysi suorahakukonsultti. Miksi tartuit headhunterin täkyyn?

– Muoviteollisuus on Suomessa vakiintunutta tuotantoa kehitysprojekteihin verrattuna. Täällä saan tehdä jotain uutta, olla mukana ottamassa suomalaisen metsäteollisuuden­ ensimmäistä askelta kohti uutta toimialaa. Täällä on mahdollisuus investoida eri lailla tutkimukseen ja tuotekehitykseen, Laumola sanoo.

Hän kehuu estoitta myös tiiminsä hyvää henkeä ja muita jäseniä.

– Tätä työtä ei voisi mitenkään tehdä yksin. Saavutukset syntyvät yhteisistä keskusteluista, ja näkö­kulmien jakamisesta syntyvät saavutukset, tiivistää Laumola.

80 prosenttia vähemmän päästöjä, koko ketjussa

Palaamme leijumaan biodieselin erinomaisuuden siivelle. UPM:n ilmoituksen mukaan Biofore (arvatenkin yhtiön markkinointiosaston keksimä termi) -liiketoiminnasta syntyvä UPM Bio-Verno (latinaa saada kukkimaan, kiitos taas markkinointiosasto) on keksintö, joka laskee autoilun kasvi­huonekaasupäästöjä 80 prosenttia fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna. Tuote vastaa käyttöominaisuuksiltaan öljypohjaisia polttoaineita.

Hetkinen. Siis 80 prosenttia vähemmän kuin fossiilinen diesel tuottaa, siis pakoputken päästä mitattunako?

– No ei, silloin päästöt ovat samat, koska tuotteet vastaavat toisiaan. Mutta kun otetaan huomioon koko dieselin elinkaari, vähennys on noin 80 prosenttia. Hiilidioksidipäästö­laskennassa käytetään EU:n vahvistamia menetelmiä, puolustautuu Laumola ennen kuin ehdin kysyä, onko laskutapakin markkinointiosaston innovaatioita.

– Emme käytä raaka-aineena ruuak­si kelpaavia aineita. Mäntyöljy ei myöskään vaikuta millään tavalla maankäyttöön, koska se on sellu­tehtaan tähde, toteaa Laumola.

Lappeenrannan jalostamon rakentaminen työllistää 200 henkilöä noin kahden vuoden ajan. Valmis laitos työllistää suoraan lähes 50 henkilöä ja välillisesti noin 150 henkilöä. UPM ei hae hankkeelle julkista investointitukea. Eli hanke on hyvä bisnes heti lähdössä?

Heli Laumola hymyilee ja nyökkää.­

– Kun laitos on saatu täyteen toimintaan – vuoden 2014 aikana – tuottamaan satatuhatta tonnia vuodessa biodieseliä, UPM varmaankin rakentaa samanlaisia laitoksia lisää.

Vaikka Lappeenrannan biodiesellaitos ei kaipaa julkista tukea, Laumolan mukaan EU-tukea kaivataan energiapuuta raaka-aineena käyttävälle Raumalle tai Strasbourgiin kaavaillulle jalostamolle, jonka investointikustannus on suurempi verrattuna Lappeenrannan laitokseen. Niillä ei ilmeisesti ole yhtä hyvä syöte kuin Lappeenrannalla.

Vuosien tutkimus- ja suunnittelutyön tulos

Uudentyyppisen biojalostamon suunnittelu ja rakentaminen on vuosien työn tulos, moni asia on jouduttu useaan kertaan iteroimaan eli arvioimaan. Kuinka miehisen metsälinnakkeen vanhemmat herrasmiehet ovat ottaneet uuden tehtaan rakentajan vastaan? Onko naiseudesta ollut hyötyä vai haittaa?

– Opiskeluaikana sukupuolta ei tarvinnut ajatella, oltiin suurin piirtein tasa-arvoisia. Työelämässä on ollut pääasiassa hyvää suhtautumista, erilaisia tilanteita ja ihmisiä sukupuolesta riippumatta. Kyllähän näkökannoissa on aina eroja ihmisten kesken, Laumola muotoilee varovaisesti.

– Olen tyytyväinen siihen, että omat esimieheni ovat antaneet vastuuta ja mielenkiintoisia tehtäviä.

Jos UPM:n biodiesel-tukijalka nousee pystyyn ja kantaa, se on Suomelle merkittävä askel. Omista askelmerkeistään Laumola ei osaa tai halua sanoa juuri mitään.

–  Tämä työ tässä tiimissä on niin hienoa, että olen työstäni innostunut. Olen siitä innostunut joka viikko, sanoo kehitys­päällikkö Heli Laumola.

Biodieselin valmistusprosessissa tuotteen kannattavuus kohenee kahdesta suunnasta:  sellutehtaan jäteaine mäntyöljy saadaan puhtaasti poistettua ja lopputuote korvaa uusiutumatonta fossiilista polttoainetta.